keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vanhenemisen kynnyksellä

Mulla on tänään synttärit. Täytän 28 vuotta. Jestas sentään! Mielestäni olin juuri 20- vuotias opiskelijaplanttu ja nyt olen jo viidettä vuotta työelämässä oleva lähes kolmekymppinen. Aika rientää. Synttärit sinällään ovat jo hiukan menettäneet merkitystään.



Mulla on vielä pari vuotta armonaikaa ennen kuin seuraava maaginen tasaluku (30) pamahtaa mittariin. Tässä yhtenä päivänä päädyin kuitenkin miettimään tuota vääjäämättä lähestyvää uutta kymmenlukua ja sen juhlistamista. Mieleeni juolahti varsin kiva idea, että juoksisin juhlamaratonin jossain upeassa paikassa. Olen jo pitkään haaveillut isoista maratontapahtumista. New Yorkin maraton on yksi unelmistani, mutta se on aika kallista lystiä. Realistisempia haaveita ovat Chicagon maraton, Seattlen maraton tai Pariisin maraton. Näistä kukkaroystävällisin vaihtoehto olisi Pariisi. Niinpä aloin elätellä ideaa  omasta kolmekymppislahjastani, joka siis olisi Pariisin maraton vuonna 2017. Se olisi kyllä aivan mahtavaa!

Pariisin maraton juostaan huhtikuussa, joten se olisi etukäteislahja. Pariisi itsestään on minulle tuttu kaupunki, sillä olen vieraillut siellä kahdesti. Toisen kerran luistelukisamatkalla ja toisen kerran äidin kanssa ylioppilasjuhlieni jälkeen. Pariisi onkin Euroopan kaupungeista mun ehdoton lemppari, joten olisi aivan mahtavaa juosta siellä. Nähtäväksi jää, toteutuuko se haave. Onko joku juossut Pariisin maran?

Onneksi on vielä kaksi vuotta aikaa siihenkin lukemaan. Tämän vuoden synttärit kuluvat tuttuun tapaan Kisakallion luisteluleiriin valmistautuen. Synttärilenkillekin ajattelin suunnata illalla. Katsotaan, kuinka kevyt askel on 28-vuotiaana.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Pitkästä aikaa

Tulipa pidettyä pieni tauko kirjoittelusta. Lomalla tuntuu olevan kiirettä :) Viimeiset pari viikkoa ovat pitäneet sisällään paljon ohjelmaa.

Viime viikko kului Oulussa ihanan opiskelukaverini luona. Matkustin pitkästä aikaa junalla. Oulussa kävimme mm. Kesäteatterissa ja kaupungin turistikierroksella. Ystäväni avulla löysin itselleni myös uuden harrastuksen, värittämisen. Oman, aikuisten värityskirjani sain mieheltäni nimpparilahjaksi tällä viikolla ja voinkin sanoa jo olevani totaalisesti värityskoukussa. Oletteko te kokeilleet? Mulle väritys on hyvää mindfulnessia ja vastapainoa juoksemiselle. Lisäksi olen saanut siitä onnistumisen kokemuksia ja esittelenkin innokkaasti värityksiäni kaikille.





Viikonloppuna juhlittiin meidän vanhalla opiskeluporukalla häissä. Kivat juhlat olikin <3 Pyöräilypariskunta sai toisensa ja pyöräilyteema näkyi kivasti juhlissa. Sunnuntaina suuntasimme auton nokan Taivassaloon, jossa mökkeilimme pari päivää. Mökkireissulla tuli myös käytyä mansikkapellolla keräämässä mansikoita pakkaseen. Metsästä löytyi sekä mustikoita että kantarelleja. Ihanaa aikaa tämä loppukesä näiden luonnon herkkujen osalta. Oman pihamme kirsikkapuu tarjoilee myös melkoista satoa parhaillaan. Rempukin tykkää, kun saa möyriä metsässä mukana.







Torstaina olimme asuntomessuilla. Tässä on ilmassa pientä rakennuskuumetta. Tonttejakin on käyty katsomassa juoksulenkkien varrella. Kerrankin olen saanut houkuteltua miehenikin juoksemaan mukaan ;) Kuume ei odotetusti hellittänyt messuilla lainkaan...

Juossut olen myös. Tai lähinnä yrittänyt. Pitkiksestä ei tullut mitään, sillä polvikipu palasi ja oli pakko keskeyttää 18 kilometrin kohdalla. Nyt olen juossut lyhyitä lenkkejä ja polvi on kiukutellut niilläkin. Venyttelen ahkerasti ja hoivaan sitä mobilaatilla. Mielessä on myös käynyt, että miten mun maratonin käy? Enää kolmisen viikkoa aikaa saada polvesta juoksukuntoinen. En kuitenkaan vielä ole luovuttanut asian suhteen.

Tänään olin taas pitkästä aikaa Kristan kanssa lenkillä. Kympin polvi kesti suht hyvin, kun pidettiin pieniä taukoja. Molemmilla tuntui tänään olevan krämppää. Juttu luistikin juoksua paremmin. Oli kiva käydä taas yhteislenkillä. Kivaa vaihtelua ja piristystä omaan seuraan.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kohti maratonia

Vajaa kuusi viikkoa kesälomaa jäljellä eli vajaa kuusi viikko mun toiseen maratoniin. Tässä on siis vielä aikaa kuluttaa lenkkipolkuja ennen koitosta. Mieli on rento ja treeni maistuu eli sen puolen olen luottavainen. 

Palautuminen Paavosta sujui hyvin ja viime viikolla pääsin jo keräilemään vajaa 30 juoksukilometriä. Viikonloppuna oli kesän yksi odotetuista tapahtumista eli Ruisrock, jossa tuli vietettyä koko lauantai  hyvässä seurassa.  Vuoden tauon jälkeen kesäfestareiden kuningas maistui taas makealta. Ilmakin suosi!





Maanantaina tulimme tänne Tampereelle, jossa oli odotettu ensikohtaaminen kummityttömme kanssa. Hän onkin kuulkaa niin suloinen! Hipsuteltiin aikamme, enkä millään olisi malttanut lähteä, mutta olin varannut itselleni korukurssin, jossa opin kahden uuden korun valmistustekniikan. Kolmituntinen vierähti nopeasti ja loppukesä askarrellaan uusien oppien mukaan.




Juoksemassa olen käynyt tällä viikolla kahdesti. Maanantaina oli lepo, mutta eilen taittui 13km ja tänään 10km. Loppuviikolla oli tarkoitus tehdä vauhtikestävyys perjantaina ja 16km kevyttä sunnuntaina. Nyt yritän tulevina viikkoina jurruttaa peruskestävyystreeniä. Yhden pidemmän lenkin tulen tekemään. Olen katsonut sellaisen 28 kilsan lenkin jo valmiiksi. Josko se maratonkunto alkaisi löytyä...




perjantai 3. heinäkuuta 2015

Maratonkoulu - yhteenveto

Blogia pidempään seuranneet tietävät, että aloitin SLU:n maratonkoulussa Turun urheiluliitossa viime marraskuussa. Maratonkoulua ohjasi Pekka Lehtinen, joka valmentaa kestävyysurheilijoita TuUL:ssa. Yhteistreenit ovat olleet joka tiistai ja olen käynyt niissä ahkerasti. Vain kolme tiistaita jäi väliin. Maratonkoulussa on ollut hyvä ja kannustava ilmapiiri. Jokainen on saanut treenata omalla kuntotasollaan, vaikka porukka on ollut kovin eri tasoista. Jokainen oli myös kehittynyt koulun aikana ja Paavolla saatiin hienoja tuloksia aikaan.

Koulussa oli yhteensä kaksi testikertaa, jolloin jokaisen sykekynnykset katsottiin. Lisäksi jokainen sai oman harjoitusohjelma, jonka mukaan harjoitella ja parantaa kuntoaan. Itse treeneissä meidät jaettiin neljään tai kolmeen tasoryhmään kunnon mukaan. Jokainen sai siis omalla tasolleen sopivan harjoituksen.

Treeneihin oli aina kiva mennä. Ohjaajat olivat mukavia ja muista maratonkoululaisista sain kavereita. Porukkaa oli yhteensä noin 30-40 ja näin ollen maratonkoulu oli myös hyvän kokoinen. Maratonkouluun kuului myös muutama luentokerta, jotka sisälsivät tietoa mm. Kisaan valmistautumisesta, ruokavaliosta ja sykealueista.

Maratonkoulun avulla olen pystynyt harjoittelemaan oikein ja paukuttamaan hienoa tuloksia, joista ennen haaveilin. Marraskuussa ajattelin, että tavoitteeni on Paavolla alittaa ekaa kertaa puolikkaalla kahden tunnin raja, koska ennen en ole saanut kuin muutaman minuutin ennätyksistäni pois kauden aikana. Nyt mulla on jo kolme alla kahden tunnin puolikasta takana ja ennästyksestäni olen kiristänyt pois yli 12 minuuttia. Iso kiitos kuuluu maratonkoulun valmentajalle, joka on selkeästi laatinut mulle oikean harjoitusohjelman. Juoksu on vieläkin rakkaampi harrastus ja tulee olemaan mukana vielä pitkään. Jos nyt saisin uudelleen päättää, että menisitkö maratonkouluun, niin vastaus olisi ehdottomasti kyllä. Lähinnä harmittaa, etten ole mennyt mukaan aikaisemmin. Voisin ihan hyvin mennä maratonkouluun uudelleenkin ja varmasti tulen menemäänkin, ehkä jo ensi syksynä.

Ensi tiistaina olo tulee olemaan outo. En menekään klo 18 juoksemaan hyvässä porukassa muiden juoksusta innostuneiden kavereiden kanssa. Yhteistreenit ovat nyt ohi. Viime tiistaina meillä oli päättäjäiset, joissa saunottiin ja syötiin ja juteltiin. On niin kivaa, kun voi kunnolla vaahdota juoksujutuista muiden lajiin hurahtaneiden parissa. Tästä jatkan nyt itsenäistä harjoittelua kohti seuraavaa päämääränä eli Helsinki City Maratonia.