keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Vauvauutisia

Eräänlainen maraton tuli tiensä päähän 19.7. kun minusta tuli äiti ja aviomiehestäni isä pienelle keijukaistytöllemme. Kaikki ei todellakaan mennyt kuten oli suunniteltu, mutta harvemmin näissä asioissa vissiin menee muutenkaan. Meillä synnytys tuli täytenä yllätyksenä, sillä olimme perjantaina menossa tyksiin liikeseurantaan, kun vauvan sydänäänet yllättäen laskivat ja katosivat. Nitrojen avulla sydän saatiin taas toimimaan ja viikonlopun yli kypsyteltiin vauvan keuhkoja kortisonilla ja hoidettiin sydäntä nitroilla. Olin koko ajan sydänkäyrissä kiinni ja oli todella piinaavaa seurata pikkuisen sydäntä monitorilta. Neljä päivää makasin kiinni monitoreissa ja olin letkuruokinnassa mahdollisen kiireellisen sektion varalta. Mieliala vaihteli suuresti noina neljänä päivänä ja tuli kyllä monet pelonsekaiset itkut itkettyä. Synnytys käynnistettiin tiistaina ja onneksemme pikkuisen sydän kesti vauhditetun synnytyksen ja klo 23.34 samana päivänä meille syntyi pienen pieni tyttö, joka painoi 2455g ja oli 46cm pitkä. Tytöllä on paksu, tumma tukka, nöpönenä ja hentoinen olemus. Hän syntyi neljä viikkoa etukäteen rv36+0. Loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Tyttömme voi hyvin ja synnytys oli ihan ok kokemus. Hänen keuhkonsa ja sydämensä ovat terveet ja aluksi aika paljonkin laskenut paino on kääntynyt jo hyvään nousuun ja varmaan ensi viikolla ollaan jo syntymäpainossa.

Kotiin pääsimme yhdeksän sairaalapäivän  jälkeen ja pakko todeta, että kyllä ihmisen on hyvä olla kotona. Täällä opettelemme uutta arkea nelihenkisenä perheenä (lasken koiran perheenjäseneksi myös :) ). Jo nyt voin todeta, että jos raskaus oli maraton, niin tästä taitaa alkaa oikea ultrajuoksu ;)

Blogin ja juoksun pariin on jo kova ikävä. Kesän aikana on ollut piinaavaa seurata eri juoksutapahtumia somen kautta. Kuitenkin annan nyt keholleni aikaa palautua rauhassa ja lisäksi pieni, rakas lapsemme tarvitsee tietysti paljon hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Juoksemaan alan taas syksyllä ja ensi kesänä haluaisin taas juoksutapahtumiin mukaan. Sitä ennen nautin täysillä ajan pysähtymisestä ja pienen ihmeemme elämän alkutaipaleesta. Suojelusenkelit olivat onneksi matkassa mukana.