lauantai 31. tammikuuta 2015

Turun häämessut 2015

Mun ensimmäinen blogiyhteistyö oli tänään, kun pääsin katsastamaan Turun häämessut. Messut pidettiin Sokos hotelli Caribian tiloissa. Mukaan otin tällä kertaa äitini, joka on aika huumassa meidän häistä.



Menimme paikalle heti kello kymmeneltä, kun messut alkoivat ja paikalla oli jo aika paljon messuvieraita. Sisäänpääsyyn kuului Häät ja juhlat- lehti ja Nivean tuotteita. Olin messuilla myös viime vuonna, joten tiesin etukäteen, että ne ovat melko kompaktit. Mulla on jo puku ja häillä pitopalvelu ja juhlapaikka. Instagramissa mua seuraavat tietävätkin, että sormuskin on hankittu. Häämessuilta lähdin katselemaan tällä kertaa vinkkejä kutsuihin, kukkiin ja meikkiin.



Tänään paikalla oli paljon paikallisia juhlatiloja ja pitopalveluja. Lisäksi oli monta korukauppaa sormuksineen. Minä löysin hyvän tarjouksen meikkaajasta ja päästiin äidin kanssa huulimeikkiinkin.




Lisäksi löysin kaksi hyvää kukkakauppaehdokasta, joista lähden pyytämään tarjouksia. Parasta messuilla tänään oli kuitenkin Mbakeryn standi, josta tilasin juhliimme hääkakun. Olen tutustunut Mbakeryn tuotteisiin ennenkin ja ne ovat huikeita. Yhdessä kondiittorin kanssa suunnittelimme tänään hääkakkumme, joka tulee olemaan kaunis ja maukas mansikka-passion - kakku. Mbakery on muuten mukana Suomen paras leipomo- kisassa telkkarissa. Ja jos olet Turussa päin, niin kannattaa ehdottomasti maistaa heidän suussasulavia tuotteita.


Messuilla oli myös esillä hääpukujen, kukkakimppujen, valokuvien ja sormusten  näyttely. Tässä pari maistiaista:




Messuille olisin toivonut vielä lisää paikallisia yrityksiä, jotta ne olisivat laajemmat. Askarteluvinkkejä ei ollut lainkaan, mikä oli pienoinen pettymys. Kiva messupäivä meillä kuitenkin oli. Sen olisi halutessaan voinut kruunata Shampanja-baarissa, mutta me ei juurikaan juoda alkoholia, joten emme kokeilleet sitä. Luentoja oli muutamistakin eri aiheista, mutta me emme tällä kertaa tarvinneet niitä, kun suurimmat asiat alkavat olla valmiina juhlia varten. Messujen lopuksi juteltiin vielä seurakunnan edustajien kanssa kuulutuksista ja kirkkoasioista.

Häähömpötys jatkui vielä iltapäivällä hääkenkien ja hääalusvaatteiden ostolla. (Vähän jäi viime tinkaan, kun ne pitää olla mulla jo ensi viikolla puvun ekassa korjaussessiossa) Nyt pitäisi opetella kävelemään korkkareilla! Aika vaikeaa mulle, kun olen tottunut talsimaan lenkkareissa. Töppöjaloille tulee 7 senttiä lisää mittaa :D Päivän päätteksi käytiin myöhäisellä brunssilla ravintola Samppalinnassa iskän ja äitin kanssa. Nam nam! Sen herkuttelun jälkeen 9,5 kilsan pk-lenkki kulki hyvin.

Brunssin jälkkärilautanen

Ihana lauantai ja eka blogiyhteistyö takana. Häähömpötystä on luvassa vielä pitkin kevättä juoksujuttujen lomassa. Huomenna onkin muuten taas pitkis-päivä Kristan seurassa. Nyt minä nostan jalat kohti kattoa, kaappaan koiran kainaloon ja alan selaamaan uutta lehteäni. Enää 105 päivää... <3




tiistai 27. tammikuuta 2015

Maratonkoulu osa 9 - lihaskuntoa ja goretex-lenkkarit

Tänään meillä oli maratonkoulussa lihaskuntoa ja juoksua. Porukka jaettiin kahtia ja minä jäin ensin tekemään lihaskuntoa. Ryhmämme päävalmentaja, Pekka Lehtinen, veti varsin hauskoja jumppaliikkeitä, joissa vahvistettiin mm. Reiden sivusyrjiä, peppua, lantiota ja alavatsaa. 

Lihaskuntoa oli 45 minuuttia ja sitten mentiin lenkille. Oli aika loskainen keli. Mä sain joululahjaksi goretex-lenkkarit, jotka halusin lähinnä koiralenkeillä ja työmatkoille kävelyyn. Tänään ne pääsivät myös juoksutestiin ja ihan hyvä niillä oli juosta. Ihanaa, kun ei varpaat kastuneet. Tykkään kuivista jaloista :) Suuri kiitos siis äipälle ja iskuille joululahjasta. Maratonkoulussa juostiin tänään 45 minsan lenkki lihaskunnon päälle. Kulki hyvin ja oli kiva juosta porukassa.





Loppuviikosta on tulossa taas kiireinen, mutta mukava. Luvassa on mm. Mun eka blogiyhteistyö Turun häämessujen merkeissä. Joten loppuviikosta blogissakin on luvassa häähumua <3 Juoksua on luvassa huomenna ja torstaina koulutuspäivän jälkeen. Lauantaina messujen jälkeen olen myös suunnitellut lenkkiä ja sunnuntaina aamupäivän tuomarointikeikan jälkeen pääsen jälleen yhteispitkikselle Kristan kanssa.

Onko teillä varpaat kastuneet näillä keleillä? Onko jollain joku kikkakolmonen loskakelien varalla?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Manic Run Turku

Tänään oli mun työtiimin eli minun ja koulunkäynninohjaajieni virkistyspäivä. Syksyllä jo päätettiin, että meidän virkistäytyminen on liikuntaa ja hauskanpitoa. Manic Run- tapahtuma löytyi Facebookista ja ilmoittauduttiin mukaan jo lokakuussa. 

Meidän lähtö oli klo 16.30. Saavuimme Kupittaalle hyvissä ajoin, koska ihanat ohjaajani olivat ostaneet neon-maaleja ja tiimitrikoot, joten kaunistautumiseen piti varata aikaa. Juoksusta sai T-paidat, jotka puimme myös päällemme. 



Tapahtuma alkoi yhteisellä 20 minuutin aerobicillä. Jo lämmittelyssä kävi selväksi, että tapahtumasta olisi tulossa hikinen, koska värivalot toivat omaa lämpöään urheiluhalliin. Manic Runin reitti oli 700 metriä pitkä reitti ja sisälsi kahdeksan estettä. Esteet olivat erilaisia. Osa muistutti minua lapsuuden pomppulinnoista. Esteiden ylittämiseen tarvittiin mm. Kiipeämistä, loikkimista, liukumista ja voimaa. Minun mielestäni hauskin este oli sellainen, jossa aluksi kiivettiin narua pitkin ylös upottavaan pomppulinnaan ja lopuksi liu'uttiin sieltä alas.




Juoksuaikaa oli 40 minuuttia. 40 minuutissa ehdin juosta kuusi kierrosta, joista kolme ekaa mentiin kimpassa ja kolme viimeistä irroittelin yksin maksimitehoja irti. Tuloksena oli aivan sairas hiki ja hapottavat reidet. Koko ajan oli hauskaa ja nauroin aina esteissä ääneen. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun jaksoin koko päivän hyppiä pomppulinnoissa ja trampoliineissa Puuhamaassa. Se oli kesän hienoin päivä.




Manic Run oli kiva tapahtuma hassutteluun, mutta myös hyvä treeni. Mulla on kyllä kiva työtiimi ja meillä oli hauskaa. Mentiin yhdessä syömään tapahtuman jälkeen ja vertailtiin, että mistä ketäkin sattuu :) huomenna on varmaan paikat kipeinä. Manic Runin jälkeen tuli sellainen olo, että haluan myös mukaan väriestejuoksuun ensi syksynä.





perjantai 23. tammikuuta 2015

Juosten hallille

Viikko on ollut kiireinen. Meidän luisteluseuran päävalmentaja on Itävallassa kisoissa seuramme toisen joukkueen kanssa, joten mä olen toiminut mun joukkueen päävalmentajana tämän viikon. Olen siis ollut hallilla joka päivä tiistaita lukuunottamatta. Mietin, että miten ehdin juoksemaan kun olen hallilla paljon tavallista enemmän, mutta hyvin on sujunut. Jätin luistimet hallin varastoon ja olen juossut hallille kiertotien kautta. Näin on siis tullut vedettyä oma treeni treenimatkalla.

Lenkkimatka jäähallille näyttää tältä.

Täällä meillä Kaarinassa on valkoinen maa ja tämän päivän juoksentelut vedettiin hangessa, koska aura-autot eivät olleet vielä ehtineet teitä auraamaan. Onneksi ei kuitenkaan ole liukasta. Tykkään talvesta tosi paljon, mutta lenkkivaatteita pukiessa olen löytänyt itseni jo unelmoimasta sellaisesta juoksulenkistä, jossa ei tarvita juoksutakkia. Mutta mun puolesta lumi saa pysyä maassa vielä tovin. Enhän ole tänä talvena vielä ehtinyt hiihtämään enkä laskettelemaankaan.

Viikonloppuna on luvassa kivaa ohjelmaa. Huomenna mennään mun työtiimini kanssa Manic Runiin. Mun ihanat koulunkäynninohjaajat olivat eilen työpäivän päätteeksi käyneet ostamassa tiimitrikoot ja neon-maaleja kasvoihin. Juoksun jälkeen mennään vielä syömään. Luvassa on raportti tapahtumasta viimeistään sunnuntaina. Kivaa viikonloppua.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Maratonkoulu osa 8

Terveisiä maratonkoulun treeneistä! Jälleen oli tehokas treeni. Mulla kulki tänään tosi hyvin, mikä saattoi johtua siitä, että eilisestä tuli yllättäen lepopäivä. Eilen oli tarkoitus mennä lyhyellä lenkille, mutta tulikin yllättäviä työjuttuja, jotka veivät koko iltapäivän ja alkuillankin, joten siitä ei sitten tullutkaan mitään. Tänään onneksi pääsin taas täysillä juoksemaan.

Tänään meillä oli seuraava harjoitus: 2km kevyttä verryttelyä, 3km aerobisella reipasta juoksua, 3km anaerobisella kovaa juoksua ja lopuksi vielä 2km kevyttä verryttelyä. Mun ryhmällä vauhti oli tänään verryttelyssä noin 7min/km, reipas juoksu noin 6min/km ja kova noin 5min/km. Kovassa juoksussa vikan kilsan sai päästellä täpöllä, joten erkanin ohjaajasta ja juoksin siis alle 5min/km. Jesjes! Koko treenin kulki hyvin ja oli kivaa, mikä on tietysti pääasia.

Treenin jälkeen kotona Tukka sekaisin :)

Ensi viikolla maratonkoulussa on luvassa juoksua ja lihaskuntoa. Mulla on tällä viikolla luvassa juoksua huomenna ja perjantaina. Torstaina on kuntopiirin vuoro ja lauantaina Manic run- tapahtuma. Aika kiva liikuntaviikko aluillaan siis. Kivaa viikkoa teillekin!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Lauantain pitkis

Vihdoin päästiin taas Kristan kanssa juoksemaan. Ennen joulua oltiin vuorotellen kipeitä ja alkuvuodesta oli mulla niskaongelmia, joten yhteisestä lenkistä olikin aikaa. Tänään sitten juostiin senkin edestä. Alunperin lenkin piti olla noin 16km, mutta liukkaudesta johtuen hiukan muutettiin reittiä ja lenkille tulikin matkaa 17,7km. 

Team pinkki- selfie

Lähdettiin Aurajoen rantaa pitkin Koroisten lenkille. Olimme molemmat liikkeellä ilman nastoja ja koska ensimmäinen kilsa muisitti enemmän luistelua kuin juoksua, muutimme reittiä. Tänään sekä juoksu että juttu luisti hyvin. Paikoin oli liukasta, mutta se ei menoa haitannut. Vauhti oli tarpeeksi hidas, jotta molempien sykkeet pysyivät kurissa.

Pinkeillä kengillä juoksee kovempaa :)

Oli kiva taas höpötellä ja lähes parituntinen lenkki meni nopeasti. Pitkiksiä on niin kiva juosta kaverin kanssa. Tälle viikolla mulle on 43 km juoksua. Katsotaan, jaksanko huomenna kisojen jälkeen vielä pikkuisen pyrähdyksen vai en. Lisäksi on tullut tehtyä yksi kuntopiiri ja tietenkin kävelyt Remyn kanssa. Ihan hyvä liikuntaviikko on kasassa siis. Kivaa viikonlopun jatkoa!

torstai 15. tammikuuta 2015

No ny o nastaa!

Vihdoin!! Kävin siis ostamassa itselleni nastapohjat kenkiin. Siellä minä istuin kaupassa mummojen kanssa rivissa ja sovitin sopivia nastapohjallisia. Hiukan nauratti, kun ne mummot kehuivat minua fiksuksi nuoreksi, kun ostan nastat. Todettiin yhdessä, että nastojen kauppa taitaa näillä pääkallokeleillä käydä hyvin ja marssittiin kassalle. Terkkuja vaan noille supersöpöille vanhoille rouville. Nyt pysytään pystyssä.



Vaikka tänään keli olikin jo plussan puolella, niin otin nastat käyttöön aamulenkillä koiran kanssa sekä työmatka kävelyyn. Ja olihan niille käyttöäkin, koska osittain kävelytiet täällä näyttivät tältä:



Irtonastapohjat tuntuvat ihan ok ratkaisulta. Kävellessä pystyi ainakin luottamaan niihin. Pohjat pysyivät hyvin kiinni kengässä. Juoksussa en ole vielä nastoja testannut, mutta jos tuo loska tuosta jäätyy, niin ne tulevat myös juoksukäyttöön. Ihan kauhea loskakeli muuten. Mun kaikilla oppilailla oli tänään vaatteet ja kengät märkinä ja luokka näytti oikealta pyykkituvalta, kun vaatteet kuivuivat siellä oppituntien aikana.

Kiva, kun on taas viikonloppu. Mä olen aloittanut viikonloppuni perinteisillä perjantaipäikkäreillä. Nyt olen tästä suuntaamassa juoksemaan. Huomenna olisi tarkoitus juosta pidempi lenkki ja sunnuntaina luistellaan aluemestaruudesta. Viikon päästä mulla on muuten taas juoksutapahtuma, kun mennään työkalujen kanssa Manic Runiin hassuttelemaan. Kivaa viikonloppua!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Maratonkoulu osa 7

Tänään maratonkoulun alkuun puhuttiin joulunajan treeneistä. Mä olin tosi tyytyväinen jouluviikon treeneihin, mutta uuden vuoden jälkeen alkoi vaivat. Onneksi muillakin oli ollut nuhaa ja osalla jopa jalkaongelmia eli en ole kauheasti jäänyt jälkeen. Opettajalle kerroin myös, että sykkeet on hiukan laskeneet ja pystyn juoksemaan PK-sykkeellä kovempaa. Kiva, kun maratonkoulu jatkui taas joulutauon jälkeen.

Keli oli tosi liukas, eikä mulla vieläkään ole nastoja! Nyt kyllä menen ne ostamaan. Irtonastat taidan valita ihan niiden halpuuden vuoksi. Meillä oli ohjelmassa yhteinen kympin lenkki, mikä juostiin noin 6.30 min/ km vauhtia. Oma jaksaminen oli yllättävän hyvä, vaikka tässä olikin pieni juoksutauko. Olisi voinut vielä hiukan jatkaakin. Ja pystyssäkin pysyin!

Huomenna mulla on juoksuvapaa ja treenit jatkuu taas torstaina. Huomenna on kuitenkin luvassa töiden lisäksi paljon ohjelmaa mm. Häämenupalaveri pitopalvelun kanssa, valmennusta ja illalla vielä pieni tuomarikeikka. Ihanaa, kun olen taas kunnossa ja pystyn urheilemaan. 



Kuvissa tällä kertaa mun Berliinin tuliaiset, lepardi Niket, kävelyyn! Niin mageet! Ja tämän päivän kauppatuliainen, jo kauan odotettu, muumitalomuki.


maanantai 12. tammikuuta 2015

Terveisiä Berliinistä

Tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut poissa ikuisuuden. Mahtava kisareissu on nyt takana mun muodostelmaluistelujoukkueen kanssa. Matkaan mahtui monta kommellusta, mutta siitä huolimatta oli oikein mukavaa. Itse kisa ei olisi enää paremmin voinut mennä, joten voin olla taas ylpeä omistani.

Lähdettiin matkaan siis keskiviikkona ja perillä Berliinissä oltiin illalla. Kisahotelli oli siisti ja ajoi asiansa hyvin. Torstaina meillä oli aamuharkat. Hiukan tyttöjen polvet tutisivat, kun jo harkassa Suomi- huudot raikasivat, mutta tottuivat nopeasti ja osasivat hyvin käyttää kannustuksen hyväkseen. Loppupäivä kului kaupunkiin tutustuessa. Illalla oli virallinen luistelujärjestyksen arvonta ja valmentajien tapaaminen. Oli kiva vaihtaa muutamia sanoja muiden valmentajien kanssa.

Perjantaina oli itse kisapäivä, joka oli aikataulustaan hiukan Suomen kisoja erilaisempi. Kisa oli vasta illalla, joten aamulla oli tavallista myöhäisempi herätys. Aamun virallinen kisaharkka sujui hyvin. Ehdimme myös hiukan katsomaan vastustajiamme todetaksemme, että kisasta tulee tiukka. Hotellilla mieikattiin kisameikit kuntoon tuttuun tapaan. Kisaan menimme rahvaasti taksille, koska ulkona ukkosti ja salamoi. Kisatunnelma hallilla oli omaa luokkaansa. Suomalaisia kannustajia oli paljon ja kylmät väreet menivät joka kerta, kun sinivalkoinen kannustajajoukko huusi Suomi-Finland - huutoaan. Meidän kisasuoritus oli mallikasta, varmaa luistelua. Pieni kaatuminen mahtui mukaan, mutta se ei haitannut kokonaisuutta. Tytöt esiintyivät ja eläytyivät rohkeasti. Pisteet oikeuttivat meidät koko kisan voittoon, eikä tulosten selvittyä ollut riemulla rajaa. Palkintojen jaossa Maamme- laulu soi kunniaksemme. Me valmentajat olimme tietysti hirmu ylpeitä ja onnellisia. On ne aikamoisia tyttöjä. Tässä meidän kisasuoritus:





Lauantaina aamupäivä kului kaupunkiin tutustuessa ja iltapäivälle menimme taas hallille kannustamaan muita Suomen joukkueita ja nauttimaan hienosta kisasta. Illalla minä ja valmentajaparini järjestimme tytöille kultajuhlat, joissa mm. Herkuteltiin kuvan kuppikakuilla. Sunnuntaina oli tarkoitus lentää takaisin Suomeen, mutta lentomme oli ylibuukattu ja me valmentajat jäimme Berliiniin. Onneksi tytöt pääsivät kotiin ajallaan. Me vietimme sitten ihan kivan turistipäivän kahdestaan. Kotiin päästiin vasta maanantain puolella melko väsyneinä.



Tänään oon ollut hiukan pihalla. Nukuin suurimmat univelat pois ja yritin siirtyä pois luistelukuplasta takaisin arkeen. Äsken pääsin taas pitkästä aikaa lenkille. Kävin juoksemassa seitsemän kilsaa ja tuntui kyllä hyvältä juosta pikkupakkasessa lumisateessa. Tästä lähtee taas uusi juoksun treeniviikko ja luistelun kisaviikko. Huomenna on luvassa maratonkoulun treenit ja sunnuntaina luistellaan aluemestaruudesta.  Takana on hieno kisareissu, josta tarttui taas kokemusreppuun monta ikimuistoista hetkeä.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Berliiniin- auf wiedersehen

Tänään on ollut luistelutäyteisen viikon luistelutäyteinen alku. Tänään oli täällä Turussa muodostelmaluistelun kutsukilpailut, joissa olin aamupäivällä tuomarina. Olin myös ensimmäistä kertaa apulaisylituomarina. Tuomarointihomma on kyllä kivaa. Siinä näkee tutun lajin ihan eri tavalla. Iltapäivällä vaihdoin roolia valmentajaksi, kun omat luistelijani kisasivat tämän viikon ensimmäisen kisansa. Oma kisamme olikin varsin kovatasoinen. Teimme yhden kauden parhaista ohjelmista keräten ennätyspisteemme, jotka kantoivat meidät tänään upeasti hopealle. Nopeasti vilkaisin myös ikäluokkamme Seasons best-listaa ja tämän päivän pisteet siivittivät meidät siinä neljännelle tilalle, mahtavaa!   



Nyt tässä pakkailen matkalaukkuun kamoja. Huomenna, keskiviikkona, on lähtö Berliiniin, jossa kisataan perjantaina ja lauantaina Cup of Berlin. Kansainvälisissä kisoissa on aina hieno tunnelma, kun kaikki suomalaiset pitävät yhtä ja kannustavat omiaan. Omalta luistelu-urallani muistan parhaimpina hetkinä ne, kun odotimme KV-kisojen jään laidalla omaa kisavuoroa Suomi-Finland - huutojen raikuvissa hallissa. Eikä Maamme- laulun laulaminen palkintojenjaossakaan kylmäksi jättänyt. Valmentajauralla olen ollut mukana yhdessä kansainvälisessä kisassa tätä ennen ja nyt on vuorossa toinen. Odotukset kisalta ja sen tunnelmaltaan ovat korkealla. Joukkuekin tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Hotellissamme ei ilmeisesti ole Wi-Fi yhteyttä, joten blogipäivityksiä voi odotella taas ensi viikolla. Instagramiin yritän päivitellä reaaliaikaiset tunnelmat, jos netin ääreen pääsen. Minut löytää sieltä Kantoha- nimimerkillä.

Niskakin on jo parempi ja ensi viikolla pääsen taas treenailemaan. Maratonkoulukin jatkuu silloin. Ihania pakkaskelejä on nyt pitänyt ja ne toivottavasti jatkuvat ensi viikollakin. Olisi mahtavaa kaivaa sukset esiin ja lähteä hangille. Odotan myös, että päästäisiin Kristan kanssa vihdoin Ruissaloon juoksemaan. Siellä on aina niin kaunista, vuodenajasta riippumatta.

Nyt on kuitenkin aika kaivaa vanhat saksan taidot muistin syövereistä. Kivaa viikkoa kaikille ja bis bald!


lauantai 3. tammikuuta 2015

Harjoituspäiväkirja

Niska on edelleen kenossa, enkä vieläkään pysty tekemään juuri mitään. Aika tylsää tämä tällainen. Miksi aina silloin onkin niin kova hinku juoksemaan, kun ei sinne syystä tai toisesta pääse? Hiukan jo pää kääntyy, mutta ei paljon. Tiistaina pitäisi tuomaroida ja keskiviikkona suunnata Berliniin, joten toivottavasti helpottaa pian.

Mun piti siis kirjoitella teille harjoituspäiväkirjasta. Maratonkoulussa kehotettiin pitämään sellaista. Aloitin omani iPadini muistiinpanoihin, mutta viimeisimmän Juoksijalehden mukana tuli paperinen versio, joten vaihdoin siihen. Mä olen niitä ihmisiä, joilla on aina paperikalenteri, vaikka nykyään onkin sähköisiä kalentereja kännyköissä ja tableteissa. Tykkään vaan vanhanaikaisesta mallista. Niinpä siis paperinen versio istui mulle kuin nenä päähän.



Mun harjoituspäiväkirjaan merkkaan juostun matkan, ajan ja sykealueen. Lisäksi saatain kirjoittaa pikkuhuomion, esim. Liukasta tms. Nyt olen merkinnyt myös sairaspäivät. Lisäksi kirjoitan pidemmät venyttelyt tai rullailut, jotta näen kuinka usein (harvoin!) niitä tulee tehtyä. Lyhyitä lihaskuntosettejä lenkit perään en merkitse. Käytättekö te harjoituspäiväkirjaa? Mitä merkkailette sinne?


 
Harjoituspäiväkirjasta näkee helposti viikon kilometrit. Nään toki GPS-mittarini nettiohjelmasta myös viikon kilometrit ja sykkeet, mutta on myös kiva kirjoittaa ne itse ylös ja tarkastella sitten omia muistiinpanoja.


perjantai 2. tammikuuta 2015

Kenopää, tättärää!

Mun piti kirjoitella teille harjoituspäiväkirjasta ja tän päivän lenkistä, mutta aamuyöstä heräsin aivan käsittämättömään niskakipuun. En pystynyt liikuttamaan päätä, enkä oikeastaan liikkumaan mitenkään muutenkaan. Yritin nukkua, mutta aina kun olin nukahtamassa, pää repsahti sivulle ja kipu yltyi. Aamulla varattiin sitten lääkäri, jonne marssin pää kenossa.

Lääkäri näki heti kättelyssä, että mulla oli "vino niska" eli niskan äkillinen kiputila ja koko yläkropan lihakset jumissa. Sain sirdaludia ja tulehduskipulääkettä ja ensi viikolla katsotaan asiaa uudestaan. Toivottavasti se nyt paranisi näillä eikä olisi mitään pahempaa, kuten välilevynpullistumaa. Parin päivän päästä ollaan viisaampia.

Harmillisesti jouduin siis perumaan loppuviikoksi sovitut lenkkitreffit. Nyt on päivä oltu sohvalla. Olen katsonut tyhmiä telkkariohjelmia ja lukenut kirjaa. Blogia on vaikea kirjoittaa, koska kipu säteilee käsiin. Ja pääkin on aika sekaisin noista lääkkeistä.

Tosi harmillinen tällainen aivan puskista tullut kiputila. Ei voi mitään. Nyt vaan huilia. Ensi keskiviikkona mun pitäisi lähteä Berliiniin valmentamaan. Toivottavasti pahin kipu hellittää siihen mennessä. Aika tylsää tällainen sairastaminen. Laitetaan tällä kertaa kuva eilisistä vatsalihastreeniltä, johon Remy halusi osallistua. Nyt takaisin petiin huilimaan.


torstai 1. tammikuuta 2015

Happy new year - uudenvuodenaaton juoksutapahtuma

Ensiksi, hyvää uutta vuotta jokaiselle! Olkoon se meille kaikille liikunnan täytteinen. Minun uuden vuoden juhlistamiseni sujui hyvin. Suurin osa kavereistani lähti Helsinkiin ystävän luokse, mutta meitä ei reissaaminen kiinnostanut, kun juuri oltiin melkein viikko joulureissulla, joten jäimme kotiin. Meillä ei ollut mitään erikoisia suunnitelmia. Ilmakin oli kohtalainen, joten päätimme toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani uudenvuodenaaton juoksutapahtumasta

Valmistautumisena tähän kisaan ei ollut erikoinen. Ideana oli lähteä vain juoksemaan harjoitusmielessä vuoden viimeinen lenkki hiukan tyylikkäämmin. Niinpä olin aamulla vielä jäähallilla valmennuspuuhissa. Iltapäivällä ystäväpariskunta kävi kahvilla ja join liian monta kupposta vihreää teetä. Puoli viiden maissa ajelimme Saloon, jossa Salon maraton clubin järjestämä tapahtuma juostiin. Olin tyytyväinen, kun olin saanut miehenkin mukaan.

Ilmoittautumisen jälkeen käytiin vielä vessassa ja hiukan venskattiin. Lähtö tapahtui kello kuusi. Reitti oli reilun kahden kilsan pituinen ja se kierrettiin viisi kertaa. Reitillä oli yksi alamäki ja pidempi loiva nousu. Käännöksiä oli paljon ja ne olivat liukkaita. Muutamat kaatuivat käännöksissä, mutta itse hiljensivät niihin aina vauhtia sen verran, ettei käynyt köpelösti. Alusta oli aika liukas ja nastoille olisi ollut käyttöä.

Mun kisavauhti oli lähes koko matkan sellaista reilua 5.30 vauhtia. Kympin kohdalla pysäytän kelloni ja se näytti ajaksi 55.37, joten ihan kelpo aika kesken PK-kauden ja olosuhteet huomioiden. Itse kisan pituus oli noin 10,4-10,5 km. Lenkki kulki ihan hyvin, vaikka olin hieman ylipukeutunut ja kaksi vikaa kierrosta olivat sen vuoksi vähän raskaampia. Loppuajaksi kirjattiin 59,43. 

Juomapisteitä matkalla oli hyvin, vaikka en itse niitä käyttänytkään. Järjestelyt olivat muutenkin hyvät pieneksi kisaksi, jossa oli mm. Chippi-ajanotto väliaikoineen. Tunnelma kisassa oli kiva. Kisan jälkeen keräännyttiin urheilutalon saliin, jossa oli tarjolla mehua, kahvia, pullaa, banaania ja jogurttia. Kun kaikki olivat saapuneet maaliin, niin skoolattiin yhdessä uudelle vuodelle joko kuohuvalla tai pommacilla. Palkintojen jaossa selvisi, että olin tullut naisten sarjassa kolmanneksi. Ihan kiva ylläri, vaikken niin tosissani juossutkaan. Palkinnoksi jokainen sai osallistumismitalin ja kolme parasta palkittiin pokaaleilla.





Miehen juoksi kulki myös ihan hyvin. Oli kiva, kun hän pyyhälsi mun ohitse neljännellä kierroksella ja vaihdettiin pari sanaa siinä. Kotimatkalla herkuteltiin sipseillä :) tosi hyvät eväät palautumiseen siis. Kotona otettiin uusi vuosi vastaan rauhallisesti. Uuden vuoden juoksutapahtumasta jäi ihan kiva maku suuhun. Toiste voin lähteä, jos ei mitään parempaa tekemistä ilmaannu :) Oli taas kiva juosta lappu rinnassa. Siinä on aivan oma fiiliksensä. Ja ekaa kertaa juoksin rakettien loisteessa.

Miten teidän vuosi vaihtui? Tuliko tehtyä lupauksia? Itse en lupaillut mitään, mutta ajattelin elää enemmän hetkestä nauttien vuonna 2015.