lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun kuulumisia

Joulu on nyt mun osalta tältä vuodelta juhlittu. Toki joulukoristeet pysyvät aina loppiaiseen asti, mutta kuitenkin siirrymme juhlasta lähemmäs arkea. Lomaa on onneksi loppiaiseen asti.



Aatonaattona kävin lenkillä. Lumi narskui mukavasti jalkojen alla. Seitsemän kilometrin jälkeen maistui uunista ulos nostettu kinkku ja joulusauna.



Aatto sujui tuttuun tapaan. Saavuimme aamupäivällä mun vanhemmille. Valmistettiin ruokia, käytiin kirkossa, kuunneltiin joulurauhan julistusta, juotiin glögiä, syötiin, avattiin lahjoja, käytiin haudoilla ja syötiin lisää. Oli mahtava keli. Remyn kanssa oli ilo kävellä pikkupakkasessa. Olin ollut kiltti, koska pukki toi mm. Pari uusinta Muumi-mukia, leffaliput, pipon ja myös toivomani coretex-lenkkarit. Mun pojilta sain kaulakorun. Remy oli aivan innoissaan paketeistaan ja aukaisi myös mun paketit. Höpsö koira <3 Illalla se oli niin väsynyt, että nukahti lahjapanda kainalossa lattialle.




Joulupäivän aamu alkoi yhdeksän kilsan hölkällä kauniissa Naantalissa. Vaikka pakkasta oli 14 astetta, niin oikealla varustuksella tarkeni hyvin. Joulupäivänä ajelimme joulupöytä nro2:n jälkeen tänne Tampereelle anoppilaan, jossa ollaan vielä huominen.





Tapania vietettiin leppoisasti syöden, ylläri. Tänään lauantaina heräsimme aikaisin ja suuntasimme alennusmyynneille. Tällä kertaa etsimme miehelle pukua häihin. Löydettiinkin muutaman tunnin etsimisen jälkeen tosi hieno puku liiveineen ja paitoineen. Päivällä oli ihana syödä jo hiukan kevyemmin. Alkuillasta käytiin juoksemassa yhdessä miehen kanssa reilun kympin lenkki ihanassa pakkassäässä. Illalla maisteltiin vielä joulun viimeinen juustopöytä.



Huomenna suuntaan vielä aamulenkille. Tuli ihan hyvä treeniviikko jouluviikostakin. Kaiken kaikkiaan kilsoja tulee kertymään tälle viikolle noin 37, joten ihan kelpo viikko pyhistä huolimatta. 

Miten teidän muiden joulunpyhät ovat sujuneet?


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulumielellä

Ensiksi tärkeimmät uutiset: mulla on loma :) Oppilaat saivat todistukset lauantaina ja jokainen näytti olevan tyytyväinen ja ylpeä todistuksestaan. Siinä mulla on kyllä porukka, joka osaa iloita pienistä onnistumisista. Minä taas olin ollut varsin kiltti ope, koska lahjoja tuli niin paljon, että piti soittaa kyyti hakemaan niitä. Parhaimmalta tuntuivat kuitenkin vanhempien kiitokset. Loma oli myös varsin tervetullut asia.



Lauantaina kävin nopealla lenkillä työpäivän jälkeen ja valmistauduin illan pikkujouluihin. Vanhojen joukkukavereiden kanssa vietetään aina hiukan fiinimmät pikkujoulut syöden hyvin ja nauraen paljon. Heitettiinpä ilmoille myös juoksuhaaste, josta lisää myöhemmin. Sain myös ystäviltäni joululahjan, josta kuoriutui hieno, uusi sheikkeri.



Eilen minä ja mieheni lähdimme jouluostoksille. Meillä ei ollut vielä yhtään lahjaa ostettu. Lähdimmekin liikkeelle apinan raivolla, ajatellen, ettei joulumieli ostoskeskuksesta kuitenkaan löytyisi. Olimme väärässä. Viidessä tunnissa homma oli valmista. Auton kyydissä oli joulukuusi, lahjat, ruuat ja joulukukat. Molemmilla oli iloinen mieli ja oltiin jopa ehditty käymään kahvilla rauhassa.

Nyt olen tässä suuntaamassa aamupäivän lenkille lumihangille (jes, lunta!!!).  Menen tänään pitkästä aikaa myös hierojalle. Lisäksi tänään on tarkoituksena leipoa joululimppuja ja paketoida joululahjat. Huomenna suuntaamme jo minun vanhemmilleni joulun viettoon. Joulupäivänä vaihdetaan Tampereelle anoppilaan.



Blogi hiljenee nyt myös jouluun, mutta palaa taas ensi viikonloppuna. Instagramin puolelle tulee varmasti päivitystä. Minua voi seurata nimimerkillä Kantoha. Hyväksyn kyllä pyynnöt, vaikka profiilini on yksityinen (töiden takia).

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille blogini lukijoille.




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vuosi 2015- kohti unelmia

Listasin yhteen vuoden 2014 huippukohdat edellisessä postauksessa ja nyt ajattelin raottaa teille (ja itselleni) hiukan ensi vuotta, tavoitteita ja suunnitelmia. Tervetuloa vuosi 2015.


Tammikuu
Uuden vuoden aaton juoksukisa (vaikka onkin vielä joulukuun puolella). Olen melkein saanut miehen puhuttua mukaan. Ilma varmasti ratkaisee lopullisen osallistumiseni. Loppiaisen jälkeen lähden Berliiniin, jossa luistellaan  Cup of Berlin eli muodostelmaluistelun kansainvälinen kisa. Valkulla on kovat odotukset matkasta ja kisasta. Loppukuusta mennään vielä mun työtiimin kanssa hassuttelemaan Manic run- tapahtumaan.

Helmikuu
Muodostelmaluistelun SM-kisat kisataan helmikuun lopulla. Sinne huipentuu tämän vuoden valmennukset. Hiihtoloma on myös helmikuussa ja toiveissa olisi parin päivän lumilautailusetti. Toivottavasti on lunta, jotta päästään hiihtämään. Ja Rempu-murunen täyttää jo kuusi vuotta ystävänpäivänä.

(Kuva viime jouluaatolta. Olimme joulun pohjoisessa. Ihana aattoaamun hiihtolenkki)

Maaliskuu
Reissu Prahaan ja Prahan puolimaraton. Voi että! Odotan tätä jo paljon. Tarkoitus on lähinnä fiilistellä puolikas läpi. Katsotaan, mihin kunto riittää. Odotan kaunista reittiä ja hyvää kannustusta. Sekä tietty kivaa reissua laatuseurassa kauniissa Prahassa.

Huhtikuu
Huhtikuu on mulle varmaan aikamoinen stressikuukausi lähestyvien häiden vuoksi. Bridesilla- hetkiä odotettavissa, ei vais! Aurajoen yöjuoksu on myös huhtikuussa. Viime vuonna mun työpaikka sponssasi mut kisaan. Katsotaan, osallistunko tänä vuonna.

Toukokuu
16.5. varsin moni juoksublogia pitävä laittaa tossua toisen eteen HCR:ssä. Mulle tuo kyseinen päivä tulee olemaan ikimuistoinen. Tiedossa on siis omat häät <3 ja töppöjalkaa laitan toisen eteen kirkon käytävällä. Toukokuu onkin siis yhtä suurta rakkauden kuplaa... Ja kesäloman odotusta!

(sneak peak!)

Kesäkuu
HHM 6.6. ja tuolloin varmaan ekan kerran haluaisin alittaa maagisen kahden tunnin ajan puolikkaalla. Hiukan jopa pelottaa sanoa sitä täällä ääneen, koska aina voi sattua kaikenlaista. Jos kuitenkin pystyn treenaamaan ohjeiden mukaan, niin mun pitäisi pystyä alittamaan kaksi tuntia, vihdoin! Todennäköisesti lähdemme myös  lähes heti HHM:n jälkeen häämatkan osalle yksi. Olemme puhuneet lyhyestä pyrähdyksestä Italiaan, mutta vielä ei ole mitään varmaa suunnitelmaa. Kesäkuun lopussa juoksen myös ekan Paavo Nurmi-maraton tapahtumani. Pääsymaksu sisältyy maratonkouluuni. En vielä ole päättänyt matkaa, mutta todennäköisesti puolikas tulee taivallettua.

(HHM)

Heinäkuu
Hikistä treeniä luvassa. Viime vuonna juoksin aina kolikot taskussa ja pysähdyin pillimehulle tarpeen vaatiessa. Kesäloma kuluu varmasti myös mökkeillessä. Kesällä tykkään myös rullaluistella ja vesijuosta maauimaloissa. Heinäkuussa Taivassalossa, meidän mökkikunnassa, on vuoden kohokohta eli Silak'rysäys, jossa juostaan myös silak'hölkkä. Olen monena vuonna miettinyt osallistumista, mutta toistaiseksi on aina ollut jotain parempaa tekemistä (=Ruisrock!). Josko tänä vuonna...

Elokuu
Vanhenen jälleen. Ja aloitan uusien ykkösluokkalaisten kanssa, jälleen! Uuden lukuvuoden suunnittelun lisäksi elokuuhun sisältöä tuo maraton. Olen jo melko varma, että juoksen ensi vuonna maratonin jälleen HCM:ssa. Olympiastadionille juokseminen on vain niin hienoa ja uusi reittikin kiinnostaa.

(Keltanokkia luokallani taas ensi vuonna)

Syyskuu
Tukholman puolikas. Haastetaan mun vanhan joukkuetoverini kanssa meidän luistelukavereista koostuva kaveriporukka mukaan juoksemaan. Saa katsoa, lähteekö kukaan haasteeseen mukaan... Kiva reissu siitä varmasti tulee taas. Tukholmassa on aina loistava tunnelma. Tampereen puolimaraton kiinnostaa myös, koska anoppila sijaitsee Tampereella. Katsotaan, katsotaan...

Lokakuu
Uuh, lokakuu... Tapahtumien jälkeinen ylimenokausi alkaa. Ei mitään suunnitelmia vielä. Sienestystä varmaan tulee harrastettua.

Marraskuu
Tupla-uuh, marraskuu... Inhokkikuukauteni. Toivottavasti menee yhtä helposti kuin tämän vuoden marraskuu. Pitäisi keksi jotain kivaa marraskuulle tai lokakuulle. Ehdotuksia?

Joulukuu
Häämatkan osa kaksi. Kohde on vielä epäselvä. Ollaan pohdittu sekä Aasiaa että Amerikkaa. Oma lempparikohteeni olisi Bali ja Gilin saaret. Tämä taitaa kuitenkin olla yhteinen päätös ;) Valoon on kuitenkin päästävä.

(Tämä fiiliskuva Thaimaan matkaltamme)

Luvassa on muuten tosi kiva vuosi! Parhaimmillaan pääsen reissuun neljä kertaa ja juoksukisojakin on luvassa riittämiin. Ja tästä puuttuu vielä kaikki arjen ilot ja ystävien kanssa vietetyt hetket. Loka- ja marraskuulle pitää keksiä jotain piristystä. Lisäksi mukaan olisi kiva saada uusi lajikokeilu. Tänä vuonna kokeilin uutena lajina ratsastusta, kuplafutista ja jousiammuntaa.

Vuosi 2014 - summa summarum

Vuosi lähenee loppuaan. On aika paketoida vuosi 2014. Ohessa siis mun oma analyysi tämän vuoden urheiluista ja katsaus myös muihin vuoden kohokohtiin.

Tammikuu
En juuri muista mitään koko tammikuusta. Juoksin Vauhtisammakon treeneissä ja treenit olivat raskaita. Penikat kipuilivat ja kävin hieronnassa. Aloitin myös vesijuoksun silloin tällöin.

Helmikuu
Kävin työkaverin kanssa hiihtolomalla Tallinnassa. Penikat alkoivat parantua. Luistelin aluemestaruuden joukkueeni kanssa. Aluemestaruuskulta oli minulle 13. sarjassaan.



Maaliskuu
Ilmoittauduin Helsinki city maratonille. Aloitin vuoden tauon jälkeen taas valmentamisen ja lopetin oman luistelu-uran kansallisen sarjan mestaruuteen.

Huhtikuu
Aurajoen yöjuoksussa juoksin viiden kilometrin kisan. Sijoituin kuudenneksi lopputuloksella 24,56. Minuutin parannus vuoden takaiseen. 

Toukokuu
Juoksin elämäni ensimmäisen HCR:n ja sieltä on myös voimassa oleva puolikkaan ennätykseni 2h 5min. Vietimme -1v. Hääpäivää varaamalla kirkon :) Kirjoittelin todistuksia ja valmistauduin kesälomaan. Kävin paljon salilla ja jonkun verran juoksemassa.



Kesäkuu
Loma alkoi :) Juhlimme ystäviemme häitä ja lähdimme reissuun Seattleen toisten ystäviemme luo. Vaelsimme vuorilla ja kävimme valassafarille. Muuten kaikki urheilu tauolla, hups.



Heinäkuu
Road trip Kaliforniassa, Nevadassa ja Arizonassa. Tämän vuoden ehdottomasti parhaimmat viisi viikkoa oli kesä-heinäkuussa. Ihanimpia muistoja heinäkuulta ovat mm. Grand Canyon, Disneyland Los Angeles ja Yosemite.



Elokuu
Synttärit tietty! Ja HCM eli eka kokonainen maratonini. Kuten jo aiemmin olen todennut, niin kesällä tuli kuuden viikon juoksutauko. Ei mitenkään fiksusti suunniteltu asia. Ehdin reissun jälkeen juosta kolme täyttä viikkoa ennen maratonia. Vauhti maralla ei ollut kehuttava, mutta matkasta olen tottakai ylpeä. Ensimmäinen maraton tuntuu aina hyvältä, vaikka se olisi läpi rämmitty niinkuin omani.

Tässä tunnelmia heinä-elokuun helteisiltä lenkkeiltä. Ei kulkenut :D



Syyskuu
Jo perinteeksi muodostunut Tukholman puolikas. Tällä kertaa sain mukaani vanhan joukkuetoverini. En ollut kummoisesti kunnossa ja lähdinkin lähinnä fiilistelemään. Tuloksena 2h ja 6min. Kiva reissu ja hieno tapahtuma. Ensi vuonna taas. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen.



Lokakuu
Löysin lenkkikaverikseni RunAwayMama-blogin Kristan ja yhteislenkit alkoivat.

Marraskuu
Maratonkoulu alko ja harjoittelu muuttui. Innostuin juoksusta entistä enemmän. Valmennus-urallani saavutin tähän asti parhaimman tuloksen, kun valmennettavani luistelivat ensimmäisen SM-tason mitalin itselleen.

Joulukuu
Oli kiireistä aikaa, mutta kävin kuitenkin juoksemassa ja maratonkoulussa. Odottelin joululomaa ja kaikki joulujutut jäivät viime tippaan :)



Pian luvassa myös samankaltainen postaus ensi vuodesta ja sen tavoitteista. Mitä teillä jäi käteen vuodesta 2014? Mikä oli sinun vuoden kohokohtasi?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Maratonkoulu osa 6

Terveisiä maratonkoulusta. Tai siis nykyisin Juoksukoulu unelmasta. Jostain syystä SLU on mennyt vaihtamaan maratonkoulun nimen juoksukoulu unelmaksi. Minä taidan pitäytyä kuitenkin maratonkoulu- nimessä.

Tänään saatiin treenata kevyessä pakkaskelissä. Pakkasta oli varmaan pari astetta. Onneksi ei satanut sellaista jääsadetta kuin eilen, yh! Treenattiin taas omissa tasoryhmissä, joten sain samaan treeniporukkaan jo tutut treenikaverit. Teimme tänään mun mielestä tosi kivan harjoituksen, jossa vaihdeltiin sykealueella toiselle kilsan välein.



Alkuun tehtiin pari kilsaa hölkkää PK-alarajalla. Sitten lähdettiin varsinaiseen harjoitukseen joka sisälsi yhden kilsan aerobisella sykealueella, yhden kilsan anaerobisella alueella ja yhden PK-sykealueella. Tämä harjoitus toistettiin kolme kertaa. Oli kiva vaihdella vauhtia. Viimeisellä kierroksella painelin anaerobisella alueella puoli kilsaa 4.30 vauhtia, eikä se tuntunut enää niin pahalta. Kyllä se tästä!

Lopuksi tehtiin pari kilsaa loppuhölkkää. Koko treenin saldo oli siis 11 kilometriä. Ei kyllä yhtään tuntunut niin pitkältä. Lähinnä tuntui noin viideltä kilometriltä, koska vauhtia vaihdeltiin niin paljon. Oli muuten jo hiukan liukasta paikka paikoin, kun vesilätäköt olivat jäätyneet. Täytyy tosissaan alkaa miettimään niitä nastoja talveksi. Onko jollain kokemusta irtonastoista, jotka laitetaan kenkään kiinni tarvittaessa?

Nyt olisi vielä tässä suunnitteilla pieni keskivartalon lihasrääkki ennen suihkua ja iltatoimia. Huomenna onkin jo keskiviikko (juoksupäivä taas!). Enää neljä työpäivää ennen lomaa, jippii!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Mennyt ja alkava viikko

Huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen ansaittua joululomaa. Arvioinnit ovat vihdoin valmiina ja joulujuhlan ohjelmanumeron harjoitukset kovassa käynnissä. Työpäivät ovat venyneet vähän pitkiksi joulukuussa, mutta tulevalla viikolla on luvassa hiukan lyhyempiä työpäiviä, jee!

Jouluvalmistelut mulla on varsin huonossa jamassa. Pipareita olen leiponut, mutta muut jouluruuat odottavat aikaansa. Joulusiivousta aloitettiin tänään, mutta kaikki lahjaostokset päätettiin jättää loman alkuun. Jouluruuhka kaupoissa ei kyllä yhtään kiinnosta, yökyök, mutta pakkohan ne on hoitaa. Itse olen toivonut pukilta coretex lenkkareita :) katsotaan, olenko ollut tarpeeksi kiltti.



Tällä viikolla ehdin juoksemaan vain kolmena päivänä, vaikka ohjelmassa olisi ollut viisi juoksukertaa. Viikonloppu meni luistelukisoissa (tällä kertaa tuloksena hieno neljäs sija). Alkavalla viikolla ehdin taas juosta enemmän. Suunnitteilla olisi neljä kertaa juoksua ja yksi vesijuoksu. Lisäksi alkava viikko pitää sisällään koulun joulujuhlat torstaina, lounastreffit miehen kanssa perjantaina ja välitodistusten jaon, loman aloituksen ja pikkujoulut lauantaina. Ja tietysti myös tiistaina maratonkoulun.

Joulunaika hiukan mietityttää. Joulunpyhinä tulee syötyä enemmän kuin tarpeeksi ja muutenkin vietettyä aikaa sohvalla. Jos haluan uutena vuotena juosta kisoissa, olisi hyvä käydä myös pyhinä vähän juoksemassa. Ajattelin, että jos joulupäivänä ja Tapanina kävisin aamulenkillä. Yleensähän en ole aamulenkkien ystävä, mutta jouluna se voisi onnistua. Oletteko te muut suunnitelleet pyhien liikuntoja? Entä joko teidän jouluvalmistelut ovat valmiina?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Penikoiden huoltoa

Viime vuonna tähän aikaan mulla alkoi oireilla penikat. Ne särkivät ja sattuivat juostessa. Kävin hierojalla säännöllisesti huoltamassa penikoitani ja tulehdus tms. Saatiin kuriin talven aikana. Hierojakäynnit olivat tuskaa ja vedet olivat silmissä ja kirosanat huulilla, kun penikoita runnottiin.

Ennen oireita penikkavaivoista, en kiinnittänyt penikoiden huoltoon lainkaan huomiota. Vaivojen ilmetessä tutustuin penikoiden itsehuoltoon ja siitä lähtien olen hoitanut penikoitani säännöllisesti, eikä uusia suuria kipuja ole viime talven jälkeen enää esiintynyt. Tässä mun vinkkejä penikoiden kotihoitoon:

- kompressiosukat tai -säärystimet. Ne lisäävät verenkiertoa ja auttavat palautumisessa. Itse pidän kompressiosäärystimiä jalassa lenkin jälkeenkin reilun puolituntia.

- suihkutettu kylmällä ja kuumalla. Olen ottanut lenkin jälkeen tavaksi suihkutellaan penikoitani vuoroin tosi kuumalla ja tosi kylmällä vedelle. (Kylmää ja kuumaa vettä jaloille vuorotellen melko nopeilla vaihdoilla.) Ei kovin mukavaa, mutta verenkierto vilkastuu.

- hieronta hierontapallolla. Mulla on pieni hierontapallo, tennispallo ja sitten astetta "hooceempi" hulluilta päiviltä ostettu hierontaväline (kuvassa), joilla saan itse hierottua penikoita. Lisäksi rullailen mun pilatesrullalla penikoita ja säären ulkosyrjää.



- Tiger balm. Ostin ekaa kertaa tiikerisalvaa Thaimaan matkaltamme vuonna 2010. Nykyään minulla on kahta erilaista tiikerisalvaa, joista toinen on treenin aikana käytettävä ja toinen treenin jälkeen. Toimii mun mielestä paremmin kuin särkylääkevoiteet.



- villasukat ja kylmäpussi. Nämä tehokeinot menevät myös kylmä-kuuma -  hoidon kategoriaan. Iltaisin pidän silloin tällöin kylmäpussia penikoilla. Yöksi laitan jalkaan pitkät villasukat. Mulla toimii!

Onko muita penikkaongelmaisia? Mitä lisävinkkejä penikoiden hoitoon teillä on?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Maratonkoulu osa 5- kahden viikon tapahtumia

Tässä on ollut niin kiirettä, että on jäänyt maratonkoulu-kirjoitukset vähemmälle. Koulussa on käyty kuitenkin joka viikko, tänäänkin. Lisäksi olen juossut suurimmaksi osaksi ohjelmani mukaan.

Viime viikolla meillä oli vauhtileikittelyharjoitus. Minun ryhmässäkin oli viisi oman tasoistani juoksijaa ja ohjaaja. Juoksimme 40 minuuttia satunnaisesti vaihtelevilla vauhdeilla alkaen ihan kävelystä ja ulottuen omaan maksimivauhtiini. Ihan hauska harjoitus tuollainen. 

Tänään meillä oli PK- lenkki. Juostiin sellaista 6-6.30 kilometrivauhtia kympin verran höpötellen samalla. Ehdin siinä jutella valmentajani kanssa harjoittelustani ja yhdessä todettiin, että pitäisi vielä enemmän juosta hidasta lenkkiä alle aerobisen tason sykealueella. Helposti tuntui mopo karkaavan käsistä lenkeillä ja sykkeet ovat liian korkeat. Miten sitä malttaisi hidastaa vauhtia? Valmentaja oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen juossut neljästä viiteen kertaan viikossa tunnollisesti ja se onkin tuntunut ihan hyvältä määrältä. Valmentajamme uskoi myös mun mahiksiin juosta puolikas alle kahden tunnin, mikä on loistava juttu. Nyt vaan sitten tekemään enemmän hidasta PK-lenkkiä, jotta tavoitteeseen päästään ja saadaan peruskestävyyttä kasvatettua.

Iloinen maratonkoululainen tänään treenin jälkeen.

Mulla on nyt kolmen viikon harjoitusohjelma käynnissä. Jatkan tällä samalla setillä alkuvuoden. Ihan hyvältä ohjelma on tuntunut. Hiukan olen itse soveltanut ohjeita ja korvannut jonkun harjoitteen mm. Kristan kanssa juostuilla lenkeillä. En halua kuitenkaan liian vakavasti tätä juoksua ottaa, vaan haluan nauttia liikunnasta ja juoksusta.

Miten teidän peruskuntokausi sujuu? Mitään vinkkejä vauhdin hidastamiseen?


lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän viettoa

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 6.12. On hieno ja arvokas päivä meille suomalaisille. Mun itsenäisyyspäivään on kuulunut tasaisesti urheilua, rentoilua ja kunnioitusta.



Aamu alkoi Kaarinan taitoluistelijoiden joulunäytöksillä. Luistelun joulunäytökset ovat jo monena vuonna kuuluneet minun joulunodotusperinteisiin. Omat luistelijani suoriutuivat esityksistään hienosti. Erityisen liikuttavaa oli seurata pienten luistelijanalkujen ensiesiintymistä. Joka vuosi meinaan herkistyä. Ihana nähdä lasten into urheilua kohtaan. Jäällä nähtiin tottakai myös joulupukki. Varsin hyvä luistelija muuten tuo joulupukki!

Päivä jatkui lenkillä Kristan kanssa. Tänään juttu kulki juoksua paremmin. Juoksuvauhtiin päästiin oikeastaan vasta parilla viimeisellä kilsalla. Kympin verran kuitenkin taivallettiin. Nyt tuleekin viikon verran yhteislenkkeihin taukoa, mutta eiköhän me vielä ennen joulua ehditä yhdessä juoksemaan.

Kotona otin lämpimän suihkun. Varpaat kastuivat jälleen lenkillä. Sen jälkeen kirjoitin joulukorttikuoret ja aloitin jokavuotisen arkkitehtiprojektini piparitalon parissa. Meillä on aina leivottu piparitalo itsenäisyyspäivänä, joten teen sen edelleen. Kivaa näpertämistä. Kuvia luvassa instagramiin, jahka koristelut valmistuvat huomenna tai alkuviikosta. Minua voi seurata nimimerkillä kantoha.

Nyt istuskelen sohvalla seuraamassa itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa. Tänään herkistyin taas sotaveteraaneista. Arvostan heitä suuresti. Iso kiitos jokaiselle itsenäisestä Suomesta. Oma vaarini oli sotaveteraani. Rakastin kuunnella hänen tarinoitaan sodasta. En pysty ymmärtämään nuorien ihmisten rohkeutta, jotka lähtivät sotaan puolustaakseen kotimaataan. Nöyrä kunnioitus jokaiselle heistä.

Pian sammutan sinivalkoiset kynttilät ja rullailen vielä penikoita ja pohkeita auki. Huomenna on luvassa hidas lenkki ja tuomarointikeikka. Kivaa sunnuntaita kaikille teillekin. Loppuun vielä linkki sotaveteraanien iltahuutoon, joka soitettiin mm. Oman vaarini hautajaisissa. Kannattaa katsoa, jos et ole koskaan kuullut.

https://m.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ

tiistai 2. joulukuuta 2014

Juoksuhifistelyä

Aikoinaan, ekaa puolikasta suunnitellessa ajattelin, että juoksu on halpa harrastus. Sitä voi tehdä koska vaan. Hyvät kengät pitää olla, mutta that's it. Ja sitten vaan juostaan.

Nykyään tuo ajatus tuntuu hassulta. Juoksu on edelleen todella halpa harrastus verrattuna esim. omaan päälajiini, muodostelmaluisteluun. Mutta en kyllä enää ole täysin samaa mieltä siitä, että juokseminen olisi halpaa. Mitä enemmän juoksee, sen enemmän vaatii varusteilta, tapahtumilta ja valmennukselta.

Muistan vielä, kun ostin ekat juoksutrikooni. Alelaarista ostetut Niken perustrikoot, jotka kestivät opiskelijabudjetin. Muistan vielä sen tunteen, kun tuulihousun lahkeet eivät enää kahisseet. Nyt mulla on jo erilaisia trikoita useampi pari, enkä todellakaan enää juoksisi tuulareissa.

Ensimmäisen puolikkaani juoksin lasten asicseilla. Voi, mikä törppö olinkaan! Ajattelin, että mullahan sopii nuo lasten koot, joten säästän pari kymppiä. Ja pah! Kengät kuluivat loppuun nopeasti, koska painoa oli enemmän kuin lapsilla. Alussa mulla oli myös vain yhdet kengät. Nyt mulla on kahdet, tavallaan kolmet, juoksulenkkarit, joita vaihtelen ja yhdet kävelylenkkarit. Tekee jaloillekin hyvää, kun välillä vaihtaa kenkää. Sitä paitsi, minä taidan olla juoksutossuaddikti. Mun heikkous on selkeästi juoksukengät siinä missä toisilla on korkokengät.

Juoksuvaatteita löytyy myös erilaisia. Kesätarkoitukseen on T-paitoja, shortsit ja capri-trikoot, talveen talvitrikoot ja drymax- paitoja ja aluskerrastoja sekä juoksutakkeja. On juoksusukkia, kompressiovaatteita, juoksupipo, juoksuhanskat, juoksuliivit ja juoksukello. Enhän ole ainoa? Koska nuo kaikki kertyivät kaappiin?



Materialismionnellisuuden lisäksi olen koukuttanut itseni juoksutapahtumiin. Tykkään niiden tunnelmasta ja siitä pienestä jännityksestä, joka maaliviivalla aina on. Tykkään siitä, että on tavoitteita ja voi voittaa itsensä. Ja tykkään ennen kaikkea siitä fiiliksestä, joka tulee aina siinä vaiheessa kun maaliviiva häämöttää edessä ja rutistaa itsestään vielä viimeiset mehut irti.



Uusin juoksukoukutukseni on juoksuvalmennus ja maratonkoulu. Olen alkanut todelliseksi juoksuhifistelijäksi ja lainasin jopa kirjastosta yhden juoksuaiheisen kirjan. Juoksijalehtikin on kolahtanut postilaatikkoon jo vuoden päivät ja sieltä on saanut monia vinkkejä ammattilaisilta. Maratonkoulu on tähän asti vaikuttanut aivan loistavalta. Saan mielestäni rahoilleni vastinetta ammattitaitoisella ja henkilökohtaisella valmennuksella.

Rahaa siis saa tähänkin harrastukseen menemään. Toisaalta käytän hyvillä mielin ylimääräiset eurot omaan hyvinvointiini ja harrastukseeni. Tuon rahan voisi käyttää paljon huonomminkin. Juoksutapahtumat ovat minulle juhlapäiviä. Tykkään pukeutua silloin kivoihin juoksuvaatteisiin ja juosta hyvillä juokskengillä. Ja valmistautuminen noihin päiviin sujuu parhaiten osaavassa valmennuksessa. Ehkä tätä hommaa voisi tehdä halvemmallakin budjetilla, mutta varmasti myös paljon kalliimmalla.

Juoksuharrastuksen kalleus on kiinni pitkälti omasta itsestä ja omista vaatimuksista. Mulla vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan; nälkä kasvaa syödessä. Miten teillä? 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kuulumisia ja blogivisailu

Terveisiä vauhtikestävyyslenkiltä. En millään olisi tänään jaksanut lähteä juoksemaan. Mulla on aina torstaisin töissä viikon pisin päivä. Tänään menin vielä melkein suoraan töistä jäähallille vetämään parin tunnin treenit tytöille. Kotona sohva kutsui kovasti, mutta sain kuin sainkin vedettyä juoksutrikoot ja lenkkarit jalkaan. Juoksin kolme kilsaa hölköttelyä, neljä kilsaa melko kovaa vauhtia pysyen kuitenkin aerobisella tasolla ja loppuverkaksi vielä kolme kilsaa hölköttelyä. Lenkki kulki yllättävän hyvin, vaikka aluksi laiskottikin. Ja nyt on tietysti hyvä olo ja olen tyytyväinen itseeni. Suihkun jälkeen ajattelin vielä hiukan rullailla tekniikkatreeneissä kipeytyneitä pohkeita ja selkää auki.

Huomenna on jo perjantai ja virallinen pikkujouluviikonloppu. Mulla ei vielä ole mitään pikkujoulurientoja luvassa. Huomenna nään RunAwayMama- blogin Kristan ja mennään taas yhdessä juoksemaan. Näistä yhteislenkeistä on tullut jo tapa ja ne piristävät treeniviikkoa kummasti. Lauantaina mennään brunssille mun vanhempien kanssa ja sunnuntaina on taas luistelukisat. Kiva viikonloppu tiedossa siis.

Se niistä kuulumisista. Tässä on teille luettavaksi blogihaaste. Karoliina Candy on the run- blogista haastoi mukaan kertomaan neljää asiaa itsestään seuraavien kategorioiden alle. Lisäsinpä mukaan yhden oman kategoriankin. Tässä siis taas (ehkä) hiukan uutta faktaa minusta. Ja taas hiukan muita juttuja juoksujuttujen väliin.

Neljä nimeä, joilla minua kutsutaan ( muu kuin oma nimi )
- Haba
- Emppu
- pikku-Pöykiö
- ope :)



Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt
- Kaarinan kaupunki
- Kaarinan taitoluistelijat
- Prisman kassa
- päiväkoti

Neljä elokuvaa, jotka olen nähnyt useammin kuin kerran
- Leijonakuningas
- Eat, pray, love
- Vettä elefanteille
- Pieni suklaapuoti

Neljä paikkaa, joissa olen asunut
- Naantali
- Turku
- Kaarina
- Englanti

Neljä maata, joissa olen käynyt
- USA
- Intia
- Thaimaa
- Italia

Neljä paikkaa, joissa olisin mielummin juuri nyt
- Grand Canyon
- Koh Lantan hiekkaranta
- Suomen Lappi
- Pariisi 

Neljä ruokaa, joita en mielelläni syö
- siskonmakkarakeitto
- maksapihvit
- hillosipulit
- suolakurkku

Neljä suosikkiruokaani
- mäti smetanalla
- tapakset
- sushi
- kunnon pihvi!



Neljä suosikki TV- sarjaani 
- moderni perhe
- How I met your mother?
- Greyn anatomia
- Avara luonto

Neljä lehteä, joita luen mielelläni
- Turun Sanomat
- Juoksijalehti
- FIT
- Taitoluistelu

Neljä asiaa, joita odotan vielä tänä vuonna
- vanhojen joukkuekavereideni kanssa järjestettävät perinteikkäät pikkumustat pikkujoulut
- joulu ja joululoma <3
- muodostelmaluistelun toiset SM- valintakilpailut joulukuussa
- uuden vuoden aaton mahdollinen juoksutapahtuma (?)

Neljä harrastustani (muu kuin juoksu)
- muodostelmaluistelu, valmentaminen ja tuomarointi
- koiran kanssa ulkoilu ja puuhastelu
- näpertely
- lumilautailu



Neljä kirjaa, jotka olen lukenut useamman kerran
- Harry Potterit
- Da Vinci koodi
- Yösyöttö ja tarhapäivä 
- Tuntematon sotilas


Lähtekääpä haasteeseen mukaan joko kommentoimalla neljä asiaa itsestäsi haluamasi kategorian alle tai vastaamalla haasteeseen blogissasi. Kivaa viikonloppua kaikki ihanat blogini lukijat.



Maratonkoulu osa 4- tekniikkatreenit

Jokainen osaa juosta. Sehän on lähes yhtä helppoa kuin kävely! Tai sitten ei! Eilen meillä oli maratonkoulussa tunnin pituiset tekniikkatreenit. Ja voin kyllä kertoa, että ainakaan minä en osannut tehdä kaikkia kevätjuhlaharjoituksia oikein.



Verryttelyn jälkeen teimme erilaisia askelkontakti-, rullaus- ja hyppelyharjoituksia. Harjoituksilla mm. Aktivoitiin keskivartaloa ja ryhtiä, haettiin lantion oikeaa asentoa ja yritettiin saada takareisiä ja peppua mukaan juoksuun. Mulle vaikeinta oli yrittää pitää painopiste suoraan ylävartalon alla. Helpointa (okei, vähiten vaikeinta) oli saada jalat rullaamaan.

Lopuksi tehtiin muutamia vetoja. Oli vaikea miettiä monta asiaa yhtä aikaa juoksussa. Jos muistin lantion, painopiste unohtui ja olin etukenossa. Jos taas muistin jalkojen rullaavan liikkeen, niin askelkontakti venyi pitkäksi. Paljon on harjoiteltavaa. Valmentajamme kyllä sanoi, että jokaisen tekniikka parani treenin aikana.

Sain myös kolmen seuraavan viikon ohjelmat, jotka koostuvat kevyemmästä, keskitasoisesta ja raskaasta treeniviikosta. Paljon on tosi matalasykkeistä ja tosi hidasvauhtista treeniä. Mulla on jäänyt tällainen pk-treeni aina ennen melkeen kokonaan pois. Siksi kehitystäkään ei ole tapahtunut toivotun tavalla. Aina ei kuulu mennä täysillä, vaikka kuinka jaloissa siltä tuntuisi. Nyt sitten mun treeniohjemissa on tosi paljon pk-vauhtisia lenkkejä, joissa syke pysyy alle aerobisen tason. Seuraava tavoite on siis opetella juoksemaan hiljaa.

Kuvat ovat tällä kertaa viikonlopun hitaalta lenkiltä. Olimme anoppilassa Tampereella ja lenkin juoksin mulle hiukan vieraammissa järvimaisemissa.



Oletteko te olleet koskaan juoksutekniikkatreeneissä? 

Harmaa arki

Viime viikolla olin väsynyt ja hiukan kipeä. Ja kärttyinen! Voin rehellisesti sanoa, että vihaan marraskuuta. Koko ajan on pimeää ja synkkää. Töissä on ollut raskasta, koska on ollut niin paljon paperiasioita päivitettävänä ja palavereja toisten perään pidettävänä. Tuntuu, että arkeen ja harmauteen hukkuu ja päivät toistavat toisiaan. 

Eilen kuitenkin koin taas pienen heräämisen. Olimme sopineet, että mieheni käy kaupassa töiden jälkeen. Oli taas uusi viikko aluillaan tulvillaan tekemistä, ja olin taas hiukan äreällä tuulella. Päätäkin särki. Kaupassa ollessaan mieheni oli tarkistanut lottokuponkinsa ja huomasi voittaneensa muutaman kympin. No hän oli päättänyt sijoittaa rahat minuun. Sain tuliaisiksi kaupasta järkyttävän ison pehmosiilin. Me emme todellakaan ole pariskunta, joka ostelee toisilleen yllätyksiä vähän väliä. Pehmoleluja emme ole ostaneet varmaan koskaan. Yleensä teemme järkiostoksia. Siili oli kuulema puhutellut kaupassa ja niin tuo Simå Sydännaamaksi nimetty pehmosiili kotiutui meille. Vaikka mua nauratti tuo järkyttävän iso ja turha siili, niin se oli samaan aikaan aika liikuttavaa. Tajusin taas, että kiukuttelussa ja masentamassa ei ole mitään järkeä.

Tänään olen taas katsonut maailmaa aivan toisenlaisten lasien kautta. Kiikutin aamulla töihin joulukynttelikön ja ihasteltiin sitä lasten kanssa yhdessä. Tajusin, kuinka hauskaa mulla on töissä noiden veijareiden kanssa. Pian arvioinnit ovat valmiit ja voidaan joulukuussa fiilistellä yhdessä lähestyvää joulua. Tajusin myös, että enää kolme maanantaita ennen lomaa! Niinpä talsin hymyssä suin kotiin harmaassa vesisateessa, ripsarit poskilla valuen ja kengät märkinä. Ulkolutin koiran, joka oli naama hymyssä vastassa, koska oli odottanut mua taas koko päivän saapuvaksi. Tehtiin vielä astetta pidempi päivälenkki kuin normaalisti, koska se on Remy-murun päivän kohokohta. Nyt tässä kokkailen ihan tavallista arkiruokaa ja odotan, että voidaan syödä yhdessä ennen kuin minä karkaan illan maratonkouluun oppimaan taas uutta juoksusta. Illalla saattaa olla aikaa katsoa vielä yksi jakso lempisarjaani How I met your motheria tai lukea tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa. Ja nukahtaa sitten illalla luotettavan kumppanin viereen.

Onni ja ilo on tässä, arjessa. Liian usein odotan lomaa tai viikonloppua tai yhtä tiettyä asiaa ja unohdan, miten hienoa jokapäiväinen arki on. Lupaan itselleni, että etsin jokaisesta päivästä hyviä asioita ennen joulua ja keskityn niihin. On ihanaa, että mulla on kiva työ. On ihanaa, että mulla koira, joka osaa lukea mun ajatuksia ja ymmärtää mun fiiliksiä ihan joka päivä. On ihanaa, että mä pystyn juoksemaan ja urheilemaan ja saan siitä hyvää fiilistä. On ihanaa, että saan valmentaa muutaman päivänä viikossa motivoituneita luistelijoita. On ihanaa, että mulla on hölmö mies, joka keksii älyttömiä juttuja ja saa mut joka päivä nauramaan. On ihanaa, että on arki, koska silloin loma ja viikonloput tuntuu erityisen kivoilta. Ja on ihanaa, että sohvalla istuu Simå, joka muistuttaa minua tästä kaikesta.









perjantai 21. marraskuuta 2014

Poimintoja juoksijalehdestä

Juoksijalehden numero 9 ilmestyi tällä viikolla. Tässä taas mun poimintoja lehdestä.



Juokseminen päästää aivot tauolle

SF- filmiin toimitusjohtaja Antti Toiviainen kertoo omasta juoksustaan. Hän on aloittanut juoksun kunnolla vuonna 2008 ja on nyt koukussa maratonmatkailuun. Hän on juossut kaikki World Marathon Majorsit (olen salaa kateellinen tuolle jätkällä). Mun mielestä on aina mielenkiintoista lukea ihmisten urheilutarinoita, joten tämä juttu kolahti. 

Liikuttava pariskunta

Juttu käsitteli vanhan juoksukouluni, Vauhtisammakon, ohjaajapariskuntaa Mikko ja Anni Liukkaa. Liukat ovat tehneet hienoa työtä ja saaneet monet innostumaan liikunnasta. Heidän juoksukoulussa kävijämäärät ovat koko ajan kasvussa. Lehden jutussa Liukat kertovat, että treenit ovat toiminnallisia ja monipuolisia. Pitää paikkaansa. Itse viihdyin sammakoilla, mutta en saanut heidän avulla aikojani parannettua haluamallani tavalla, joten siksi vaihdoin nykyiseen maratonkouluuni. Vauhtisammakkokavereita on silloin tällöin ikävä. Treeneissä oli niin hyvä henki.

Nastoilla kohti talvea

7 nastakengän arvostelu oli mielenkiintoinen. Olen jo kahtena talvena miettinyt nastakenkien ostoa. Vieläkään mulla ei niitä ole. Ehkä tänä talvena? Onko sinulla? Lehden jutun perusteella Icebugin Aurora BUGrip vaikutti minulle mieleisemmältä.



torstai 20. marraskuuta 2014

Kompressiovaatteet

Tulipa pitkä kirjoittelu tauko. Viikko on vierähtänyt ohi vauhdilla. Olen ollut hiukan kipeä, enkä ole jaksanut tehdä juuri mitään. Netissä olen lähinnä tuijotellut jouluideoita kotiin ja töihin. Pian saa jo laittaa ekat koristeet, jee!

Nyt kuitenkin asiaa. Tässä postauksessa on mun mietteitä kompressiovaatteista. Hommasin itselleni ekat komperessiosäärystimet hierojan ohjeesta viime talvena. Mulla oli ollut paljon ongelmia penikoiden kanssa. Sittemmin kompressiovaatekokoelmani on laajentunut jopa kompressiotrikoihin.

Kompressiovaatteet ovat puikkoja. Ne tukevat kudoksia ja näin ollen vähentävät lihaskipua aiheuttavien vaurioiden määrää. Ne myös tehostavat verenkiertoa raajoissa ja estävät nesteitä pakkautumasta kehoon. Kompressiovaatteiden on todettu auttavan ja nopeuttavan palautumista, mutta suurin vaikutus niillä kuitenkin on pääkoppaan.  (Lähteenä käytetty uusinta FIT- lehteä)

Komperessiosäärystimiin päädyin lähinnä siksi, että kompressiosukat eivät sopineet minulle. Mulla on oikeasti tosi pieni jalka. Suurimmat osat kengistäni ovat 35 kokoa. (Juoksukengissä olen ottanut yhden koon isomman varjellakseni varpaankynsiäni.) Toisaalta taas mulla on jättisuuret pohkeet! Varsinaiset hokipohkeet, kuten itse kutsun. Niinpä olin pattitilanteessa urheilukaupassa, kun mittailimme myyjän kanssa jalkojani. Mun jalka olisi tarvinnut xs:n sukan ja pohje taas L:n sukan. Päädyin siis L:n säärystimiin. Ja niin alkoi minun ja zeropointin yhteinen taival.



Säärystimet olivatkin tosi hyvä ostos. Penikkavaivat hävisivät säännöllisen kompressiosäärystimien käytön ja kylmä-kuuma - hoidon avulla. Nykyään kokoelmissani on niitä jo kahdet, pinkit ja siniset.

Tänä syksynä ostin myös kompressiotrikoot. Olin jo pidempään harkinnut 2XU:n trikoita, mutta yli satasen kohoava hintalappu kauhistutti. Tarjoushaukkana löysin XXL:n nettikaupasta kyseiset trikoot 59 euron tarjouksessa, joten ostopäätöstä ei edes tarvinnut harkita.



Nykyään käytän kompressio säärystimiä joka kerta, kun juoksen. Trikoita käytän aina kun ne ovat puhtaana :) Säärystimistä olen löytänyt oikeaa apua penikoihini. Trikoista en ole vielä aivan varma. Hyvät trikoot ne ovat, mutta en ole vielä huomannut niissä mitään erikoista taikaa. Puolikkaalla ne kyllä olivat tosi hyvät. Uskon, että niistä saan apua nimenomaan pitkiksiin.

Kompressiovaatteiden ostettaessa on tärkeää, että ne ovat sopivat kokoiset. Ne eivät saa puristaa liikaa. Kannattaa siis kysyä apua myyjältä, kun ostaa ekan kerran kompressiovaatteita. Joko teillä on kompressiovaatteita urheiluvaatekokoelmissanne?




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Musiikilla vai ilman?

Juoksetteko te musiikin kanssa vai ilman? Mulla riippuu ihan päivästä. Usein viikonloppuisin tykkään musasta ja viikolla juoksen mielummin hiljaisuudessa. Musiikista saa toisinaan lisäenergiaa ja boostia juoksuun.

Tässä muutamia mun juoksulistan lemppareitani. Oikeita voimabiisejä, joita tykkään tykittää kisoissa tai huonona päivänä lenkillä. Mitkä ovat teidän lemppari lenkki- tai kisabiisit?

- Kaija Koo - operaatio jalokivimeri

-PMMP - tytöt

- The Script - Hall of fame

- Happoradio - Ihmisenpyörä

- Tik Tak - mutta mä rakastan sua (tähän on hyvä päättää puolikkaan tai kokonaisen kisa, koska lopun sanoitus menee jotenkin näin: ja äkkiä ei tarvii juostakaan, ollaan liikkumatta hetki ihan paikoillaan)

- Robin - parasta just nyt  :D



- Cheek - JippiKayJei

- Fintelligens - Kaikki peliin

- Virve Rosti - sata salamaa

-  Lady Gaga - the edge of glory

- Cheeck - ei oikotietä

Tykkään kuunnella paljon suomalaista musaa. Juoksubiisilista eroaa kyllä paljon tavallisesta musiikkimaustani (PMMP:tä lukuunottamatta ). Muita mun lemppariartisteja ovat mm. Samuli Putro, Jenni Vartiainen, Chisu, Coldplay, Egotrippi, The Killers, U2. Kertokaa toki teidän juoksubiisejä, jotta saan uutta kuunneltavaa omallekin listalle.

P.S. Tänään kutsukisoissa mun valmennettaville kultaa. Tää on parasta just nyt ;)

torstai 13. marraskuuta 2014

Maratonkoulu osa 3- alustava ohjelmarunko

Tänään sain sähköpostitse alustavan juoksuohjelmarunkoni. Siinä juoksutreenejä on neljänä päivänä viikossa. Mietin tuossa, että sen lisäksi olisi hyvä ottaa yksi lihaskuntopäivä salilla ja yksi lihashuoltopäivä. Taidan irtisanoa oman salijäsenyyteni ja keskittyä nyt kunnolla juoksun treenaamiseen. En ole muutenkaan enää jaksanut käydä jumpissa, vaan lähinnä kuntosalilla. Meidän kodin vieressä on uimahalli, jossa on sali. Voisin ostaa sinne kertalippuja salipäivinä. Lihaskuntopäiviin uimahallilla on tarjolla joogaa ja vesijuoksua.

Sain omat sykeraja- ja vauhtimääritykset aerobisen ja anaerobisen kynnyksellle. Minulle oli laskettu myös kehittävän harjoittelun alaraja, joka kohdallani oli syke 130 ja vauhti 8min/km. Eli tuota hitaampaa en saisi mennä, enkä varmaan osaisikaan (paitsi ehkä tän kesän maralla :'D)

Tiistaisin mulla on siis treenit maratonkoulussa. Lisäksi suositeltiin torstaille 20 minsan verryttelyn päälle kymmentä kovaa veroa minuutin palautuksista ja loppuverkka päälle. Lauantaille tunnin lenkki, jossa juostaan kahdenkymmenen minuutin sykleissä eri sykealueilla. Ja sunnuntaille pitkä lenkki alle oman aerobisen kynnykseni. Päiviä voi varmasti vaihdella oman kalenterin mukaan, kunhan muistaa lepopäivät.


(Kuva jälleen pinterestista)

Aika huikeaa saada valmiit, itselle räätälöidyt treenit. Nyt täytyy tosissaan alkaa käyttää sykemittaria ja opetella erilaisia juoksuvauhteja. Mua jostain syystä motivoi ihan kauheasti tällainen fisistely :) Olen aina tykännyt matikasta ja nyt odottelen, että pääsen tutkimaan sykekäyriäni ja seurailemaan sykkeitäni. Tämä tuo lisäsisältöä treeneihin etenkin nyt, kun tietää kunnolla omat anaerobisen ja aerobisen harjoittelun kynnykset.

Aloittelee näitä treenejä jo viikonloppuna. Kunnolla käynnistän tämän ohjelman ensi viikolla. Ohjelma voi muokkautua vielä valmentajan haastattelujen pohjalta ja ehkä myös kunnon kehittyessä.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Maratonkoulu osa 2- testijuoksu

Tänään meillä oli maratonkoulussa testijuoksu. Hiukan alkoi jännittämään jo ennen koulun alkua. En ole koskaan ollut testijuoksussa, joten en tiennyt mitä odottaa.

Viime kerralla meidän oli pitänyt ilmoittaa kympin ennätysaikamme. Omani on 54 ja sekunnit päälle. Ajattelin, että olisin noin porukan keskikastia. Minut kuitenkin laitettiin kovimpaan ryhmään, jossa lisäkseni oli kuusi juoksijaa. Tasoryhmiä tänään oli yhteensä viisi. Kaikilla ryhmäläisilläni oli minua parempi aika, joten olin sen porukan heikon. Meinasi epätoivo iskeä. En tykkää olla heikoin lenkki. Olisin halunnut ennemmin seuraavaan ryhmään, mutta minkäs teit. Meidän ryhmää vauhditti maratonin hallitseva SM-hopeamitalisti, kova kaveri.

Testijuoksussa juostiin kilometri kerrallaan kovenevalla vauhdilla. Jokaisen kilsan jälkeen kirjattiin sykkeen ylös ja niiden avulla meille luodaan henkilökohtaiset harjoitusohjelmat. Meidän porukka aloitti 6.30 vauhdista ja eteni sitten 6.00, 5.30, 5.00, 4.30, 4.00 jne. Vedot juostiin ilman palautusta. Minä pysyin mukana 4.30 kierroksen, mutta tipuin sitten jo heti kättelyssä, joten kohdallani testi lopetettiin siihen. Samaan syssyyn päättyi myös kahden muun ryhmäläiseni testi, joten en ollut yksin heikoin, jihaa! Alhaimmillaan sykkeeni  oli 164 ja korkeimmillaan 198. En ole juossut pitkään aikaan sykevyöllä, koska se on hiukan hiertänyt ja se kyllä näkyy. Heti testin jälkeen meidän opettaja ja kirjuri sanoi, että olen treenannut liian kovaa ja tehnyt liian vähän jonkin joutavaa jolkottelua. Tarkempi analyysi pitäisi tulla sähköpostiin viikon aikana. Viikon aikana yritän nyt juosta matalilla sykkeillä hiljaista vauhtia. Tästä se lähtee.

Itse testi oli ihan ok (paitsi viimeinen kilometri :) ) . Oli hienoa juosta oikean huippumaratoonarin kanssa ja hänen kannustuksessaan. Hienosti hän jaksoi meitä kannustaa, vaikka meidän vauhti olikin hänelle ihan jolkottelua. Lopuksi palautettiin yhdessä ja tällä kertaa jo juttelin muutaman tyypin kanssa. Kivan oloista porukkaa siellä on. Eikä mua loppujen lopuksi yhtään haitannut joutua kovimpaan ryhmään. Kaikki meidän ryhmässä olivat tosi kannustavia ja sain itsestäni kaikki tehot irti. Kaikki mun ryhmäläiset olivat jo toista tai useampaa kautta maratonkoulussa ja jokaisen ajat olivat parantuneet hurjasti? Yksikin nainen oli aloittanut kaksi kautta sitten. Hän oli silloin juossut puolikkaan yli kahteen tuntiin ja nyt hänen ennätys oli 1.40. Kaikki vakuuttelivat, että mä tulen pääsemään tavoitteaikoihini. Pakko kai siihen on uskoa :)



Nyt vain odottelemaan testituloksia ja tutustumaan maratonkoululehtiseen, jotka saimme tänään.

Siinä mulle tavoite: opettele juoksemaan hiljaa!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ylpeän luisteluvalkun fiilistelyä!

Olipa hieno viikonloppu! Se kului pitkälti muodostelmaluistelun ensimmäisissä SM-valintakilpailuissa valmentajan roolissa. Varoitus: tämä kirjoitus sisältää fiilistelyä muodostelmaluistelusta ja viikonlopun kisatapahtimasta :)

Olen pyörinyt luistelupiireissä mukana yli 20 vuotta. Ensin luistellen itse ja sittemmin sekä valmentajana että tuomarina. Valmennan varsin nuoressa taitoluisteluseurassa, Kaarinan taitoluistelijoissa. Aloittaessani valmentamisen seurassa oli noin 40 luistelijaa ja yksi kilpauraa aloitteleva joukkue. Nyt, 9 vuotta myöhemmin, meillä on kuusi kilpailevaa joukkuetta, jotka pärjäävät hyvin kilpailuissa. On ollut upea seurata seuran kasvua ja kehitystä ja olla mukana rakentamassa sitä. Tällä hetkellä valmennan seuramme SM-noviiseja. Joukkueessa on 23 tyttöä, iältään 11-15 vuotiaita. 

Viikonloppuna olin siis kauden ensimmäisissä isoissa kisoissa tämän tiimin kanssa. Viime vuonna joukkue oli SM-kisoissa 10. Olemme kehittyneet viime kaudesta paljon. Tytöt ovat treenanneet ahkerasti ja luotto heihin oli kova. Tytöt tekivätkin upean kisasuorituksen, johon kylläkin mahtui vielä parannettavaa. Sijoituimme kovatasoisessa kisassa kolmanneksi tehden samalla seurahistoriaa nappaamalla seuramme ensimmäinen SM-tason mitalin. Uskomaton, unohtumaton kisa, joka sai tämän valkun herkistymään kyyneliin. Olen niin ylpeä joukkueestani! A moment to remember! Tätä varten tätä hommaa tehdään!




Luistelu on lajina tosi erityyppinen kuin juoksu. Ensinnäkin kilpailuohjelman kesto on vain pari minuuttia, kun taas juoksusuoritus kestää parhaimmillaan
useamman tunnin. Toiseksi luistelu on esteettinen laji. Siihen oleellisena asiana kuuluvat musiikkiin sopiva puku, meikit ja kampaus. Juoksussa usein mennään räkä poskella. Luistelu on esiintymistä, juoksu enemmän suoritusta. Muodostelmaluistelu on joukkuelaji kun taas juoksu on yksilösuoritus (viestejä lukuunottamatta).



Yhteistä molemmille lajeille on se, että ne saavat mut herkistymään. Maratonin vikoilla kilsoilla valahti pari kyyneltä poskelle, kun tajusin pääseväni maaliin. Pitkän matkan selättäminen ja uuden ennätyksen saaminen on tunteikasta. Luistelussa kaunis, onnistunut ohjelma nostattaa iholle kylmät väreet. Oman joukkueen onnistunut suoritus saa minut aina herkistymään. Molemmille lajeille on yhteistä myös se, että pääkopasta on kiinni aika paljon. Luistelussa ne pärjäävät, kenen pää kestää paineet. Maratonilla ne pääsevät maaliin, joiden pää kestää epätoivon hetken.


Olen varsin etuoikeutettu, kun saan olla mukana kahdessa erilaisessa lajissa. Vaikka oma luistelu on tämän kauden tauolla, niin valmennustyö on minulle tärkeä osa elämää. Se on ikään kuin harrastus siinä missä juoksukin. 



Näissä kisoissa juhlittiin myös muodostelmaluistelun 30-vuotista taivalta Suomessa. Nähtäisiinköhän tämä laji pian jo olympialaisissa? 

Nyt pois viikonlopun pilvilinnoista ja kohti maratonkoulua ja testijuoksua. Palaan kommenttienne pariin illalla. Ja tunnelmia tämän päivän suorituksesta luvassa lähipäivinä.