sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Tilannepäivitystä ja syy blogihiljaisuuteen

Heippa,

Hengissä ja hyvissä voimissa ollaan, vaikka blogi onkin ollut hiljainen ja kuollut. Alkuvuodesta on tapahtunut niin paljon asioita, että on vaikea edes pukea kaikkea sanoiksi. Juokseminen on jäänyt taka-alalle ja ikävien tapahtumien vuoksi en ole halunnut kirjoittaa tänne blogiin muusta yksityiselämästäni. Nyt on kuitenkin aika päättää hiljaisuus tältä osin:

Syynä blogihiljaisuuteen ja juoksukuulumisten päivittelytaukoon on se, että tänä vuonna en aio kisata lainkaan, sillä meille tulee elokuussa vauva! Koko alkuvuosi on mennyt totutellessa uuteen oloon. Välillä on ollut pahaa oloa ja ruokahaluttomuutta ja koko ajan on väsyttänyt. Olen tähän asti juossut pari kertaa viikossa todella rauhallisia lenkkejä, mutta nyt tärähdys on alkanut aiheuttaa supistelua ja juoksu on tällä viikolla vaihtunut kävelyyn ja pyöräilyyn. Liikkumaan olen edelleen pyrkinyt niin paljon kuin mahdollista. Viime perjantaina olimme toisessa ultrassa ja kaikki oli juniorilla hyvin. Hirveästi en halua raskausasioistani tänne blogiin kertoa, koska ne tuntuvat niin yksityisiltä ja blogin alkuperäinen idea oli kuitenkin kirjoittaa juoksuharrastuksesta. Nyt kuitenkin tämä raskaus vaikuttaa harrastukseen, joten taukoa tulee varmasti jatkossakin. Yritän silloin tällöin päivitellä kuulumisiani kuitenkin.




Töissä olen pystynyt olemaan melko normaalisti koko ajan. Enää olisi yhdeksän viikkoa töitä ennen kesä- ja äitiyslomaa. Hassua! Tontilla hommat on kovassa vauhdissa ja pohjatyöt ovat ensi viikon jälkeen valmiit. Rakas mieheni on ollut aivan huikea hoitaessaan tonttiasioita ja meidän kotia ja Remy-koiraa silloin kun itse olen ollut pää vessanpöntössä tai päiväunilla.



Luistelukuviot osaltani päättyivät viime viikolla, kun tämä kausi loppui. Hallinoven sulkeminen tuntui tottakai haikealta, mutta olen innoissani uudesta elämänvaiheesta, joka ensi syksynä alkaa. Kotiäitiys (tai äitiys ylipäätään) tuntuu vielä utopistiselta näinkin menevälle ihmiselle kuin minä, mutta se on myös ihana mahdollisuus pysähtyä nauttimaan uudesta arjesta. Meidän elämässä tapahtuu isoja muutoksia kesän ja syksyn aikana, kun perheemme kasvaa ja oma koti valmistuu. 

Jos supistelut helpottaa, niin yritän jatkaa juoksua vielä kevyesti. Toisaalta olen oppinut nauttimaan myös pitkistä kävelyistä ja pyöräilystä. Kesällä olisi tarkoitus vielä pystyä hääräämään tontilla apuna. Juoksut jatkuu kunnolla taas lapsen syntymän jälkeen. Uskon, että motivaatio on silloin kohdillaan, vaikka uusi perhetilanne rajaakin harjoittelua uudella tavalla. Kesällä 2017 olen toivottavasti taas mukana starttiviivalla juoksutapahtumissa laittamassa töppöjalkojani toisen eteen mukanani uusi kannustaja miehen ja koiran lisäksi. Nyt kuitenkin keskityn nauttimaan alkavasta keväästä <3 joka vuosi luonnon herääminen talven jälkeen tuntuu yhtä hienolta. Nauttikaa tekin jokainen ihanista ulkoilukeleistä ja lintujen laulusta.