tiistai 25. marraskuuta 2014

Kuulumisia ja blogivisailu

Terveisiä vauhtikestävyyslenkiltä. En millään olisi tänään jaksanut lähteä juoksemaan. Mulla on aina torstaisin töissä viikon pisin päivä. Tänään menin vielä melkein suoraan töistä jäähallille vetämään parin tunnin treenit tytöille. Kotona sohva kutsui kovasti, mutta sain kuin sainkin vedettyä juoksutrikoot ja lenkkarit jalkaan. Juoksin kolme kilsaa hölköttelyä, neljä kilsaa melko kovaa vauhtia pysyen kuitenkin aerobisella tasolla ja loppuverkaksi vielä kolme kilsaa hölköttelyä. Lenkki kulki yllättävän hyvin, vaikka aluksi laiskottikin. Ja nyt on tietysti hyvä olo ja olen tyytyväinen itseeni. Suihkun jälkeen ajattelin vielä hiukan rullailla tekniikkatreeneissä kipeytyneitä pohkeita ja selkää auki.

Huomenna on jo perjantai ja virallinen pikkujouluviikonloppu. Mulla ei vielä ole mitään pikkujoulurientoja luvassa. Huomenna nään RunAwayMama- blogin Kristan ja mennään taas yhdessä juoksemaan. Näistä yhteislenkeistä on tullut jo tapa ja ne piristävät treeniviikkoa kummasti. Lauantaina mennään brunssille mun vanhempien kanssa ja sunnuntaina on taas luistelukisat. Kiva viikonloppu tiedossa siis.

Se niistä kuulumisista. Tässä on teille luettavaksi blogihaaste. Karoliina Candy on the run- blogista haastoi mukaan kertomaan neljää asiaa itsestään seuraavien kategorioiden alle. Lisäsinpä mukaan yhden oman kategoriankin. Tässä siis taas (ehkä) hiukan uutta faktaa minusta. Ja taas hiukan muita juttuja juoksujuttujen väliin.

Neljä nimeä, joilla minua kutsutaan ( muu kuin oma nimi )
- Haba
- Emppu
- pikku-Pöykiö
- ope :)



Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt
- Kaarinan kaupunki
- Kaarinan taitoluistelijat
- Prisman kassa
- päiväkoti

Neljä elokuvaa, jotka olen nähnyt useammin kuin kerran
- Leijonakuningas
- Eat, pray, love
- Vettä elefanteille
- Pieni suklaapuoti

Neljä paikkaa, joissa olen asunut
- Naantali
- Turku
- Kaarina
- Englanti

Neljä maata, joissa olen käynyt
- USA
- Intia
- Thaimaa
- Italia

Neljä paikkaa, joissa olisin mielummin juuri nyt
- Grand Canyon
- Koh Lantan hiekkaranta
- Suomen Lappi
- Pariisi 

Neljä ruokaa, joita en mielelläni syö
- siskonmakkarakeitto
- maksapihvit
- hillosipulit
- suolakurkku

Neljä suosikkiruokaani
- mäti smetanalla
- tapakset
- sushi
- kunnon pihvi!



Neljä suosikki TV- sarjaani 
- moderni perhe
- How I met your mother?
- Greyn anatomia
- Avara luonto

Neljä lehteä, joita luen mielelläni
- Turun Sanomat
- Juoksijalehti
- FIT
- Taitoluistelu

Neljä asiaa, joita odotan vielä tänä vuonna
- vanhojen joukkuekavereideni kanssa järjestettävät perinteikkäät pikkumustat pikkujoulut
- joulu ja joululoma <3
- muodostelmaluistelun toiset SM- valintakilpailut joulukuussa
- uuden vuoden aaton mahdollinen juoksutapahtuma (?)

Neljä harrastustani (muu kuin juoksu)
- muodostelmaluistelu, valmentaminen ja tuomarointi
- koiran kanssa ulkoilu ja puuhastelu
- näpertely
- lumilautailu



Neljä kirjaa, jotka olen lukenut useamman kerran
- Harry Potterit
- Da Vinci koodi
- Yösyöttö ja tarhapäivä 
- Tuntematon sotilas


Lähtekääpä haasteeseen mukaan joko kommentoimalla neljä asiaa itsestäsi haluamasi kategorian alle tai vastaamalla haasteeseen blogissasi. Kivaa viikonloppua kaikki ihanat blogini lukijat.



Maratonkoulu osa 4- tekniikkatreenit

Jokainen osaa juosta. Sehän on lähes yhtä helppoa kuin kävely! Tai sitten ei! Eilen meillä oli maratonkoulussa tunnin pituiset tekniikkatreenit. Ja voin kyllä kertoa, että ainakaan minä en osannut tehdä kaikkia kevätjuhlaharjoituksia oikein.



Verryttelyn jälkeen teimme erilaisia askelkontakti-, rullaus- ja hyppelyharjoituksia. Harjoituksilla mm. Aktivoitiin keskivartaloa ja ryhtiä, haettiin lantion oikeaa asentoa ja yritettiin saada takareisiä ja peppua mukaan juoksuun. Mulle vaikeinta oli yrittää pitää painopiste suoraan ylävartalon alla. Helpointa (okei, vähiten vaikeinta) oli saada jalat rullaamaan.

Lopuksi tehtiin muutamia vetoja. Oli vaikea miettiä monta asiaa yhtä aikaa juoksussa. Jos muistin lantion, painopiste unohtui ja olin etukenossa. Jos taas muistin jalkojen rullaavan liikkeen, niin askelkontakti venyi pitkäksi. Paljon on harjoiteltavaa. Valmentajamme kyllä sanoi, että jokaisen tekniikka parani treenin aikana.

Sain myös kolmen seuraavan viikon ohjelmat, jotka koostuvat kevyemmästä, keskitasoisesta ja raskaasta treeniviikosta. Paljon on tosi matalasykkeistä ja tosi hidasvauhtista treeniä. Mulla on jäänyt tällainen pk-treeni aina ennen melkeen kokonaan pois. Siksi kehitystäkään ei ole tapahtunut toivotun tavalla. Aina ei kuulu mennä täysillä, vaikka kuinka jaloissa siltä tuntuisi. Nyt sitten mun treeniohjemissa on tosi paljon pk-vauhtisia lenkkejä, joissa syke pysyy alle aerobisen tason. Seuraava tavoite on siis opetella juoksemaan hiljaa.

Kuvat ovat tällä kertaa viikonlopun hitaalta lenkiltä. Olimme anoppilassa Tampereella ja lenkin juoksin mulle hiukan vieraammissa järvimaisemissa.



Oletteko te olleet koskaan juoksutekniikkatreeneissä? 

Harmaa arki

Viime viikolla olin väsynyt ja hiukan kipeä. Ja kärttyinen! Voin rehellisesti sanoa, että vihaan marraskuuta. Koko ajan on pimeää ja synkkää. Töissä on ollut raskasta, koska on ollut niin paljon paperiasioita päivitettävänä ja palavereja toisten perään pidettävänä. Tuntuu, että arkeen ja harmauteen hukkuu ja päivät toistavat toisiaan. 

Eilen kuitenkin koin taas pienen heräämisen. Olimme sopineet, että mieheni käy kaupassa töiden jälkeen. Oli taas uusi viikko aluillaan tulvillaan tekemistä, ja olin taas hiukan äreällä tuulella. Päätäkin särki. Kaupassa ollessaan mieheni oli tarkistanut lottokuponkinsa ja huomasi voittaneensa muutaman kympin. No hän oli päättänyt sijoittaa rahat minuun. Sain tuliaisiksi kaupasta järkyttävän ison pehmosiilin. Me emme todellakaan ole pariskunta, joka ostelee toisilleen yllätyksiä vähän väliä. Pehmoleluja emme ole ostaneet varmaan koskaan. Yleensä teemme järkiostoksia. Siili oli kuulema puhutellut kaupassa ja niin tuo Simå Sydännaamaksi nimetty pehmosiili kotiutui meille. Vaikka mua nauratti tuo järkyttävän iso ja turha siili, niin se oli samaan aikaan aika liikuttavaa. Tajusin taas, että kiukuttelussa ja masentamassa ei ole mitään järkeä.

Tänään olen taas katsonut maailmaa aivan toisenlaisten lasien kautta. Kiikutin aamulla töihin joulukynttelikön ja ihasteltiin sitä lasten kanssa yhdessä. Tajusin, kuinka hauskaa mulla on töissä noiden veijareiden kanssa. Pian arvioinnit ovat valmiit ja voidaan joulukuussa fiilistellä yhdessä lähestyvää joulua. Tajusin myös, että enää kolme maanantaita ennen lomaa! Niinpä talsin hymyssä suin kotiin harmaassa vesisateessa, ripsarit poskilla valuen ja kengät märkinä. Ulkolutin koiran, joka oli naama hymyssä vastassa, koska oli odottanut mua taas koko päivän saapuvaksi. Tehtiin vielä astetta pidempi päivälenkki kuin normaalisti, koska se on Remy-murun päivän kohokohta. Nyt tässä kokkailen ihan tavallista arkiruokaa ja odotan, että voidaan syödä yhdessä ennen kuin minä karkaan illan maratonkouluun oppimaan taas uutta juoksusta. Illalla saattaa olla aikaa katsoa vielä yksi jakso lempisarjaani How I met your motheria tai lukea tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa. Ja nukahtaa sitten illalla luotettavan kumppanin viereen.

Onni ja ilo on tässä, arjessa. Liian usein odotan lomaa tai viikonloppua tai yhtä tiettyä asiaa ja unohdan, miten hienoa jokapäiväinen arki on. Lupaan itselleni, että etsin jokaisesta päivästä hyviä asioita ennen joulua ja keskityn niihin. On ihanaa, että mulla on kiva työ. On ihanaa, että mulla koira, joka osaa lukea mun ajatuksia ja ymmärtää mun fiiliksiä ihan joka päivä. On ihanaa, että mä pystyn juoksemaan ja urheilemaan ja saan siitä hyvää fiilistä. On ihanaa, että saan valmentaa muutaman päivänä viikossa motivoituneita luistelijoita. On ihanaa, että mulla on hölmö mies, joka keksii älyttömiä juttuja ja saa mut joka päivä nauramaan. On ihanaa, että on arki, koska silloin loma ja viikonloput tuntuu erityisen kivoilta. Ja on ihanaa, että sohvalla istuu Simå, joka muistuttaa minua tästä kaikesta.









perjantai 21. marraskuuta 2014

Poimintoja juoksijalehdestä

Juoksijalehden numero 9 ilmestyi tällä viikolla. Tässä taas mun poimintoja lehdestä.



Juokseminen päästää aivot tauolle

SF- filmiin toimitusjohtaja Antti Toiviainen kertoo omasta juoksustaan. Hän on aloittanut juoksun kunnolla vuonna 2008 ja on nyt koukussa maratonmatkailuun. Hän on juossut kaikki World Marathon Majorsit (olen salaa kateellinen tuolle jätkällä). Mun mielestä on aina mielenkiintoista lukea ihmisten urheilutarinoita, joten tämä juttu kolahti. 

Liikuttava pariskunta

Juttu käsitteli vanhan juoksukouluni, Vauhtisammakon, ohjaajapariskuntaa Mikko ja Anni Liukkaa. Liukat ovat tehneet hienoa työtä ja saaneet monet innostumaan liikunnasta. Heidän juoksukoulussa kävijämäärät ovat koko ajan kasvussa. Lehden jutussa Liukat kertovat, että treenit ovat toiminnallisia ja monipuolisia. Pitää paikkaansa. Itse viihdyin sammakoilla, mutta en saanut heidän avulla aikojani parannettua haluamallani tavalla, joten siksi vaihdoin nykyiseen maratonkouluuni. Vauhtisammakkokavereita on silloin tällöin ikävä. Treeneissä oli niin hyvä henki.

Nastoilla kohti talvea

7 nastakengän arvostelu oli mielenkiintoinen. Olen jo kahtena talvena miettinyt nastakenkien ostoa. Vieläkään mulla ei niitä ole. Ehkä tänä talvena? Onko sinulla? Lehden jutun perusteella Icebugin Aurora BUGrip vaikutti minulle mieleisemmältä.



torstai 20. marraskuuta 2014

Kompressiovaatteet

Tulipa pitkä kirjoittelu tauko. Viikko on vierähtänyt ohi vauhdilla. Olen ollut hiukan kipeä, enkä ole jaksanut tehdä juuri mitään. Netissä olen lähinnä tuijotellut jouluideoita kotiin ja töihin. Pian saa jo laittaa ekat koristeet, jee!

Nyt kuitenkin asiaa. Tässä postauksessa on mun mietteitä kompressiovaatteista. Hommasin itselleni ekat komperessiosäärystimet hierojan ohjeesta viime talvena. Mulla oli ollut paljon ongelmia penikoiden kanssa. Sittemmin kompressiovaatekokoelmani on laajentunut jopa kompressiotrikoihin.

Kompressiovaatteet ovat puikkoja. Ne tukevat kudoksia ja näin ollen vähentävät lihaskipua aiheuttavien vaurioiden määrää. Ne myös tehostavat verenkiertoa raajoissa ja estävät nesteitä pakkautumasta kehoon. Kompressiovaatteiden on todettu auttavan ja nopeuttavan palautumista, mutta suurin vaikutus niillä kuitenkin on pääkoppaan.  (Lähteenä käytetty uusinta FIT- lehteä)

Komperessiosäärystimiin päädyin lähinnä siksi, että kompressiosukat eivät sopineet minulle. Mulla on oikeasti tosi pieni jalka. Suurimmat osat kengistäni ovat 35 kokoa. (Juoksukengissä olen ottanut yhden koon isomman varjellakseni varpaankynsiäni.) Toisaalta taas mulla on jättisuuret pohkeet! Varsinaiset hokipohkeet, kuten itse kutsun. Niinpä olin pattitilanteessa urheilukaupassa, kun mittailimme myyjän kanssa jalkojani. Mun jalka olisi tarvinnut xs:n sukan ja pohje taas L:n sukan. Päädyin siis L:n säärystimiin. Ja niin alkoi minun ja zeropointin yhteinen taival.



Säärystimet olivatkin tosi hyvä ostos. Penikkavaivat hävisivät säännöllisen kompressiosäärystimien käytön ja kylmä-kuuma - hoidon avulla. Nykyään kokoelmissani on niitä jo kahdet, pinkit ja siniset.

Tänä syksynä ostin myös kompressiotrikoot. Olin jo pidempään harkinnut 2XU:n trikoita, mutta yli satasen kohoava hintalappu kauhistutti. Tarjoushaukkana löysin XXL:n nettikaupasta kyseiset trikoot 59 euron tarjouksessa, joten ostopäätöstä ei edes tarvinnut harkita.



Nykyään käytän kompressio säärystimiä joka kerta, kun juoksen. Trikoita käytän aina kun ne ovat puhtaana :) Säärystimistä olen löytänyt oikeaa apua penikoihini. Trikoista en ole vielä aivan varma. Hyvät trikoot ne ovat, mutta en ole vielä huomannut niissä mitään erikoista taikaa. Puolikkaalla ne kyllä olivat tosi hyvät. Uskon, että niistä saan apua nimenomaan pitkiksiin.

Kompressiovaatteiden ostettaessa on tärkeää, että ne ovat sopivat kokoiset. Ne eivät saa puristaa liikaa. Kannattaa siis kysyä apua myyjältä, kun ostaa ekan kerran kompressiovaatteita. Joko teillä on kompressiovaatteita urheiluvaatekokoelmissanne?




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Musiikilla vai ilman?

Juoksetteko te musiikin kanssa vai ilman? Mulla riippuu ihan päivästä. Usein viikonloppuisin tykkään musasta ja viikolla juoksen mielummin hiljaisuudessa. Musiikista saa toisinaan lisäenergiaa ja boostia juoksuun.

Tässä muutamia mun juoksulistan lemppareitani. Oikeita voimabiisejä, joita tykkään tykittää kisoissa tai huonona päivänä lenkillä. Mitkä ovat teidän lemppari lenkki- tai kisabiisit?

- Kaija Koo - operaatio jalokivimeri

-PMMP - tytöt

- The Script - Hall of fame

- Happoradio - Ihmisenpyörä

- Tik Tak - mutta mä rakastan sua (tähän on hyvä päättää puolikkaan tai kokonaisen kisa, koska lopun sanoitus menee jotenkin näin: ja äkkiä ei tarvii juostakaan, ollaan liikkumatta hetki ihan paikoillaan)

- Robin - parasta just nyt  :D



- Cheek - JippiKayJei

- Fintelligens - Kaikki peliin

- Virve Rosti - sata salamaa

-  Lady Gaga - the edge of glory

- Cheeck - ei oikotietä

Tykkään kuunnella paljon suomalaista musaa. Juoksubiisilista eroaa kyllä paljon tavallisesta musiikkimaustani (PMMP:tä lukuunottamatta ). Muita mun lemppariartisteja ovat mm. Samuli Putro, Jenni Vartiainen, Chisu, Coldplay, Egotrippi, The Killers, U2. Kertokaa toki teidän juoksubiisejä, jotta saan uutta kuunneltavaa omallekin listalle.

P.S. Tänään kutsukisoissa mun valmennettaville kultaa. Tää on parasta just nyt ;)

torstai 13. marraskuuta 2014

Maratonkoulu osa 3- alustava ohjelmarunko

Tänään sain sähköpostitse alustavan juoksuohjelmarunkoni. Siinä juoksutreenejä on neljänä päivänä viikossa. Mietin tuossa, että sen lisäksi olisi hyvä ottaa yksi lihaskuntopäivä salilla ja yksi lihashuoltopäivä. Taidan irtisanoa oman salijäsenyyteni ja keskittyä nyt kunnolla juoksun treenaamiseen. En ole muutenkaan enää jaksanut käydä jumpissa, vaan lähinnä kuntosalilla. Meidän kodin vieressä on uimahalli, jossa on sali. Voisin ostaa sinne kertalippuja salipäivinä. Lihaskuntopäiviin uimahallilla on tarjolla joogaa ja vesijuoksua.

Sain omat sykeraja- ja vauhtimääritykset aerobisen ja anaerobisen kynnyksellle. Minulle oli laskettu myös kehittävän harjoittelun alaraja, joka kohdallani oli syke 130 ja vauhti 8min/km. Eli tuota hitaampaa en saisi mennä, enkä varmaan osaisikaan (paitsi ehkä tän kesän maralla :'D)

Tiistaisin mulla on siis treenit maratonkoulussa. Lisäksi suositeltiin torstaille 20 minsan verryttelyn päälle kymmentä kovaa veroa minuutin palautuksista ja loppuverkka päälle. Lauantaille tunnin lenkki, jossa juostaan kahdenkymmenen minuutin sykleissä eri sykealueilla. Ja sunnuntaille pitkä lenkki alle oman aerobisen kynnykseni. Päiviä voi varmasti vaihdella oman kalenterin mukaan, kunhan muistaa lepopäivät.


(Kuva jälleen pinterestista)

Aika huikeaa saada valmiit, itselle räätälöidyt treenit. Nyt täytyy tosissaan alkaa käyttää sykemittaria ja opetella erilaisia juoksuvauhteja. Mua jostain syystä motivoi ihan kauheasti tällainen fisistely :) Olen aina tykännyt matikasta ja nyt odottelen, että pääsen tutkimaan sykekäyriäni ja seurailemaan sykkeitäni. Tämä tuo lisäsisältöä treeneihin etenkin nyt, kun tietää kunnolla omat anaerobisen ja aerobisen harjoittelun kynnykset.

Aloittelee näitä treenejä jo viikonloppuna. Kunnolla käynnistän tämän ohjelman ensi viikolla. Ohjelma voi muokkautua vielä valmentajan haastattelujen pohjalta ja ehkä myös kunnon kehittyessä.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Maratonkoulu osa 2- testijuoksu

Tänään meillä oli maratonkoulussa testijuoksu. Hiukan alkoi jännittämään jo ennen koulun alkua. En ole koskaan ollut testijuoksussa, joten en tiennyt mitä odottaa.

Viime kerralla meidän oli pitänyt ilmoittaa kympin ennätysaikamme. Omani on 54 ja sekunnit päälle. Ajattelin, että olisin noin porukan keskikastia. Minut kuitenkin laitettiin kovimpaan ryhmään, jossa lisäkseni oli kuusi juoksijaa. Tasoryhmiä tänään oli yhteensä viisi. Kaikilla ryhmäläisilläni oli minua parempi aika, joten olin sen porukan heikon. Meinasi epätoivo iskeä. En tykkää olla heikoin lenkki. Olisin halunnut ennemmin seuraavaan ryhmään, mutta minkäs teit. Meidän ryhmää vauhditti maratonin hallitseva SM-hopeamitalisti, kova kaveri.

Testijuoksussa juostiin kilometri kerrallaan kovenevalla vauhdilla. Jokaisen kilsan jälkeen kirjattiin sykkeen ylös ja niiden avulla meille luodaan henkilökohtaiset harjoitusohjelmat. Meidän porukka aloitti 6.30 vauhdista ja eteni sitten 6.00, 5.30, 5.00, 4.30, 4.00 jne. Vedot juostiin ilman palautusta. Minä pysyin mukana 4.30 kierroksen, mutta tipuin sitten jo heti kättelyssä, joten kohdallani testi lopetettiin siihen. Samaan syssyyn päättyi myös kahden muun ryhmäläiseni testi, joten en ollut yksin heikoin, jihaa! Alhaimmillaan sykkeeni  oli 164 ja korkeimmillaan 198. En ole juossut pitkään aikaan sykevyöllä, koska se on hiukan hiertänyt ja se kyllä näkyy. Heti testin jälkeen meidän opettaja ja kirjuri sanoi, että olen treenannut liian kovaa ja tehnyt liian vähän jonkin joutavaa jolkottelua. Tarkempi analyysi pitäisi tulla sähköpostiin viikon aikana. Viikon aikana yritän nyt juosta matalilla sykkeillä hiljaista vauhtia. Tästä se lähtee.

Itse testi oli ihan ok (paitsi viimeinen kilometri :) ) . Oli hienoa juosta oikean huippumaratoonarin kanssa ja hänen kannustuksessaan. Hienosti hän jaksoi meitä kannustaa, vaikka meidän vauhti olikin hänelle ihan jolkottelua. Lopuksi palautettiin yhdessä ja tällä kertaa jo juttelin muutaman tyypin kanssa. Kivan oloista porukkaa siellä on. Eikä mua loppujen lopuksi yhtään haitannut joutua kovimpaan ryhmään. Kaikki meidän ryhmässä olivat tosi kannustavia ja sain itsestäni kaikki tehot irti. Kaikki mun ryhmäläiset olivat jo toista tai useampaa kautta maratonkoulussa ja jokaisen ajat olivat parantuneet hurjasti? Yksikin nainen oli aloittanut kaksi kautta sitten. Hän oli silloin juossut puolikkaan yli kahteen tuntiin ja nyt hänen ennätys oli 1.40. Kaikki vakuuttelivat, että mä tulen pääsemään tavoitteaikoihini. Pakko kai siihen on uskoa :)



Nyt vain odottelemaan testituloksia ja tutustumaan maratonkoululehtiseen, jotka saimme tänään.

Siinä mulle tavoite: opettele juoksemaan hiljaa!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ylpeän luisteluvalkun fiilistelyä!

Olipa hieno viikonloppu! Se kului pitkälti muodostelmaluistelun ensimmäisissä SM-valintakilpailuissa valmentajan roolissa. Varoitus: tämä kirjoitus sisältää fiilistelyä muodostelmaluistelusta ja viikonlopun kisatapahtimasta :)

Olen pyörinyt luistelupiireissä mukana yli 20 vuotta. Ensin luistellen itse ja sittemmin sekä valmentajana että tuomarina. Valmennan varsin nuoressa taitoluisteluseurassa, Kaarinan taitoluistelijoissa. Aloittaessani valmentamisen seurassa oli noin 40 luistelijaa ja yksi kilpauraa aloitteleva joukkue. Nyt, 9 vuotta myöhemmin, meillä on kuusi kilpailevaa joukkuetta, jotka pärjäävät hyvin kilpailuissa. On ollut upea seurata seuran kasvua ja kehitystä ja olla mukana rakentamassa sitä. Tällä hetkellä valmennan seuramme SM-noviiseja. Joukkueessa on 23 tyttöä, iältään 11-15 vuotiaita. 

Viikonloppuna olin siis kauden ensimmäisissä isoissa kisoissa tämän tiimin kanssa. Viime vuonna joukkue oli SM-kisoissa 10. Olemme kehittyneet viime kaudesta paljon. Tytöt ovat treenanneet ahkerasti ja luotto heihin oli kova. Tytöt tekivätkin upean kisasuorituksen, johon kylläkin mahtui vielä parannettavaa. Sijoituimme kovatasoisessa kisassa kolmanneksi tehden samalla seurahistoriaa nappaamalla seuramme ensimmäinen SM-tason mitalin. Uskomaton, unohtumaton kisa, joka sai tämän valkun herkistymään kyyneliin. Olen niin ylpeä joukkueestani! A moment to remember! Tätä varten tätä hommaa tehdään!




Luistelu on lajina tosi erityyppinen kuin juoksu. Ensinnäkin kilpailuohjelman kesto on vain pari minuuttia, kun taas juoksusuoritus kestää parhaimmillaan
useamman tunnin. Toiseksi luistelu on esteettinen laji. Siihen oleellisena asiana kuuluvat musiikkiin sopiva puku, meikit ja kampaus. Juoksussa usein mennään räkä poskella. Luistelu on esiintymistä, juoksu enemmän suoritusta. Muodostelmaluistelu on joukkuelaji kun taas juoksu on yksilösuoritus (viestejä lukuunottamatta).



Yhteistä molemmille lajeille on se, että ne saavat mut herkistymään. Maratonin vikoilla kilsoilla valahti pari kyyneltä poskelle, kun tajusin pääseväni maaliin. Pitkän matkan selättäminen ja uuden ennätyksen saaminen on tunteikasta. Luistelussa kaunis, onnistunut ohjelma nostattaa iholle kylmät väreet. Oman joukkueen onnistunut suoritus saa minut aina herkistymään. Molemmille lajeille on yhteistä myös se, että pääkopasta on kiinni aika paljon. Luistelussa ne pärjäävät, kenen pää kestää paineet. Maratonilla ne pääsevät maaliin, joiden pää kestää epätoivon hetken.


Olen varsin etuoikeutettu, kun saan olla mukana kahdessa erilaisessa lajissa. Vaikka oma luistelu on tämän kauden tauolla, niin valmennustyö on minulle tärkeä osa elämää. Se on ikään kuin harrastus siinä missä juoksukin. 



Näissä kisoissa juhlittiin myös muodostelmaluistelun 30-vuotista taivalta Suomessa. Nähtäisiinköhän tämä laji pian jo olympialaisissa? 

Nyt pois viikonlopun pilvilinnoista ja kohti maratonkoulua ja testijuoksua. Palaan kommenttienne pariin illalla. Ja tunnelmia tämän päivän suorituksesta luvassa lähipäivinä.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Elämäni aakkoset

Opetan viitenä päivänä viikossa lapsia lukemaan. Aakkoset ovat läsnä työssäni. Ne ovat luokkahuoneen seinässä, aapisessa, Ossi-vihkossa, käsialakirjassa, palapelissä, taulussa, magneettikirjainlaatikossa. Aakkoskarkit ovat lemppareitani. Aakkoslauluja laulan välillä kotonakin, kyllästymiseen asti. Meillä leivotaan aakkospipareitakin. Herttileijaa!

Perjantain kunniaksi minun elämäni aakkoset ja samalla pieni pintaraapaisu elämääni:

A: Aurinko. Rakastan valoa!

B: Bali. Häämatkakohde. Toivottavasti. Blogi. Uusin harrastukseni.

C: Collie. Rakastamani koirarotu. Erityisesti pitkäkarvainen. Lempeä, lauhkea ja uskollinen rotu.

(Pikku-Remy <3 )

D: Diamond Edges. Valmentamani muodostelmaluistelujoukkueen nimi. Ihanat, ahkerat timantit. Disneyn piirretyt. Erityisesti leijonakuningas.

E: Ekaluokka. Jälleen kerran! Koskakohan tämä ope pääsee luokalta? ;) lukemaan oppimisen seuraaminen on kyllä hienoa.

F: Festa Aboensia. Vanha, rakas muodostelmaluistelujoukkueeni. Festa Aboensia on latinaa ja tarkoittaa Turun juhlaa. Fantasiakirjallisuus. Kyllä, olen lukenut Harry Potterit yhdeksän kertaa ja omistan myös Twilightit ja nälkäpelit.

G: ekana tulee mieleen tuosta kirjaimesta Gradu, joka makaa kirjahyllyssä jo neljättä vuotta. Valitsen kuiten Grand Canyonin. Maailman hienoin paikka!



H: Hymy. Piristää päivää kuin päivää. Häät. Tänään 190 päivää jäljellä.

I: Itse tehty. Usein parasta. Oli se sitten villasukat, sämpylät, kortti, lohikeitto, paahtopaisti, seinän maalaus tai ihan mitä tahansa. Äidin tekemä saattaa toki olla parempaa. Arvostan aina itse tehtyjä asioita.

J: Juoksu, Tottakai! Uusin rakkauteni ja tämän blogin pääaihe. Hyvänä kakkosena Jäätelö. Rakastan jätskiä. Erityisesti italialaista ja erityisesti kesällä. Talvisin maistuu turhankin usein esim. Benin & Jerryn herkkupurkit.

K: Kevät. Vuodenaikojen suosikkini. Kilpailut. Pidän kilpailemisesta.

L: Liikunta. Ilman sitä en voisi elää.

M: mökki. Viihdyn sekä omien vanhempieni että appivanhempien mökillä. Mökkeilen alkukeväästä pitkälle syksyyn. Marathon. Hieno saavutus. Itse lähden tuolle matkalle seuraavaksi parantamaan aikaa.

N: New York. Olen käynyt siellä kerran. Haluan uudestaa. New Yorkin marathon on yksi juoksuhaaveistani.



O: opettaja. Oma ammattini. Viihdyn työssäni ja haluan kehittyä ammatissani.

P: Perjantai. Lempipäiväni. Koko viikonloppu edessä, lyhyt työpäivä, perjantaipäikkärit sohvalla, siisti koti ja hyvää ruokaa.

Q: Quinoa.Meillä syödään quinoaa aika usein arkena. Hyvää ja terveellistä.

R: Ruoka. Rakastan mm. Grillattua lihaa, rapuja, salaatteja, pastaa, sushia, intialaista,  serranokinkkua, tapaksia, oliiveja, kampasimpukoita, etanoita, graavilohta... Okei, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin :)

S: Suklaa. Maistuu myös mulle :)

T: Tee. En juo kahvia (paitsi kunnon lattea). Teetä kuluu sitäkin enemmän.

U: ulkoilu. Päivittäinen juttu mulle. Työmatka taittuu pyörällä tai kävellen. Koiran kanssa 2-3 lenkkiä ja juoksut päälle. Hanna <3 raitisilma

V: Voittaminen.Tunne, johon ei voi kyllästyä. Luisteluaikoina tuli voitettua monesti. Viime vuonna mm. Kansallisen sarjan mestaruus. Juostessa olen voittanut kerran. Aurajoen yöjuoksut 5kilometrin matkan. Se oli huippuhienoa! Itseni voitan juostessa lähes joka kerta.



W: Whales.Oli pakko avittaa englannilla. Näin viime kesänä miekkavalasparven avomerellä luonnossa. Sitä näkyä en unohda. Ne olivat uljaita ja onnellisia eläimiä. Pääsin koskemaan myös delfiiniä viime kesänä. Ihania eläimiä. Valaissa on jotain, mikä vetoaa minuun.



X: Xylitol. Jos paras ystävä on hammaslääkäri, niin hampaista on pidettävä huolta. (Pelkään silti hammaslääkäreitä)

Y: Ystävät. Tämä ei tarvitse perusteluja.

Z: Zzzzz.... Tarvitsen paljon unta. Nukun aina kunnon yöunet, vähintään kahdeksan tuntia.

Å: Åbo eli Turku. Opiskeluaikainen kotikaupunkini.

Ä: Äiti. Elämäni suurin vaikuttaja. Ihminen, jolla on ratkaisu kaikkeen ja joka on aina uskonut minuun. Ihminen, jolla on edelleen oikeat sanat jokaiseen murheeseen ja onnen hetkeen.

Ö: Ötökät. Kammoksun. Hyi että!


Kivaa viikonloppua! Mulla on edessä jännät paikat valmentajan roolissa. Muodostelmaluistelun kisakauden avaus ja kauden eka, tärkeä kisa!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Maratonkoulu osa 1- ensimmäiset fiilikset

Tiistaina se sitten alkoi, maratonkoulu. Tämän maratonkoulun Järjestää Turun urheiluliitto yhteistyössä SLU:n kanssa. Vastuuvetäjänä toimii Pekka Lehtinen, joka valmentaa ihan kilpajuoksijoitakin. Lisäksi mukana on muitakin ohjaajia. Kouluun osallistuu vajaa 40 juoksijaa. Maratonkouluun yhteistreenit ovat kerran viikossa. Lisäksi jokainen juoksija saa henkilökohtaisen ohjelman testijuoksujen ja haastattelun perusteella. Maratonkoulu päätyy Paavo Nurmi marathon- tapahtumaan, joka kuuluu myös osallistumismaksuun.

Ensimmäisellä kerralla meillä oli alkuluento ja pienet yhteisharkat, joissa ohjaaja jututti hiukan kaikkia osallistujia ja opetteli nimiä. Minulle tuli paljon uutta tietoa juoksusta luennolla. Olen treenannut viime vuonna liian kovaa, enkä ole tehnyt tarpeeksi hidasvauhtista juoksua. Tein viime vuonna intervalleja kolme kertaa viikossa ja hitaat lenkit jäivät minimiin. Luennolla käytiin pyramidikuvion avulla läpi juoksuharkkojen raskautta. Vähiten pitää olla raskasta treeniä ja enemmän hidasta treeniä. Myös palautumista korostettiin. Itsekin voisin hiukan enemmän kiinnittää palautumiseen huomiota.



Sykealueita käytiin myös paljon läpi. Itsehän en ole seuraillut sykkeitäni vuoteen, kun sykevyö on hiertänyt. Ehkä nyt olisi taas korkea aika. Kaiken kaikkiaan luento oli todella ammattimainen ja mielenkiintoinen. Jäi tosi hyvä maku suuhun. Uskalsin heti luottaa siihen, että nuo ihmiset pystyvät auttamaan minua parantamaan aikojani.

Juoksukoulussa oli monenlaista porukkaa. Oli aivan aloittelijoita ja sitten tosi hyväkuntoisia juoksijoita. Itseni sijoitin noin porukan puoliväliin kuntoni puolesta. Seuraavalla kerralla meillä on testijuoksu. En ole koskaan osallistunut testijuoksuun, joten en tiedä mitä odottaa. Testijuoksuun perusteella meidät jaetaan pienempiin harjoitusryhmiin, jotta kaikki saavat treeneistä optimaaliset tehot irti. Ryhmässä tuntui olevan hyvä henki ja iloinen puheensorina kävi vähän väliä. Itse usein tarkkailen pari ekaa kertaa ihmisiä ennen kuin uskaltaudun juttelemaan kenellekään. Ensi kerralla ainakin on helppo lähestyä ihmisiä kun voi puhua testijuoksuun fiiliksistä.



Kaiken kaikkiaan juoksuintoni on nyt aika maksimaalinen marraskuun harmaudesta huolimatta. Olen vieläkin huumassa uusista kengistä ja siitä, miten hyvin ne istuvat jalkaani. Jo kolme juoksukertaa (yhteensä noin 26 kilsaa) takana eikä rakon rakkoa! Maratonkoulu vaikuttaa tosi pätevältä ja uskon saavani ohjeita aikojen parantamiseen. Nykyään tiistai taitaa olla lempipäiväni. Lisäksi ensi vuoden juoksukisakalenterissa on jo monta mukavaa tapahtumaa, joita voi odottaa. Ja sokerina pohjalla vielä yhteislenkit Kristan kanssa, joista näyttää syntyvän viikottainen juttu :) Eikä unohdeta tätä bloggaamista, jossa tämän kaiken huuman voi jakaa toisten samanhenkisten kanssa.

(Kuvitus tällä kertaa pinterestistä, josta tajusin etsiä jotain muutakin kuin hääideoita tai kuvamataidontöitä :). Haluan myös mainita, että kirjoitan maratonkoulusta ihan puhtaasta kirjoittamisen ilosta. En tee mitään yhteistyötä heidän kanssaan.)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Uudet juoksukengät

Kerronkin täällä blogissa aiemmin, että mun lempikengät, Adidaksen adiokset veteli viimeisiään. Kyllä ne hyvin olivatkin jo palvelleet ja kestäneet. Tilalle olin katsonut uusia Adidaksen adios boosteja. Boost- pohjaa vanhassa kengässä ei ollut, mutta oon kuullut siitä pelkästään hyvää tutuilta.

Eilen sai vähän extra-alea intersportista. Tämä tarjoushaukka käytti tilaisuuden hyväksi ja suuntasi kenkäkaupoille. Käytin vielä kenkien maksamiseen valmennettavilta lahjaksi saadun lahjakortin, niin ei jäänyt paljoakaan itselle maksettavaa. 



Adidaksen kengistä olen yleensä ottanut noin yhden koon isomman kuin muista kengistä. Tälläkin kertaa päädyin samaan ratkaisuun ja ostin koon 36 2/3, joka on siis mun noin 35: n jalkaa pikkuisen reilu. Juostessa tai kävellessä kenkä ei tunnu reilulta, mutta suojelee kuitenkin paremmin varpaankynsiä kuin pienempi koko. Värivalintaa ei tällä kertaa ollut, mutta musta-pinkki kuosi miellytti mun silmää.



Illalla oli tottakai päästävä testilenkille. Ajattelin juosta noin viisi kilsaa ja testata kenkää. Kulki kuitenkin niin hyvin, että lenkin pituudeksi tuli puolet suunniteltua enemmän. Boost-pohja oli tosi hyvä. Ja kenkä itsessään ei hiertänyt yhtään. Aika hyvin mun ongelmajaloilta! Ensikosketuksen perusteella nämä ovat vielä paremmat kuin vanhat suosikkini. Adidaksen adioksissa tykkään etenkin siitä, että ne ovat tosi kevyet. Paljon kevyemmät kuin Asicsin gel nimbukset, jotka mulla on myös. Asicsejani käytän pitkillä lenkeillä ja niillä juoksin mm. Maratonin. Myyjä kuitenkin suositteli myös maratonkengiksi näitä Adidaksia. Adidaksen lesti on myös kapeampi kuin Asicsin. Mulla on aika kapea jalka, joten ne sopivat mulle hyvin.



Olen täällä edelleen ihan uusien lenkkareiden huumassa. Mä olen ehdottomasti sellainen nainen, joka rakastaa kenkiä. Ja etenkin lenkkareita. Korkkareita en omista kuin yhdet juhlatarkoitukseen. Saapikkaisiin en saa mun hokipohkeita mahtumaan. Ballerinoja omistan, mutta ne hiertävät mun jalat aina rakoille. Mun lempparikenkiä ovatkin erilaiset tennarit ja lenkkarit, joilla on mukava taivaltaa.

Nyt on sitten uudet menopelit huomenna alkava maratonkoulua varten. Huomenna on luvassa alkuluento ja eka yhteislenkki. Odotan jo innolla muiden maratonkoululaisten ja valmentajien tapaamista. Tunnelmia maratonkoulusta luvassa seuraavassa postauksessa.




lauantai 1. marraskuuta 2014

Näpertelyä

Urheilun vastapainoksi harrastan näpertelyä. Näpertely pitää sisällään monenlaista käsillä tekemistä. Tykkään neuloa, askarrella, tuunata ja väkertää.

Mulla on lähes aina jokin neulos tai virkkaus kesken. Neulon sukkia, lapasia, töppösiä, pantoja, koristetyynyjä. Virkkaan mm. Mattoja, koreja ja töppösiä. Etsin uusia ideoita netistä ja käsityölehdistä. Nyt mulla on ollut lapojen väli jumissa reilut puoli vuotta ja neulominen ja virkkaaminen on ollut tauolla. Varmasti pian puikoilta taas tipahtaa pari joululahjaa rakkaimmille.

Yksi lempineuloksistani, panta.

Koreja

Matto

Uusin näpertelyrakkauteni on erilaisten korujen valmistaminen. Teen pääosin kristalli-  ja helmikoruja. Väkerrän mm. Korvakoruja, kaulakoruja, avainkaulanauhoja, rannekoruja ja sormuksia. Olen aivan hurahtanut korujen tekemiseen. Siinä saa käyttää luovuutta, sillä kaikki korut ovat aina hiukan erinäköisiä. Tekemäni korut näyttävät myös aivan minulta ja ovat tyylilleni uskollisia. Värit ovat maanläheisiä. Mulle onkin kertynyt melkoinen varasto valmiita koruja. Itse en niitä kaikkia käytä. Oikeastaan käytän aika vähän tekemiäni koruja. Järjestän pienimuotoiset myyjäiset kavereilleni marraskuun lopussa, jotta saan taas tilaa uusille koruille. Kiva tapa ilahduttaa kavereita ja kerätä itselle vähän rahaa, jolla voi hankkia uusia korumateriaaleja. Ja mun antamista joululahjapaketeista paljastuu myös näitä koruja.

Rannekoruja

Avainkaulanauhoja

Korviksia

Näpertelyharrastus on hyvä vastapaino urheilulle. Mä en juurikaan katso telkkaria. Sohvalla istun usein lukemassa tai selailemassa nettiä, mutta kumpaakaan en jaksa tehdä kovin pitkää aikaa kerrallan. Paikallaan mun on joskus vaikea pysyä. Rauhoittuminen arjen kiireen keskellä on mun mielestä tärkeää. Näpertäessä jaksan istua muutamankin tunnin putkeen uppoutunut täysin käsillä tekemiseen ja uuden luomiseen. Se on ollut mulle paras keino pysähtyä.

Mitä te muut harrastatte urheilun vastapainoksi? Ruuanlaittoa, musiikkia, maalaamista, valokuvausta? Vai riittääkö teille sohvan nurkka ihan ilman mitään sen kummempaa tekemistä?

P.S. Huomenna tämä neiti lähtee lenkkarikaupoille. Intersportissa on huomenna alennuskampanja, jonka ajattelin hyödyntää. Tiistaina alkava juoksukoulu startataan siis uusilla kengillä.