lauantai 24. lokakuuta 2015

Yhteenveto kisakaudesta

Kuten olen täällä todennut jo aiemmin todennut, niin mun tämän vuoden kisat on kisattu. Ennen uuden PK-kauden alkua kirjoitan vielä tiivistelmän kisoista ja omasta kehityksestäni. 

Mun kisakausi otti varaslähdön uuden vuoden aaton juoksussa, jossa juoksin noin 10,5km. Juoksu tuntui raskaalta ja paikka paikoin oli liukasta. Tapahtuma itsessään oli tosi hauska ja hyvin järjestetty. Ihan tosi kiva tapa ottaa uusi vuosi vastaan.  Tulokset eivät tosin olleet vielä tuolloin parantuneet ja kympin kipittelinkin aikalailla samaan aikaan kuin aikaisemminkin. Salosta on kuitenkin muistona on mitalin lisäksi kolmas sija, mikä tietysti lämmitti mieltä. 



Vuoden eka kunnon tapahtuma oli puolimaraton Prahassa, jossa juoksin maaliskuussa. Prahan juoksusta on muodostunut minulle itselleni tärkein juoksu, koska siellä alitin ensimmäistä kertaa maagisen kahden tunnin rajan. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen itseeni juoksun jälkeen. Maalissa taisi päästä pieni onnen itkukin. Prahasta sain paljon lisää uskoa itseeni juoksijana. Prahan juoksu oli myös muuten aivan mieletön kokemus, sillä siinä näki kaupunkia hienolla tavalla ja tunnelma oli koko juoksun upea. 



Prahan jälkeen osallistuin kympille Masku maraton- tapahtumassa blogiyhteistyön merkeissä. Tapahtumaan lähdin yhdessä Kristan kanssa. Sateisessa kelissä juoksu kulki kivasti ja tapahtumasta jäi myös hyvät fiilikset. Kympin ennätys kirjoitettiin uudelleen ja oli kivaa, kun matkassa oli kisakaveri.



Kesäkuussa ensimmäisten polvivaivojen jälkeen juoksin ekan kerran rouvana juoksutapahtumassa. Helsinki Half Marathon oli omaan makuuni erinomaisesti järjestetty kisatapahtuma. Oma juoksu kulki tuolloin kuin unelma ja se onkin ehkä onnistunein kisajuoksuni. Kilometrit vain viuhuvat silmissä, eikä kunnon seinää tullut vastaan missään vaiheessa. Maalissa yllätin itseni alittamalla 1.55,00 ekaa kertaa. Helsinki Half Marathon nousi Suomessa juoksemistani puolikkaista suosikikseni ja sinne aion suunnata jatkossakin. Tapahtumasta sai muistoksi Adidaksen paidan, joka oli niin mukava, että siitä tuli mun tän vuoden kisapaita ja juoksin se päällä myös maratonin.



Vain kolmen viikon kisatauon jälkeen juoksin Paavo Nurmi- Maratonilla puolikkaan. Lähdin liikkeelle hiukan liian rivakasti, mutta siitä huolimatta onnistuin parantamaan HHM:n aikaani yli minuutilla. Paavolta on myös mun puolimaraton ennätys eli 1.53,22. Paavolta päällimmäisenä mieleen jäi hyvä henki. Kisassa oli paljon tuttuja mukana ja oli kiva jakaa heidän kanssa tuntojaan sekä ennen että jälkeen juoksun. Juoksin ensimmäistä kertaa tässä hienossa tapahtumassa, mutta en varmasti viimeistä.



Paavon jälkeen alkoi keskittyminen maratonille. Polvi vaivasi maratonille asti, joten osallistumistakin jännitin viime hetkille asti. Päätin kuitenkin juosta, vaikka harjoittelu ei sujunut suunnitelmien mukaan. Toisen maratonini juoksin ensimmäisen tapaan Helsinki City Marathonilla erittäin lämpimänä kesäpäivänä. Lämmin ilma verotti juoksua, mutta maraton oli kyllä niin paljon helpompi kuin ensimmäinen. Aikani parani yli puolella tunnilla ja olin kyllä tyytyväinen aikaan ja juoksuun, vaikka jäinkin kaksi minuuttia tavoitteestani. Maratonpeikko selätettiin ja aloin haaveilla jälleen uusista maratoneista. Tämän vuoden maratonilla hienoin hetki oli tottakais juosta stadionille maaliin. 



Viimeinen lappujuoksu oli Itämeri maraton, jossa juoksin varttimaran. Juoksu kulki ihan hyvin, vaikka harjoittelusta oli taukoa. Salon uuden vuoden juoksussa (, jossa matka oli suunnilleen sama) aikani parani yli neljä minuuttia. Hangon juoksutapahtuma oli mukava päätös hyvälle ja onnistuneelle kaudelle.



Tiivistetysti voin todeta, että tämä oli ehdottomasti paras juoksuvuoteni. Maratonkoulun oikeaoppiminen treeniohjelma ja tuki auttoivat minua harjoittelemaan oikein ja pääsin huikeisiin tuloksiin. Vaikka kauteen mahtui polvivaivaa ja huonoja harjoituksia, niin mä olen erittäin tyytyväinen omaan kehitykseeni. Tästä on hyvä jatkaa.

Tämäm hetken viralliset ennätykseni:

Maraton 4.32,04
Puolimaraton 1.53,22
Kymppi 53.12

Tällä hetkellä päämatkani on puolimaraton ja seuraavaksi lähden siinä tavoittelemaan 1.50,00 alitusta (Hui, miten hurjalta kuulostaa...). Kymppejä juoksen lähinnä silloin, kun kisavarvasta kolottaa ja en kuitenkaan jaksa puolikkaalle lähteä. Kokonaisiksi maratoneissa tavoittelen edelleen vain maaliin pääsyä, vaikka tietysti ajan parantaminen edes muutamalla sekunnilla on aina kivaa. Maratoneissa haaveissani siintää osallistuminen Pariisin ja Tukholman maratoneille.

Nyt on aika aloittaa taas PK- kausi ja startata maratonkoulussa. 


Täällä taas!

Honeymoon on nyt vietetty. Kotiin palattiin keskiviikkona illalla ja pari päivää ehdin olla jo töissäkin ennen viikonloppua. Matka oli ihana! Kunnon irtiotto syksystä ja arjesta. Näin levännyt en ole pitkään aikaan ollut.

Häämatkamme siis suuntautui Karibialle, Aruballa ja Curacaolle. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Aruballa, jossa oli kilometreittäin valkoista hiekkarantaa ja turkoosia vettä. Joka aamu aloitimme päivämme 1-1,5 tunnin lenkillä rannalla ja se oli kyllä ihan parasta. Juostiin ja käveltiin paljain varpain. Yhtenä päivänä kävimme snorklaamassa toisen maailman sodan aikaan upotetuilla tankkereilla katamaraanilla. Curacaolla pääurheilulajimme oli uinti. Hotellialueella oli 50metrin allas, jossa uimme joka päivä matkaa. Innostuin harjoittelemaan vapaauintia, mutta ihan vielä se ei suju niin hyvin, että kannattaisi triathlonista haaveilla, joskin pieni uintikärpänen puraisi :) Lisäksi snorklasimme hotellin rannan laguunissa värikkäiden kalojen ympärillä. Ikimuistoisia elämyksiä oli mönkijällä toteutettu saarikierros ja uinti delfiinin kanssa. Koko reissun saimme nauttia ihanasta auringon paisteesta ja hyvästä ruuasta. Ihan mahtava kymmenen päivän loma parhaassa seurassa.







Parhaillaan on menossa aivan kamala jetlag! Viime yönä uni tuli puoli neljä ja aamulla en meinannut saada silmiä auki yhdeksältä. Onneksi ulkona on tänään ihana syksyinen keli. Täällä Kaarinassa juostiin tänään Kaarinan syysmaraton, jonne lähdin koiran kanssa kannustamaan tuttuja. Juoksemassa oli kavereita maratonkoulusta ja juoksukaverini Krista. Rempun kanssa kannustimme melkein pari tuntia juoksijoita. Kympillä tehtiin naisten rataennätys, mutta yleisesti moni vakutti pettyneeltä suorituksiin ja oli paljon keskeyttäneitä. Maalissa en nähnyt montaa onnellista tuuletusta. Tottakai pettymys kuuluu myös tähän lajiin ja aina ei voi onnistua. Näin kävi myös muutamalle minun tutulleni tällä kertaa. Heidän pettymystään seuratessa osasin taas olla hyvin kiitollinen omasta onnistuneesta kisakaudesta, joka ei sisältänyt yhtään huonoa kisaa, vaikka huonoja harjoituksia olikin monia. Kisaturistina oli kuitenkin kivaa olla. Juoksukisoissa on aina ihan omanlaisensa fiilis :)






Maratonkoululaisten kanssa jutellessa tulin myös tehneeksi sen päätöksen, että lähden mukaan maratonkouluun myös tänä vuonna. Olen pohtinut osallistumista pitkin syksyä, koska meillä on aluillaan talon rakennus- projektia ja muuta, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että osallistun kouluun. Valmentajan kanssa olen asiasta myös jutellut ja hän on valmis tekemään minulle ohjelman, joka sopii yhteen muun elämäni kanssa. Maratonkoulun saan vielä "luokan kertaajana" aika paljon halvemmalla, joten hintakaan ei ole paha, vaikkei ihan täysillä pystyisi kouluun osallistumaan. Parasta maratonkoulussa on tiistain yhteistreenit ja mukavat porukka, jonka kanssa voi jakaa niin hyvät kuin huonotkin juoksujutut. Pari viikkoa vielä ja sitten sekin alkaa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Varttimara Itämeri Maratonilla

Tämän vuoden viimeinen lappujuoksu tuli juostua eilen upeassa syysauringossa Hangon Itämeri Maratonilla. Matkaksi valikoin tällä kertaa elämäni ensimmäisen varttimaran eli 10,55km matkan. Matkaa lähdettiin aamutuimaan ystäväporukalla, josta osa oli menossa suorittamaan elämänsä ekaa puolimaratonia. Autossa oli odottava tunnelma ja iloinen mieli.

Perillä Hangossa löysimme helposti kisapaikalle, joka sijiatsi koulussa. Kävimme ilmoittautumassa ja hakemassa kisanumerot ja tapahtuman tekniset juoksupaidat. Vessassa juoksemisen ja varusteiden vaihdon lomassa tuttu jännityksen tunne alkoi ilmoittaa itsestään. Mitä ihmettä mä näissä tapahtumissa aina jännitän?



Ennen lähtöä verryttelimme pikkuisen. Sovimme, että juoksen kannustamaan ystäviäni puolimaratonin 18,5km kohdalle oman suoritukseni jälkeen ja juoksen siitä erään ensikertalaisen tukena maaliin. Toivotin kovasti tsemppiä kavereilleni ja samalla iloitsin heidän tulevista suorituksistaan.

Omaan kisaan olin päättänyt lähteä juoksemaan ensi sijaisesti kympin aikaa ja päätin kellottaa sen itselleni. Tavoitteni oli juosta kymppi alle 53 minuutin. Lähdössä hakeuduin aika eteen. Oli ihana odottaa lähtölaukausta, kun tiesin, ettei minun tarvitse jännittää polvikipua. Lähdin matkaan rivakasti ja eka kilsa taittui aikaan 5.10. Päätin höllätä hiukan, jotta jaksan loppuun asti. Reitti kulki kauniisti Hangon keskustan läpi, jossa oli ihmisiä kannustamassa. Meri väreili syysauringon paisteessa. Reitti oli todella kaunis. Se kulki pienen hetken metsänreunaa. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste ja päätin hörppästä vettä. Vesipisteeltä puolimaratonin ja maratonin kiertäjät jatkoivat eri suuntaan kuin me varttimaralaiset. Reitti vaihtui omakotitaloalueelle, jossa talojen pihalla oli perheitä kannustamassa meitä. Erityisesti mieltä lämmitti lapsien katuliiduilla kirjoittamat tsemppiviestit asfaltin pinnassa.

Oma vauhtini pysyi ekan kilsan jälkeen tasaisena kunnes kuuden kilsan jälkeen vauhti hiukan hiipui ja väsymys alkoi painaa. Kannustaja huikkasi mulle vähän ennen seitsemän kilomertin kylttiä, että olen naisten neljäntenä, josta sainkin kivasti lisäenergiaa ja vauhti alkoi taas rullaamaan kevyemmin. Kahdeksan kilomertin kohdalla oltiin taas Hangon keskustassa upeiden villojen ympäröimänä. Hymyilin kannustajille sekä vatsaan tulleella kokonaisen kärjelle. Yhdeksän kilsan kohdalla kuulin takaatani lähestyvän naisen askeleet. Päätin, etten päästä häntä ohi ainakaan ennen kymppiä. 10 km kohdalla juoksin tämän naisen kanssa rinta rinnan ja kellotin itselleni ajan 52,36, joka on siis uusi epävirallinen kympin enkkani. Viimeinen viisisataa metriä olivatkin sitten täyttä tuskaa, sillä 10 km kohdalta alkoi jyrkkänousu, johon hiivuin aivan totaalisesti. Nainen paineli ohitseni ja itse lyllersin mäen ylös. Maaliin juoksin ajalla 55,07 ja se oikeutti naisten sarjan viidenteen sijaan 118 naisen joukosta. Pahuksen hyvinhän mä siis vedin!



Maalissa join hiukan vettä ja söin puolikkaan banaanin. Pakkasin mitalin spibeltiini ja kannustin muutaman varttimaran juoksijan maaliin ennne kuin suuntasin kevyellä hölkällä puolimaratonin 18,5km kohdalle. Herätin aika paljon ihmetystä järjestäjissä juoksemalla vastapäivään :) Katsoin itselleni hyvän paikan ja kannustin kovaäänisesti kaikkia ohijuoksijoita, joista melkein jokainen kommentoi kannustustani jollain tavalla. Tuli hyvä mieli, että pystyin tsemppaamaan niin monia matkallaan. Ystäviäni kannustin myös tottakai. Ja hiukan ennen kuin osasin odottaa saapui myös se ystäväni, jonka kanssa minun oli määrä juosta maaliin. Kannustin koko matkan ja sain hänen vauhtinsa kasvamaan. Menimme vielä melkein kymmenen juoksija  ohikin. Oli siistiä nähdä, miten oma kannustus ja tuki valoi uskoa häneen ja sieltä hän kipitti elämänsä ekan puolimaran maaliin komeasti alle tavoitellun kahden ja puolen tunnin. Hänen onnistumisensa oli eilisessä päivässä parempaa kuin oman suoritukseni tuoma ilo. Ihan mahtavaa nähdä ystäviensä ylittävän itsensä.

Kotimatkalle lähdettiin melko pian sen jälkeen. Turussa jatkoimme jälkipelejä hyvän ruuan ja paljun kera. Kotiin tulin kympin aikoihin aivan väsyneenä ja onnellisenä. Mulla on ollut aivan upea juoksun kisakausi. En voi lakata hämmästelemättä sitä, millaisiin suorituksiin olen venynyt. Nyt on tankki jotenkin tyhjä ja on vaikea miettiä seuraavia tavoitteita. Ainoa varma asia on, että juoksu tulee olemaan osa elämääni vielä pitkään. Nyt haluan vain juosta rennosti ilman ohjelmaa seuraavan kuukauden nauttien syksystä ja mietin sitten seuraavia tavoitteita ja talven harjoittelua. Viikon päästä kuitenkin tulee pikkubreikki, kun lähdemme Caribialle varsinaiselle häämatkallemme. Tosin lenkkikamat aion pakata mukaan sinnekin :)