torstai 30. lokakuuta 2014

Oho!


Sain tänään postin mukana Helsinki half marathon- tapahtuman kisapaidan. Ilmoittauduin jokin aika sitten mukaan tähän tapahtumaan. Luin paljon hyvää palautetta viime vuoden HHM:sta ja kun kerran HCR jää multa välistä tänä vuonna, niin ajattelin, että tämä tapahtuma korvaisi sen. ( Tosin tuossa yhtenä päivänä, kun purnasin, etten pääse HCR:lle, niin mies heitti läpällä, että jos juoksen kovaa, niin ehdin just ja just kirkkoon ajoissa juoksutamineissa sanomaan tahdon. Ehkä ei kuitenkaan ;) )

No paita oli iloinen yllätys kotiin tullessa, mutta samalla tajusin jotain. Olen ilmoittautunut tapahtumaan väärällä nimellä! Oho!! Mun sukunimi vaihtuu samana päivänä, kun juostaan HCR enkä lainkaan tajunnut, että mun pitää kesän kisoihin ilmoittautua uudella nimellä. Täytyypä tsekata, jos pystyisin vaihtamaan kisailmoittautumisen nimeä. Tuntuu varmasti oudolta kirjoittaa ekan kerran uusi sukunimi virallisesti.

Eilen tuli postin mukana myös Helsinki city marathon-lehtinen, jossa kerrottiin ensi vuoden HCM-tapahtuman uusitusta reitistä. Se kuulosti kyllä paremmalta kuin tänä vuonna juostu reitti. Ajattelin jälleen tuota tapahtumaa ensi vuoden maraton-juoksuksi ja nyt se jotenkin sai vahvistuksen. Saas nähdä.



Ensi vuodelle on muuten tiedossa jo neljä puolimaraa: maaliskuussa Praha, kesäkuussa HHM ja Paavo Nurmi maraton (, jonka ilmoittautuminen sisältyy mun maratonkoulumaksuun) ja syyskuussa Tukholma. Jos kunto kestää, niin haluaisin vielä yhden puolikkaan tähän lisäksi. Kympin matkaakin olisi taas kiva kokeilla vuoden tauon jälkeen. Tämän hetken tapahtulistassa on enää tuo Prahan kisa, jonka juoksen tyttönimelläni ja sen jälkeen tullaan maaliin sitten rouvana. Jännä kevät tiedossa!

Nyt nappaan koirani mukaan ja lähdetään heijastinliivit päällä tuonne pimeyteen hölkälle! Illalla sitten yritetään vaihtaa sitä nimeä kisailmoittautumiseen.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Blogilenkkiä ja muuta höpinää

Viikonloppuna olin parhaiden ystävieni, entisten joukkuekavereideni kanssa syysretkellä. Me olemme jo viisi vuotta putkeen tehneet aina syksyisin syysretkeen luontopoluille. Ohjelmassa on aina pieni vaellus, laavugrillailut, iloista höpöttelyä ja yleensä myös eksyminen merkityltä reitiltä. Vaelluksen jälkeen vietämme retken mukavuusjatkot jonkun luona syöden, saunoen ja jutellen vielä lisää. Tällä kertaa kävelimme reilut viisitoista kilometriä. Eksyimme jälleen, joten välillä rämmittiin metsässä ja välillä käveltiin taas poluilla. Löysimme kuitenkin laavulle, jossa grillattiin makkaraa, tikkupullaa ja vaahtokarkkeja sekä juotiin lämmintä mehua. Ulkona eväät maistuvat aina niin hyvältä. Illalla sanottiin ja syötiin tortilloja. Ihan paras tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Voittaa mennen tullen baari-illat sun muut. Onneksi mulla on samanhenkisiä kavereita.




Maanantaina olin salilla ja tein ylävartalotreenin. Virtaa jäi vielä treenin jälkeen, joten päätin juosta juoksumatolla. Päätin juosta puolituntia ja viisi kilometriä. Säädin asetukset oikein ja katsoin miehen puolikkaat-ohjelmaa telkusta samalla. Ajattelin, että juoksu menee nopeasti, kun voi samalla katsoa ohjelmaa. Olin väärässä. Mun mielestä juoksumatolla juokseminen on tappavan tylsää.  Luulen, että se johtuu siitä, että ei pääse eteenpäin. Ja niin se oli tälläkin kertaa. Pieni muistutus taas siitä, ettei mattojuoksu ole mua varten. Olipahan pitkät 5km!

Tänään tiistaina oli ehkä tämän viikon odotetuin päivä. Mulla oli sovittu juoksutreffit Kristan kanssa. Krista kirjoittaa RunAway mama- nimistä blogia, jossa on tarinoita hänen juoksuistaan ja hänen pienestä pojastaan. ( http://newmaam.blogspot.fi). Emme olleet ennen tavanneet, vaan tunsimme toisemme vain blogien kautta. Treffasimme Paavo Nurmen stadionilla täällä Turussa ja juoksimme sen ympäri kiertävää karikon lenkkiä reilut viisi kilsaa. Krista oli juossut viikonloppuna huippuajan puolikkaalla, joten ideana oli palauttava lenkki. Itselläni kyllä hikikarpalot oli otsalla lenkin jälkeen :) juttu luisti ja sovimme myös jatkossa juoksevamme silloin tällöin yhdessä. Heitettiinpä ilmoille idea cooperista ja porrasjuoksuistakin. Mulla ei liiemmin ole juoksevia ystäviä, joten on kiva silloin tällöin saada juoksuseuraa. Kiitos vaan Kristalle tästä päivästä. Unohtui ihan ottaa kuvia tänne blogiin yhteislenkistämme. Ehkä ensi kerralla!

Lähdin alunperin kirjoittamaan tätä blogia, koska halusin kontakteja muihin juoksijoihin. Mulle juoksu on pääosin yksin puurtamista. Täällä blogissa pääsee jakamaan treenifiiliksiä ja muita juoksuasioita, joita mies ei välttämättä aina jaksa kuunnella ;) Entisenä juokkueurheilijana se on mulle tärkeä osa harrastusta. Ihanaa, miten nopeasti on saanut uusia juoksu"tuttuja" muista bloggareista. Te kaikki teette tästä harrastuksesta mielenkiintoisempaa.

P.S. Viikon päästä alkaa maratonkoulu, jaiks!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Poimintoja uusimmasta Juoksija-lehdestä

Eilen postiluukustai kolahti jälleen uusin Juoksija-lehti. Tänään olen iltapäivällä kolunnut sitä läpi ja nyt ajattelin esitellä muutaman itseäni kiinnostavan jutun tuosta lehdestä.



1. Villasukilla hyvää unta
Psykiatri ja unitutkija Timo Partosen mukaan nukahtaa helpommin, jos jalat ovat lämpimämmät kuin muu vartalo. Itse nukun lähes aina villasukat jalassa. Käytän niitä myös muuten paljon. Mulla on huono ääreisverenkierto ja pidän jalkani lämpiminä vilasukilla. Nukun myös paljon. Partonen  korostikin, että terveellisiin elämäntapojen rinnalla uni on yhtä tärkeä kuin ravinto ja liikunta. Olen samaa mieltä.



2. Juoksu on antanut minulle mahtavia muistoja 
Manulla Boscon haastattelu sai minut ajattelemaan omaa luistelu-uraani. Harrastin aktiivisesti luistelua 18- vuotiaaksi asti. Sen jälkeen höntsäilin eli luistelin kansallisella tasolla aina viime vuoteen asti. Tänä vuonna emme saaneet tänne joukkuetta kasaan, joten vietän ekaa vuotta pitkään aikaan ilman omia luistelutreenejä. Lehtijutussa Manuela kertoi systemaattisen ja tavoitteellisen harjoittelun vaihtumisesta spontaaniseksi harrastukseksi. Rakkaus lajiin säilyi, kuten minullakin luistelussa. Manuela kertoo myös urheilu-uran muistoista ja ystävistä, jotka jäivät elämään aktiiviuran jälkeen. Minunkin parhaimmat ystäväni ovat vanhoja joukkuekavereitani, joiden kanssa voidaan muistella yhteisiä kisamatkoja, epäonnistumisia, voittoja ja kommelluksia.



3. Syyslepo kannattaa
Artikkelissa kerrottiin, että moni juoksija viettää ylimenokautta näin syksyllä. Minä olen tehnyt samoin. Tukholman jälkeen olen käynyt vain kerran tai pari lenkillä ja panostanut enemmän salitreeniin. Olen kuitenkin ylläpitänyt juoksukuntoani. Artikkelissakin varoitettiin, ettei ylimenokautta saa päästää liian pitkäksi. Mulla alkaakin puolentoista viikon päästä taas harjoituskausi maratonkouluun myötä, jepajee!



4. Tosielämän Forrest Gump- Lauri Hollon kolumni
Kolumnissa mietittiin, miksi ihminen haluaa juosta yli 20 km pituisia lenkkejä tai juoksuja. Niin, miksi? Forrest Gumpin teki vain mieli juosta, kun hän elokuvassa juoksi yli kolme vuotta. Minulle kyse on pitkältä itsensä voittamisesta ja haastamisesta. Uskomisesta omaan itseensä. Miksi te muut juoksette pitkiä matkoja?


Tällä viikolla olen jo käynyt pari kertaa juoksemassa ja pari kertaa salilla. Toinen lenkki taittui ystävän kanssa. Oli kiva, kun lenkillä oli pitkästä aikaa seuraa. On ollut hirmuisen kylmä sää. Hrrrr... Lenkillä olen käyttänyt jo talvijuoksutrikoita ja kauluria. Töihin sai kaivaa mukaan jo toppatakin! Olen palellut sisälläkin. Toivottavasti ei ole tulossa flunssaa. Voihan palelu johtua myös tuosta navakassa merituulesta, joka on puhaltanut aika tavalla.

Eskimo ulkoilemassa 

Huomenna olisi ideana mennä kannustamaan Kaarinassa juoksijoita. Ensi viikolle on suunnitteilla yhteislenkkiä toisen juoksevan bloggaajan kanssa. Siistiä! Oon kirjoittanut tätä blogia alle kaksi kuukautta ja nyt on jo syntynyt uusia juoksukontakteja. Ihan mahtavaa! Tsemiä Kristalle ja Karoliinalle ja kaikille muille Kaarinassa juokseville.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Voi varpaankynnet sentään!

Varoitus: kuvat voivat olla iljettäviä. 

Juoksijoiden riesa on varpaankynnet, niiden tulehtuminen ja irtoaminen. Itse tutustuin tähän tämän harrastuksen varjopuoleen ekan kerran vuosi sitten syksyllä. Runners twilight- puolimaraton jälkeen molempien ukkovarpaideni kynnet tulehtuivat pahasti. Kynsivallin tulehdus ei parantunut antibiooteilla, vaan kynnet poistettiin paikallispuudutuksessa. Omaa tahtiaan kaveriksi irtosi myös kolme pienempää kynttä.



Lähinnä tuo kynsien irtoaminen on kosmeettinen haitta. Kun kynsi on irronnut, niin tilalle tulee nopeasti "harjoituskynsi" ( joku pätevämpi voi selittää tämän ilmiön paremmin). Harjoituskynsi on kova kerros, joka on kuitenkin oikeaa kynttä pehmeämpi. Mua kuitenkin ärsyttää rumat jalat suunnattomasti. Ne iljettävät minua itseäni. Tiedän, olen tässä asiassa pinnallinen, mutta pidän lakatuista varpaankynsistä.



Luistimista olen saanut jalkoihini erilaisia liikavarpaita. Mun jalat ovat siis kauhean näköiset: paatteja ja irronneita kynsiä. Liiemmin nuo haitat eivät vaivaa, muuta kuin katsojan silmää ;)



Viime vuonna irronneet kynnet kasvoivat takaisin. Tänään salitreenin jälkeen suihkussa huomasin, että kaksi kynttä törrötti taas pystyssä ja nyppäsin ne irti. Olen siis taas kynnetön :(  Olen kokeillut teipata kynsiä juostessa, mutta siitä ei ole ollut apua. Olen myös vaihtanut kenkiä, mutta sekään ei ole auttanut. Kenkäni eivät ole liian pienetkään. Mitäköhän tälle voisi tehdä? Haluaisin todella pitää kynteni. Onko mitään poppaskonsteja kynsien säilyttämiseen vai onko tämä vain nieltävä tämän harrastuksen haittapuolena?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syyslomailua

Tämän lukuvuoden syysloma lähenee loppuaan. Meillä tämä loma ei järin pitkä ollut, vain torstai, perjantai ja viikonloppu. Kiva hengähdystauko kuitenkin. Viikon treenisuunnitelma meni uusiksi, kun olin alkuviikosta vatsataudissa. Se vei voimat aika hyvin.

Alkuviikon paras kaverini, Jaffa!


Keskiviikkona olin salilla tekemässä kevyen jalkatreenin. Torstaina ulkoilimme kaksituntia sienimetsällä ja minä kävin vielä illalla neljänkymmenen minuutin hölkällä. Perjantaina tein salilla ylävartaloa ja tänään olin juoksemassa kympin. Tarkoitus oli tänään vetää pitkis (, joka mun tapauksessa tarkoittaa yli 15 km), mutta kun ruoka ei oikein ole vielä maistunut, niin oli turvallisempaa juosta vain kymppi. Ihan hyvin kulki.

Runfie ;)


Tänään olen seurannut somen kautta Amsterdamin maratonia. Eräs vanha tuttuni oli juossut siellä aivan käsittämättömän ajan. Muutenkin onnea kaikille siellä juosseille. Näytti olleen hieno skaba.

Perjantaina kaverimme väitteli tohtoriksi. Koska hän on urheilullinen kaveri, niin ostimme hänelle lahjaksi osallistumisen ensi kesän Tough Viking- kisaan. Myös mieheni meinaa osallistua tuohon mittelöön. Itseänikin houkuttaisi, mutta en ole mikään kylmien vesien ystävä ja siellä näytti olevan vesiesteitä. Onko kellään kokemusta tästä tapahtumasta? Kuinka kova tapahtuma oikeasti on? Ja kuinka suuri riski on loukata itsensä?

Ilmoittauduin muuten Helsinki Half Marathon- tapahtumaan. Siellä nähdään! Keitä muita on tulossa? Lisäksi olen katsellut uuden vuoden aaton juoksutapahtumia. En ole koskaan pitänyt uuden vuoden juhlimisesta. En tykkää raketeista enkä humalaisten ihmisten röykkiöistä. Miksipä siis en osallistuisi johonkin juoksuun silloin! Onko kokemuksia uuden vuoden juoksuista?

Open syyslomatunnelmat keskiviikolta

Innokkaasti lähden uuteen viikkoon. Ensi lauantaina juostaan kotikaupunkini maraton, jonne olisi tarkoitus mennä kannustamaan juoksijoita. Enää kaksi viikkoa ja rapiat maratonkoulun alkuun. Kivoilla juoksujutuilla jaksaa varmasti läpi pimenevään syksyn.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Fitbit- päivittäinen liikuttajani

Joko teillä on aktiivisuusmittari? Tuo uusin ihmisten liikuttaja! Minä sorruin ostamaan omani kesän Amerikan reissulta (kun halvalla sai!). Nykyään siis jokapäiväinen ranteeni somistaja on Fitbit- aktiivisuusmittari, joka mm. Laskee päivittäiset askeleeni ja kulutetut kalorit.



Olen säätänyt omaan laitteeseeni päivätavoitteeksi 12000 askelta. Tuo määrä minun pitäisi siis saavuttaa silloinkin, kun en käy juoksemassa. Totesin, että 10000 askelta tulee täyteen helposti työpäivän ja koiranulkoilutuksen merkeissä, joten lisäsin hiukan askelmäärää. Olen niin kilpailuhenkinen, että minun on tuo 12000 askelta joka päivä saatava (oikei, poikkeuksena nämä alkuviikon vatsatautipäivät). Voin siis sanoa, että minun tulee liikuttua enemmän aktiivisuusmittarin ansiosta.

Juoksupäivinä askeleet tulevat helposti täyteen ja menevät usein reilustikin yli. On kuitenkin kiva seurata, että saanko aktiiviminuutit täyteen noina päivinä. Lisäksi on kiva kerätä askeleita ja kilpailla omien Fitbit-kaverien kanssa kärkipaikasta Fitbit- sovelluksessa. Fitbit-appsi onkin näppärä ja toimii hyvin ainakin iPhonessa ja iPadilla. Sovellukseen voi halutessaan lisätä myös päivän aikana syödyt kalorit, jos haluaa.



Oman aktiivisuusmittarini valitsin ihan puhtaasti ulkonäöllisistä syistä. Miehelläni on Polarin Loop, joka oli mielestäni ominaisuuksiltaan tosi kiva, mutta mun kapeaan ranteeseen se näytti isolta. Fitbit on kapeampi ja sirompi ja se pysyy kivasti paidan hihan alla piilossa esim. Töissä. Appsin avulla nään mielestäni kaikki tarpeelliset asiat, joita aktiivisuusmittariltani vaadin.

Mitä mieltä te olette näistä trendimittareista?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Prague half marathon 2015 - here we come!

Whippii! Nyt se on varmaa! Minä ja siippani lähdemme maaliskuun lopussa Prahaan pidennetylle viikonloppulomalla. Lähdemme matkaan keskiviikkona iltalennolla ja palaamme sunnuntaina. Lauantaina on ohjelmassa Prahan puolimaraton! Tuo puolimaraton on minun seitsemäs ja mieheni ensimmäinen puolimaraton.

Olen niin innoissani. Tämä on ensimmäinen yhteinen maratonmatkamme. Toki tarkoituksena on myös tutustua Prahaan ja nauttia lomasta. Kuitenkin tuo juoksutapahtuma tulee olemaan reissun kohokohta.

Prahan reitti on nopea. Sen ennätys on 58.47. Tapahtuma on saanut monena vuonna IAAf road race gold label- arvon. (Tiedot my next run- sivustolta) Osallistuminen maksoi 55 euroa per juoksija. Reitin pitäisi kulkea keskustan alueella ja olla samalla tietynlainen turistikierros kauniissa Prahassa.

Nyt on kyllä kova motivaatio juosta, koska ensi vuoden eka puolikas on jo melko pian. Paineita en meinaa ottaa, mutta uuden ennätyksen haluan Prahassa tehdä. Onneksi maratonkouluun alkaa jo kolmen viikon päästä. Mieheni lähtee varmaan vähemmällä valmistautumisella. Hän on osallistunut aiemmin yhteen kympin kisaan ja sai sieltä ajaksi 41 min. valmistautumatta, joten varmaan hän kellottaa kelpoajan myös Prahassa.

Onko joku teistä osallistunut Prahan puolikkaalle? Olisi kiva kuulla järjestelyistä ym.

P.s. Tämän viikon treenisuunnitelma meni uusiksi. Olen vatsataudissa :(





lauantai 11. lokakuuta 2014

Viikonlopun hetkiä


Perjantaina olin seuraamassa Finlandia trophy- taitoluistelukilpailussa naisten lyhyt ohjelmaa ja muodostelmaluistelun kauden avausta Barona areenalla Espoossa.


Lauantaina herkuteltiin aamupalalla banaanipannareilla ja vatuilla.



Lauantaina suuntasin päiväretkelle mökille. Kävimme äidin kanssa sienimetsällä ja karpalosuolla.


Iskä valmisti herkkuruokaani eli loimulohta kodassa.


Päiväsumpit nautittiin myös kodassa.



Karpalosaalis odottamassa pakastamista.


Sunnuntain aamusalille päälle valikoitui HCM-kisapaita. Olin ihan sävy sävyyn juomapullon, paidan ja elixian seinän kanssa.


Lauantain sienisaaliin ryöppäyspuuhat salin jälkeen.


Kahden tunnin iltapäiväjäällä koutsaamassa.


Laatuaikaa rakkaimman seurassa sunnuntai-iltana.

Juoksua ei mahtunut viikonloppuun yhtään. Huomenna on hieronta ja torstaina alkaa syysloma. Syyslomalla olisi tarkoitus vetästä pitkis pitkästä aikaa. Ja hei, pian jo marraskuu ja mun maratonkoulu alkaa! En malta odottaa. 

Paljon onnea kaikille Vantaalla hyvin juosseille. Ja kivaa, alkavaa viikkoa kaikille.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Instagram

Minut löytää instagramissa nimellä kantoha. Profiilini ei valitettavasti työni vuoksi ole julkinen, mutta hyväksyn kaveripyynnön, jos haluat alkaa seurailemaan menoani myös siellä.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Motivaatiota postipaketissa

Alkuviikon treenit ovat sujuneet hyvin. Maanantaina juoksin kympin. Yritin tehdä lenkistä intervallityylistä. Välillä mentiin kovempaa ja välillä hiljempaa. Lopussa sain vielä hyvin tehot irti ja pääsin aika hyville vauhdeille. Tiistaina vuorossa oli pyöräilyä, kävelyä ja luistelua. Tänään oli salipäivä.

Maanantaina pyöräilin töistä suoraan postiin, jossa minua odotti pieni motivaatiopaketti. Olen urheiluvaateaddikti :) Tykkään ostaa uusia urheiluvaatteita ja katsella niitä netistä. Muut vaatteet eivät niinkään kiinnosta. Urheiluvaatteissa mulle tärkeää on hyvä laatu ja mukavuus. Lisäksi tykkään värikkäistä vaatteista. Etsin usein tarjouksia, enkä juuri koskaan osta mitään normaalihintaisia. Kengissä tietty teen tässäkin asiassa poikkeuksen. Tilasin XXL:n verkkokaupasta heijastinliivin, josta kerroin jo edellisessä postauksessani. Samalla bongasin myös pari hyvää tarjousta seuraavista tuotteista. Kyllä näissä vermeissä taas jaksaa rutistaa pari tiukkaa salitreeniä.


Olen ihastunut korallin punaiseen väriin urheiluvaatteissa. Voi kunpa töissäkin voisin vaan olla juoksuvaatteissa joka päivä kuten liikkamaikat!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Heijastimet heilumaan!

Täällä rannikolla on tänään käynyt kova tuuli. Asumme meren rannassa, joten meillä tuulee lähes aina. Tänään tuuli on kuitenkin ollut erilaista kuin alkusyksyn lempeän lämpimät tuulet. Se on ollut kirpeää, sellaista, joka menee luihin ja ytimiin asti ja saa nenän vuotamaan. Nyt on siis syksy. Syyslomaakin vietetään ensi viikolla.

Syksyn tulon huomaa myös pimenevistä syysilloista. Metsälenkille en lähde enää iltakuuden jälkeen. Lenkille toki menen, mutta juoksen teitä pitkin. Tilasin viime viikolla asicsin pinkin heijastinliivin XXL-kaupan netistä tarjouksesta (mukaan tarttui hiukan muutakin, niistä seuraavassa postauksessa). Tänään se pääsi koekäyttöön ja oli kyllä tosi hyvä. Ei häirinnyt yhtään juoksua kymmenen kilsan matkalla! Ja varmasti näkyi autoilijoille.



Viime talvena ostin clas ohlsonilta valoheijastimen, joka kulkee kätevästi käsivarressa ja takaa sen, että näyn myös muille juoksijoille ja pyöräilijöille. Se on tosi kätevä. Heijastinliivin ja valoheijastimen avulla meitsi on näiden polkujen näkyvin kipittäjä! Töppöjalkaa on hyvä panna toisen eteen syysilloissa, kun on oikeat varusteet.



Minkälaisia heijastimia te käytätte pimeällä lenkeillä?


lauantai 4. lokakuuta 2014

Terveisiä Kisakalliosta

Olin koko viikonlopun Lohjan kisakalliossa leireilemässä muodostelmaluistelujoukkueeni kanssa. Toimin SM-noviisijoukkueen kakkosvalmentajana. Leiri sisälsi aktiivista jää- ja ohrisharjoittelua sekä tietysti mukavaa yhdessäoloa. 


Leirillä heräsi ajatus, että olisi kiva lähteä urheiluopistolle itsekin pariksi päiväksi urheilulomalle. Voisi oikein kunnolla keskittyä juoksuun ja salitreeniin ja kokeilla uusiakin lajeja. Ruoka olisi valmiina ja saisi keskittyä vain itseensä. Me kokeilimme tällä kertaa uutena lajina jousiammuntaa. Voi, miten kivaa se olikaan! Luistelijatyttösetkin tykkäsivät.


Leiri oli onnistunut ja tehokas. Kisaohjelma vierähti taas monta askelta eteenpäin. Pian alkaa luistelun kisakausi. Tämä valmentaja on nyt aika poikki!! Keräilen tämän illan itseäni sohvalla, jotta jaksan huomisen työpäivän. Huomenna palaan taas oman treenini pariin. Pieni motivaatiopaketti odottaa mua postissa ja inspiroi varmasti tämän viikon treeniin. Blogiin juttua siitä alkuviikolla.



perjantai 3. lokakuuta 2014

Lounaalla

Mun loppuviikko on ollut hiukan erilainen kuin yleensä. En ole ollut tavallisella työmaallani omassa luokkahuoneessani, vaan kouluttautumassa. Olen siis erityisluokanopettaja. Pidän työstäni. Se on vaihtelevaa ja tärkeää ja siinä saa käyttää luovuutta. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Se on myös aika hektistä. Liikun töissäni paljon, enkä juurikaan istu. Siksi onkin ollut aika puuduttavaa istua seitsemän tuntia päivässä, vaikka koulutuksen asiasisältö on ollut mielenkiintoista.

Töissäni syön koululounasta. Usein ruokailu on opettajalle kaikkea muuta kuin päivän rauhallinen hetki. Usein en edes iltapäivästä muista, mitä olen lounaalla kurkustani alas pistänyt. Siksi olen nauttinut suuresti koulutuspäiviem lounastauoista. Arjen luksusta on päästä oikein kunnon lounaalle aikuisten ihmisten seurassa.



Tarkoituksenani ei ole arvostella kouluruokaa. Se on mielestäni ihan ok, vaikka onkin aika hiilaripainoitteista. Lisäksi työpaikan lounashetket ovat kivoja, vapaampia tilanteita oppilaiden kanssa. Harvoin, kun pääsee syömään oikein lounasravintolassa aikuisseurassa, se tuntuu kuitenkin spesiaalilta. Juhlahetki arjen keskellä.

Viikonloppunakin pääsen valmiiseen pöytään Kisakallion urheiluopistolla, jes! Sitä ennen kuitenkin vielä lenkille.