torstai 28. toukokuuta 2015

Kesäloman kynnyksellä

Tällä viikolla olen:

- juossut neljän viikon tauon jälkeen vihdoin kunnolla

- allekirjoittanut todistuksia ekaa kertaa uudella nimelläni

- syönyt jäätelöä useasti

- juossut vihdoin T-paidassa

- juonut lasin kuohuvaa alkavan loman kunniaksi



- hoivannut hammashoidosta toipuvaa koirulia

- riehunut lasten kanssa sirkusloulussa 



- saanut kantapäähän kevään ekan rakon

- nukkunut puhtaissa lakanoissa 

- laulanut suvivirttä

- syönyt ravintolassa



- halannut hyvästiksi

- ihastellut hääkuvia



- onnitellut Tukholman maratoonareita

- ollut hyvin onnellinen, rakastettu ja kiitollinen 










sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Juoksukuulumisia

Häähumusta selvitty! Ja jalat on palautettu korkkareista takaisin juoksukenkiin. Tällä viikolla olen juoksennellut kolme lyhyttä lenkkiä ja polvi on vihdoin ollut lähes kivuton. Telakalla meni kolme viikkoa ja valitettavasti sen huomaa myös juoksukunnossa.

Mulla on seuraava puolimaraton 6.6. Helsinki half maratonilla. Näillä näkymin pääsen juoksemaan sinne, jes! On kiva osallistua tapahtumaan, mutta kuntotaso hiukan jännittää. En tiedä, pystynkö parantamaan Prahan tulostani. Varmasti silti lähden kokeilemaan kahden tunnin alitusta. Katsotaan sitten, että kestääkö kunto ja polvi.

Ensi viikolla yritän juosta kovan viikon. Täytyy myös muistaa venytellä kunnolla, jotta polvi pysyy kivuttomana. Ensi viikko on myös viimeinen työviikko ennen kesälomaa! Kesäloma on todella tervetullut ja odotan sitä jo kovin. Toivottavasti pystyn lomalla harjoittelemaan kivuttomasti, koska kesällä aikataulujen puolesta pystyn juoksemaan enemmän kuin muuten.


On muuten ihana juosta juuri tällä hetkellä. Kaikkialla on niin vihreää. Kevään vihreä on ehdottomasti lempivärini. Kivaa viikkoa!

tiistai 19. toukokuuta 2015

16.5.2015

Kun yht´äkkiä kaikki ympärillä oleva katoaa. Ei ole olemassa muuta kuin minä ja sinä. Meidän laulumme, meidän tanssimme. Meidän yhteinen elämämme, meidän ikuinen rakkautemme.


Tuulimyllyjä vastaan
täällä taistellaan

Viima hiuksissa viipyy
hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä



Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa



Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan että mä kelpaan



Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy



Hangen alla paine kasvaa
kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas , onneks sä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä



Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa



Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan, että mä kelpaan



Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä



Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa



Sinä vain, sinä vain
sinä vain, saat mut tuntemaan
että mä kelpaan



Sinä vain, sinä vain
saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan



Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan

(Stella; Häävalssi)









Hääpäivämme oli täydellinen. Olo on kiitollinen. On ihanaa, kun ympärillä on niin valtaisa joukko ihania ihmisiä. Lisää kuvia päivästä tulee, jahka saamme niitä kuvaajaltamme. Kiitos näistä kuvista Rene Garmider.


lauantai 9. toukokuuta 2015

<3

"Sä tulit mun uniin, mun päiväkirjaan. Sä tulit mun suunnitelmiin possunpunaisiin. Nyt me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina. Me mennään naimisiin ja ollaan yhdessä, yhdessä aina."



Melkein kaikki alkaa olla valmista. Yli vuoden odotus on vaihtunut viikoksi. Aika kuluu nopeasti. Pari päivää enää ja olen ihanan miehen rouva. Viime viikolla papin tapaamisessa pappi pyysi minun kehumaan miestäni. Sanoin ensimmäiseksi, että ihaninta on se, miten hän uskoo minuun. Se, miten hän uskoo esimerkiksi siihen, että pystyn juoksemaan uusia ennätyksiä, selättämään maratonin, voittamaan pelkoni, ylittämään itseni. Se on juuri se asia, miksi pystyn tekemään niitä asioita. Se, että hän uskoo minun pystyvän silloin kun en edes itse usko.

Ensi lauantaina, kun monet juoksijat taivaltavat HCR:n reittiään (tsemppiä kaikille sinne suuntaaville), minä astelen alttarille. Vajaan yhdeksän vuoden suhteemme saa arvoisensa kruunun. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka kiitollinen ja onnellinen olen. Isojen juhlien järjetäminen ei ole minun juttuni, mutta olen varma, että yhdessä rakennettu hääjuhlamme tulee olemaan ikimuistoinen. On mukavaa, että suurimmat järjestelyt ovat takanapäin ja pystyn nyt nauttimaan häistämme ja alkavasta avioliitostamme. 

Olemme kokeneet yhdessä jo paljon. Melkein yhdeksään vuoteen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä. Uudet seikkailut odottavat. On ihanaa jakaa se kaikki sielunkumppanin kanssa. Meidän matkalla on alkamassa uusi luku avioparina. Tällä hetkellä vain se merkitsee. 

P.S. Blogiin tulossa juoksujuttuja taas, kun poksahdan takaisin lenkkareihini täältä rakkauden kuplasta. Sitä ennen kehotan seuraamaan yhtä elämäni tärkeintä päivää instagramiin välityksellä.

P.P.S. Onnea äidit, ihan jokainen. Alla oleva kuva on omalle äidilleni. Löysin sen ISU:n sivuilta.





perjantai 1. toukokuuta 2015

Ai, ai ja voi, voi

Hyvää vapun jälkeistä elämää. Meillä ei tänä vuonna erikoisemmin vietetty vappua, sillä hääjärjestelyt painavat päälle. Pitkät vapaat sen sijaan olivat tervetulleet, ja kaikki järjestelyt ovat taas vierähtäneet eteenpäin. Juoksemaan en tosin ole päässyt sitten viime tiistain :(


Huomasin jo viime viikolla pientä kipua vasemmassa polvessa. Kipu oli pois lauantaina, mutta yltyi todella kovaksi sunnuntaina ja tiistaina. Maratonkoulussa meillä oli pitkis (17km) ja kipu alkoi 12 kilometrin kohdalla. Sanomattakin on selvää, että kun päästiin takaisin varikolle, niin kipu oli yltynyt. Kipu on ulkosyrjässä ja olen jo itse diagnosoinut sen johtuvan kireistä lihaksista. Hoidoksi olen venytellyt, levitellyt voltarenia ja pitänyt juoksutaukoa. Ajattelin tiistaina kokeilla, että miltä tuntuu.

Ikävintä tässä kivussa on se, että en ole päässyt purkamaan paineita juoksuun. Välillä on täällä kotona ollut aika kiukkuinen polvikipuilija. Päätin myös jättää väliin seuraavan puolikkaani, joka mun oli tarkoitus juosta 9.5. Turku City Runissa. Harmi homma, mutta haluan osallistua HHM:lle, Paavolle ja HCM:lle. Nyt otan pari viikkoa varovaisesti ja huollan lihaksia häähössötyksen lomassa, niin eiköhän se siitä taas. Kaikki hyvät hoitovinkit juoksijan polveen otetaan vastaan :) 

Tulipa myös heitettyä virallinen ilmoittautuminen toiselle maralleni. Olympiastadion, näemme elokuussa!