perjantai 28. elokuuta 2015

Juoksuton urheiluviikko

Toinen työviikko on paketissa. Tällä viikolla en ole vielä juossut kunnon lenkkejä, vaikka yhden alkuverryttelyn suoritinkin juosten. Liikkunut olen kyllä, vaikka kroppa ei ole kokonaan vielä palautunut maratonista.

Maanantaina lähdin pitkästä aikaa kuntosalille. Treenasin jalkoja ja keskivartaloa ja hiukan käsiä. Lihakset väsyivät jo kahden sarjan jälkeen, joten jätin normaalin kolmannen kierroksen välistä ja tein pidemmän loppuverrytelyn kuntopyörällä. Lihakset tulivat todella kipeiksi. Maraton vaikuttaa kehossa yhä.

Keskiviikkona kävin juoksemassa neljä kilsaa alkuverryttelyksi. Askel oli painava ja sykkeet korkealla, mutta polvi oli kivuton!! Kävin viime viikolla osteopaatilla manipuloitavana ja se auttoi todella hyvin polveenkin. Taidan siis käydä siellä toistekin. Osteoptia auttoi paremmin kuin hieronta. Juoksun jälkeen tein pienen salitreenin.

Perjantaina olin työkaverin kanssa vesijuoksemassa työpäivän päätteeksi. Lauantaina olin uudelleen vesijuoksemassa ja tänään olisi tarkoitus suunnata kuntosalille.Treeniviikkona tämä on ollut erilainen, sillä juoksua on tullut vain se 4km. Pidän vielä ensi viikon kevyenä juoksuviikkona, vaikka aionkin juosta enemmän kuin tällä viikolla. Ensi viikolla menen jo kymmenen kilometrin lenkille. Olen nyt käynyt tuossa läheisen uimahallin salilla ja se on kyllä tehnyt hyvää. Tein samalla päätöksen, että tulen käymään syksyllä säännöllisesti salilla. Lihaskuntoa pitää parantaa tai ainakin ylläpitää huolellisemmin ja säännöllisemmin.

Olen tällä viikolla myös pohtinut loppuvuoden kisoja. Tekisi mieli vielä tehdä yksi startti joko kympillä tai puolikkaalla. Katselin tuossa Hangon Itämerijuoksua lokakuun alussa. Katsotaan, miten sykkeet palautuu ja miten saan treenattua. Juoksukisoihin osallistumiseen tulee vaikuttamaan myös se, että me lähdetään lokakuussa häämatka nro 2:lle! Varattiin lahjarahoilla matka Caribialle Aruban ja Curacaon saarille, joissa vietämme kymmenen päivää koulun syysloman aikaan.

Matka- ja juoksusuunnitelmien lisäksi on suunniteltu tulevaisuutta. Jätimme viikolla tonttihakemuksen kaupungille ja voipi olla, että tässä alkaa rakennusprojekti. Talon alustava suunnitelma on jo meillä ja puhkumme intoa senkin suhteen. Paljon kivoja asioita luvassa siis tähän syksyyn! Ja kivoja asioita on luvassa jo ensi viikonlopulle. Niistä kirjoittelen alkuviikosta paremmin.

tiistai 18. elokuuta 2015

Takaisin arkeen

HCM:iin päättyi myös mun kesäloma ja maanantaina kutsui työmaa. Tulevan lukuvuoden suunnittelua olen toki jo tehnyt koko elokuun, mutta kunnolla arki potkaistiin käyntiin eilen. Tänään koulunsa aloittivat myös oppilaat, joten itse opetuskin on käynnistetty. Itsehän aloitan taas tänä vuonna ekaluokalla (kuten jo monena vuonna). Mutta eipä tähän hommaan pääse kyllästymään. Uusien koulutulokkaiden into tarttuu itseenkin vuosi toisensa jälkeen.

Tällä viikolla olen ollut hyvin kiitollinen siitä, että koulurakennuksemme on yksikerroksinen. Reidet ovat maratonin jäljeen olleet holtittomat. Myös lämpimät ilmat ovat olleet varsin miellyttäviä, sillä sandaalit ovat palvelleet parhaiten irtoamaisillaan olevia varpaankynsiä. Jalkoja olen vetreyttänyt työmatkapyöräilyllä ja pitkillä koiralenkeillä, jotka on tottakai tehty HCM:n tapahtumapaita päällä.



Uni tuli kunnolla silmään vasta viime yönä. Edellisyönä heräilin jatkuvaan nälkään. Nyt on onneksi olotila tasoittunut taas normaaliksi. Juoksemaankin on jostain syystä tehnyt ihan kauheasti mieli. Nyt on kuitenkin tauko päällä. Vesijuoksemaan olen menossa ekan kerran perjantaina ja viikonloppuna kuntosalille. Täytyy malttaa mieltä juoksun suhteen ja urheilla muuten, vaikka maratonhuuma onkin vielä päällä. Nämä jälkiendorfiinit on kyllä kummallisia. Tällä hetkellä mun tekis mieli sanoa kaikille, että "menkää juoksemaan maraton. Mä olen tehnyt se kahdesti ja se on niin parasta." 




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Korjaus edelliseen kirjoitukseen

Äsken tutkin vasta kunnolla eilisen vauhteja ja kävi ilmi, että mun nettoaika olikin 4.32,04!!! Jes!


lauantai 15. elokuuta 2015

Helsinki City Marathon

Eilen juoksin paahtavassa auringon paisteessa elämäni toisen maratonin. Matka ei ollut helppo, sillä helle söi voimia ja polvi jomotti viimeisellä kympillä. Tässä raporttia eilisestä:

Aamu alkoi melko tavallisesti ottamatta huomioon vatsassa lentävää perhosparvea. Puoli kymmenen olimme pakanneet autoon kamat, syöneet aamiaisen ja valmiina lähtöön. Menomatkalla tankkasin urheilujuomaa, koska tiesin, että tulossa on lämmin päivä . Helsinkiin saavuttuamme kävin hakemassa kisaexposta juoksunumeron ja kisapaidan. Iloinen yllätys oli, että S- koon paitoja oli vielä jäljellä. 



Jatkoimme matkaa Espooseen syömään. Auto piti saada viileään kauppakeskukseen ruokailun ajaksi, koska koira oli mukana retkellä. Söimme italialaisessa annokset pastaa. Ruuan jälkeen lähtöön oli pari tuntia. Kurvasimme takaisin Helsinkiin ja huoltojoukkoni lähtivät puistolenkille. Minä huilasin takapenkillä.

Tuntia ennen starttia siirryin vaihtamaan vaatteet. Kävin pariin otteeseen vessassa ja viemässä kamat varustesäilöön. Sitten olikin aika etsiytyä lähtöalueelle. 



Lähdössä jännitti tosi paljon. Lähdin 4.30:n jänisten matkassa juoksemaan, joten ensimmäisen kilsan sain pidettyä melko rauhallisena. Ensimmäisen kilometrin kohdalla näin ensimmäiset kaksi keskeyttäjää. Alussa oli kova ruuhka, joka hälveni vasta 5 kodalla. Ensimmäisen juomapisteen jälkeen kadotin jänikset. Ne pinkoivat edessäni sen verran kovaa, etten kyennyt saamaan niitä kiinni. Oman kellon mukaan juoksin kuitenkin alle tavoiteaikaani, joten ei ollut hätää. 



Sain pidettyä vauhdin melko tasaisena. Kilometrivauhtini vaihtelivat 6.10-6.22 välillä. Join jokaisella juomapisteellä reilusti ja kastelin sienellä niskaani ja päätäni. Onneksi olin ollut fiksu ja ottanut lippiksen mukaan. Ilman sitä olisin varmaan kuukahtanut ennen kahtakymppiä.

12km kohdalla näin ekaa kertaa mieheni, jolta sain hiukan lisäjuomaa ja suolaa. Suola takertui kurkkuun, mutta sitä oli pakko ottaa, jotta nesteet imeytyisi. Ihailin kaunista pääkaupunki juostessani. Mattolaiturilla ihmiset näyttivät onnellisilta jäätelötötteröt kädessään. He kannustivat ja nauttivat ihanasta ilmasta. Itsestä alkoi tuntua siltä, että voi kunpa sataisi!

Näin mieheni seuraavaksi 17km kohdalla.  Oli mahtavaa kuulla häneltäkin, että juoksen hyvää vauhtia ja askel näyttää vielä kevyeltä. 18 km kohdalla alkoi ekaa kertaa tuntua vatsassa. Siinä vaiheessa oltiin aivan Helsingin keskustassa ja ihmisiä oli paljon ympärillä kannustamassa. Yritin muistella, että koska tulee seuraava vessa, kun kuulin kuuluttajan kuuluttavan omaa nimeäni ja sanovan minun olevan rautaisessa kunnossa. Ihmiset hurrasivat ja minä tunsin punan leviävän jo ennestään punakoille kasvoilleni. Ehkei nyt ihan rautaisessa kunnossa kuitenkaan...

Mun kannustusjoukot olivat 19km kohdalla taas hurraamassa. Puolimaran kohdalla ajattelin, että voiton puolella ollaan. 23km kohdalla sain taas suolaa ja omaa urheilujuomaani. Toiselle kierrokselle siirtyessäni maratonin japanilainen voittaja saapui maaliin. 25,5km kohdalla alkoi odotettu polvikipu. Olin onneksi jo tottunut siihen vihlovaan kipuun, joka tuntui joka toisella askeleella. 26-28km olivat vaikeimpia. Eka vessareissu tuli tehtyä jossain siinä paikkeilla. Neste ei imeytynyt enää, vaan tuli ulos. Vauhti hidastui. Geelejä olin ottanut tasaisesti, mutta tuntui, että ne tulivat ulos juoman mukana. Kylmä hiki valtasi kehon.



32km kohdalla näin jälleen mieheni, joka taivalsi pari kilsaa vierelläni. Jossain vaiheessa söin pari haukkua banaania juomapisteellä. 35km kohdalla ajattelin, että enää seitsemän! Jokainen askel tuntui polvessa, mutta jollain tasolla turruin kipuun. Huomasin, että juoksuasento oli romahtanut ja juoksin selkeästi enemmän toisella jalalla. Viimeisille kilsoille mahtui vielä kaksi vessakeikkaa, viimeinen 40km kohdalla. Kaikki nesteet tulivat ulos. Join vettä viimeisellä kolmella pisteellä urheilujuoman sijasta ja otin viimeisen geelin vielä 39km kohdalla. Juoksukoulun Hanna porhalsi samoissa kohdissa mun ohi.






41km kohdalla aloin herkistyä ekan kerran. Tämä on pian ohi!! Juoksukoulun Valtteri oli kannustamassa vähän ennen stadionia. Ja sitten se alkoi olla siinä! Kurvasin sisään stadionille. Voi pyhä jysäys! Fiilistelin viimeisiä askelia stadionilla. Jokaisen juoksutapahtuman tulisi päättyä yhtä uljaasti. Kyyneleet kohosivat silmiin jo ennen maaliviivaa. Paukut eivät riittäneet kunnon spurttiin lopussa, mutta maaliviivan ylittäminen tuntui silti niin mahtavalta. Jokaisen ihmisen tulisi kerran elämässään kokea tuo itsensä voittamisen fiilis. Maraton on pitkälti taistelu omaa päätään ja heikkouttaan vastaan ja maalissa sen voittaminen tuntuu upealta. Voi olla niin kovin ylpeä itsestään. Tuo endorfiinien sekoittama tunne tulee vain muutamia kertoja elämässä. Se on parempaa kuin mikään muu.





Eilen en päässyt tavoitteeseeni. Asetin itselleni tavoitteen 4.30,00, jonka tiesin olevan kova aika näillä lähtökohdilla. Valmistautuminen ei ole mennyt, kuten suunnittelin. Maalissa nettoaikani näytti 4.34,29, joka on puoli tuntia vähemmän kuin viime maralla. En ole pettynyt, vaikka  jäin tavoitteesta. Olen onnellinen, että pääsin maaliin. Aikakin miellyttää jossain määrin. Kuumuus oli naista vahvempi, mutta nainen kuitenkin maratonia vahvempi ja se on hienoa. Nyt olen tuplamaratoonari. Mieheni kertoi äidilleni puhelimessa, että ei täyttynyt tavoite eli toi hullu lähtee ainakin kerran vielä juoksemaan tuon matkan. Never again ja ens vuonna uusiks!!




Yöllä uni ei tullut silmään. Oli varsinainen liskojen yö! Aamulla olo on ollut krapulainen. Olen yrittänyt juoda paljon, mutta vieläkin tulee neste suoraan läpi. Eiköhän se tästä. Jalat ovat kipeät, polvi sattuu kävellessä, selässä on hiertymiä spibeltistä, toisen isovarpaan kynsi lähtee irti. Eilinen oli kuitenkin kaiken tämän arvoista. Nyt pidän kaksi viikkoa taukoa juoksemisesta ja käyn sen sijaan vesijuoksemassa ja salilla. Haluan polven kuntoon ja katson syksyn mahdollisia kisoja sen jälkeen. Tämä maratoonari kiittää kaikkia hengessä mukana olleita. Kiitos Krista lenkkiseurasta ja tsempeistä ja kiitos aviomieheni maailman parhaasta huollosta ja kannustuksesta. Ja kiitos maratonkoulu tämän vuoden saavutuksista!


perjantai 14. elokuuta 2015

Huomenna!

Viimeiset terveiset ennen maraa! Olen siis päättänyt startata huomenna. Luvassa on todella lämmin päivä ja paahtava auringon paiste, jotka tulevat syömään voimia. Suurin huoli on polvi, mutta olen lähdössä liikkeelle hyvillä mielin. Tavoitteeni on päästä maaliin. Aika määräytyy päivän kunnon mukaan.

Tällä viikolla on tankattu pastaa ja muuta hiilaria urakalla. En ole kuitenkaan ottanut tankkauksesta stressiä. Tänään olen juonut vettä ja urheilujuomaa kiitettävästi. Nesteytys tulee huomennakin olemaan tärkeässä roolissa. Olen päättänyt juoda jokaisella juomapisteellä ja lisäksi huoltojoukkoni ovat varustautuneet lisäjuomalla, jotta nestehukka ei pääsisi yllättämään. Huomisen huoltotiimini koostuu siis miehestäni ja koirastani :) olemme valmiiksi katsoneet viisi kohtaa reitiltä, jonne he tulevat tsemppaamaan ja antamaan lisänestettä. Mukaan on pakattu myös geelejä, joista saa lisäenergiaa. 

Jännitys kutkuttelee jo vatsassa. Itseluottamus ei ole korkealla, mutta olen päättänyt selviytyä tästä maratonista vaikka väkisin. Ihanaa, kun on oma mies taas tukena reitin varrella. Helppoa huominen juoksu ei tule olemaan, mutta sitä paremmalta maaliin pääsy sitten tuntuu. Sen fiiliksen haluan kokea! Nyt yöpuulle ja huomenna suunta isolle kirkolle.


lauantai 8. elokuuta 2015

Lähtölaskenta maratonille

Alle viikko HCM:n starttiin! Tällä viikolla olen juossut kolme lenkkiä. Polvi vaivasi kahdella lenkillä. Vieläkin hiukan epäröin starttaamista, vaikka vaaka on kyllä kallistumassa osallistumisen puolelle.

Polvikivun lisäksi vaivaa itseluottamuspula. Tämän viikon treeneissä sykkeet ovat olleet korkeat. Voihan se olla, että korkeat sykkeet ovat johtuneet lämpimästä ilmasta. Ilma tosiaan on ollut niin kesäinen, että olen napannut lenkeille mukaan viime kesän vaelluksille hommatun juomarepun. 



Valmistautuminen ei ole sujunut nappiin. Paavon jälkeen olen juossut paljon suunniteltua vähemmän polven vuoksi. HCM:n jälkeen pidän kunnon juoksutauon, jotta polvi paranee kunnolla. Sehän on keväästä asti vaivannut. Ensi viikon jälkeen juoksen siis pari seuraavaa viikkoa uima-altaassa.



Näissä maisemissa juostu tällä viikolla. Kelpaa!


Nyt on kuitenkin edessä maratonviikko. Yritän fiilistellä vikan lomaviikon kunnolla tulevaa koitosta. Hiilaritankkauksen aloitan tiistaina. Torstaina käyn viimeistelylenkillä ja muuten mennään huilin kautta polvea venytellen. Itse maralle saan taas tänä vuonna rakkaan mieheni huoltamaan ja kannustamaan. Se tulee olemaan iso apu. Olisipa mahtavaa, jos ensi sunnuntaina voisin kirjoitella teille tuplamaratoonarina :)

Tässä kuva viime vuoden HCM:lta