keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Oi ihana toukokuu

Ja otsikolla tietysti viittaan sarkastisesti tähän säähän! Siis lunta ja rakeita jo toista päivää. Toukokuussa! 

Treenit viime postauksen jälkeen ovat kulkeneet hyvin ja olen pystynyt pitämään treenirytmiä yllä. Viime viikolla sai juosta pelkässä juoksupaidassa, kun aurinko lämmitti. Eilen juoksukoulussa saatiinkin sitten lumihiutaleita naamalle. Pakko todeta, että se aurinko oli hiukan enemmän mun makuun tässä vaiheessa vuotta...





Meidän vappu sujui rauhallisesti. Riehuttiin ilmapallojen kanssa ja syötiin munkkeja. Perheemme nuorimmainen otti niin paljon intoa foliopalloistaan, että harkitsin jo hetken ostavani heliumtäytyöpullon kotiin. Vapun jälkeen aloitettiin pihatöitä ja ensi viikolla kylvetään nurmi (, jos ei sada lunta!). Muuten elellään perusarkea vielä toukokuu ennen kuin miehellänikin alkaa loma.


Juoksukoulussa oli testijuoksu, jossa sain uudet sykerajat ja vauhtirajat. Pk-tahti on edelleen hidasta, 6.30-7.30/km. Tätä hidasta juoksua yritän tahkoa nyt parhaani mukaan. Tänäänkin olin tuolla lumihiutaleiden ja rakeiden keskellä tekemässä pienen lenkin. Varpaat kastui ja ilma otti päähän, mutta silti edes muutaman kilsan pyyhällys! 




Juoksun lisäksi olen tehnyt lihaskuntoa ja käynyt luistelemassa, Jeejee! Vaikka juoksu on ihanaa, niin luisteleminen on kyllä mun laji. Oli aivan mahtavaa tauon jälkeen viilettää jäällä ja unohtaa kaikki muu. Tulevana sunnuntaina juhlin ensimmäistä äitienpäivääni. Kotiväki toivottavasti hemmottelee hyvällä ruualla ja pusuilla. Onnea etukäteen kaikille muillekin äideille. Juhlaan on aihetta myös ensi viikolla, kun mittariin pärähtää kaksi vuotta avioelämää. Siispä juhlaa ja juoksua luvassa (toivottavasti hiukan vähälumisemmassa kelissä).




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnistunut treeniviikko

Vihdoin saan kirjoittaa postauksen, jossa on kyseinen otsikko! Tällä viikolla olen pystynyt tekemään kaikki suunnittelemani treenit ja olo on tyytyväinen. Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys kaikkien sairastelujen vuoksi ja siksipä otan tästä nyt huumaa.

Maanantaina juoksin 8km:n PK-lenkin. Mun PK-vauhti on vielä hidasta. Pääasia, että sykealue on oikea. Tiistaina maratonkoulussa oli kunnon rääkki vetotreenin merkissä ja olo treenin jälkeen oli ihanan poikkinainen! Keskiviikkona ja sunnuntaina juoksin sitten vielä PK-vauhtista lenkkiä seitsemän kilsaa kumpanakin päivänä. Matkat olivat lyhyitä tällä viikolla, mutta ekaa kertaa pitkään aikaan neljän treenin viikko! 

Juoksun lisäksi viikkoon sisältyi kaksi maininnan arvoista kävelylenkkiä. Vaunulenkki Kristan ja meidän tyttöjen kera oli piristävä. Perjantaina nappasin tytön rintareppuun ja suunnattiin luontopolulle Ruissaloon, jossa vietimme kaverin babyshowereita tällaisella retkellä. Maisemat olivat upeita. Reippailun jälkeen tietysti grillattiin makkarat ja syötiin eväitä. Rintareppulenkit on nykyään jo aika raskaita, kun meidän 9kk-ikäisellä tytöllä on painoa 8kiloa. 

    Upeat joutsenet Ruissalossa

    Minin lenkkarit <3


Treenirytmi on löytynyt. Nyt kun pysyttäisiin kunnossa ja pystyisin pitämään tätä tahtia Paavoon asti! Oikein mukavaa uutta (treeni)viikkoa!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Uudet tossut, jei!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Ulkona keli ei ole kovin keväinen. Äsken käytiin koiran kanssa lumisateessa(!!!) lenkillä. Siitä huolimatta mulla on ollut tosi keväinen mieli jo pari päivää. Kevät on mun lempparivuodenaika ja aion nauttia luonnon heräämisestä.

Pääsiäistä vietetään rauhallisesti kotona. Tehdään hiukan hommia, mutta myös nautitaan toistemme seurasta. Muutamia sukulaisia ja kavereitakin saadaan kylään. Tänään käytiin kolo perheen voimin kaupungilla. Meille sellainen on tosi harvinaista, kun ei yleensä koko perheenä luuhata kaupoissa. Koti sai uutta sisustustavaraa ja urheilukaupan alekampanjasta otettiin ilo irti. Minä ostin uudet juoksukengät ja mieheni sekä juoksukengät että vapaa-ajan lenkkarit.

Omat tossuni on jo minulle tutut Adidaksen Adios Boostit. Niistä on tullut mulle ihan luottokengät. Edelliset olivat tulleet tiensä päähän ja tiesin heti, että samanlaiset olisi taas saatava. Kävipä vielä erinomainen tuuri, kun juuri minun kokoni oli vielä edelliskauden poistossa ja kengät olivat suorastaan naurettavan halvat. Pienestä jalasta on hyötyä!! Minua ei yhtään haittaa, että kengät eivät ole uusimmat mahdolliset. Nyt kelpaa taas kerätä kilometrejä. Huomenna illalla onkin testilenkin aika.



Miehelle ostettiin New Balancen 1500 V3-kengät. Ne olivat saaneet juoksijalehden kenkätestissä hyvän arvostelun ja olivat myös hyvässä tarjouksessa. Varovasti mieheni myös puheli, että josko hänkin lähtisi johonkin juoksutapahtumaan. Se olisi kivaa!


Nyt kelpaa taas juosta! Ennen kuin jatkan pääsiäisen viettoa haluan vielä kertoa teille yhdestä huikeasta jutusta! Meillä jäi mun työpaikalta kuusi mun työkaveria myös äitiyslomalle viime syksynä. Yhdessä me olemme treffailleet useasti vauvojen kanssa. Keksittiin sitten tehdä myös yhdessä tehdä hiukan hyvää. Yhdessä keräsimme 1271 pääsiäismunaa ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta Facebook-tapahtuman avulla ja lahjoitettiin nämä pääsiäismunat Brother Christmasin avulla TYKS:n lapsipotilaille. Ehdottomasti yksi hienoin juttu, jossa olen ollut mukana. Lisää tästä ja muusta Brother Christmasin toiminnasta löydät hänen facebook-sivuiltaan. Tästä hommasta tuli niin hyvä mieli, että uskon hymyileväni vielä monen vuoden päästäkin tätä muistellessa.


Hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille!



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kevään korvilla

Vihdoin uskallan sanoa, että me ollaan melkein terveitä. Tai kukaan ei tässä taloudessa tällä hetkellä syö antibiootteja. Se on jo pieni voitto! Varovaisesti toivon myös juoksuharjoittelun käynnistyvän vihdoin kunnolla.

Meidän alkukevät on siis mennyt sairastellessa. Itse olen käynyt läpi mm. Kurkunpääntulehduksen ja poskiontelotulehduksen. Talvi ei juoksuharjoittelun tiimoilta ollut ihan sellainen, mitä olin etukäteen suunnitellut, mutta näillä mennään. Jos sairastelut olisivat nyt jääneet taakse ja pystyisin noudattamaan kolmen harjoituksen viikko-ohjelmaani kevään ajan. Kai sitä parissa kuukaudessa ehtii jonkinlaiseen juoksukuntoon ennen ekaa puolikasta.... hui!

Viime viikolla otimme pienen irtioton arkeen, kun teimme vauvelin kanssa ekan ulkomaanmatkan. Olimme viikon Espanjassa mun vanhempien vuokraamassa asunnossa. Tarjolla oli siis myös lastenhoitoapua eli aikaa juoksulle löytyi myös. Kävimme mieheni kanssa kahdestaan juoksulenkeillä neljä kertaa. T-paidassa juokseminen oli ihanaa, mutta vaikeaa. Lämmin ilma aiheutti suonenvetoja ja kaikki nesteet hikoilun myös heti pois. Kroppa ei ollut tottunut lämpöön. Matka meni hienosti ja turhaan etukäteen jännitin tytön selviämistä. Hän selkeästi nautti lomasta ja oli lentokoneessakin kuin mallikansalainen. Oli ihana nauttia koko perheen yhteisestä ajasta ja vain leikkiä tytön kanssa. 






Matkan jälkeen aloitamme talomme pihatyöt pikkuhiljaa. Kevät ja valo antavat varmasti kaivattua lisäenergiaa siihenkin projektiin. Tuntuu, että kahdeksan viikon sairasteluputki teki meistä aivan nuutuneita. Nyt on kuitenkin taas uutta energiaa ja jo pääsiäisenä minulla olisi luvassa terassin rimojen ja sokkelin maalausta. 

Ei ole oikein ollut edes mitään kirjoitettavaa tänne blogiin, kun harjoitukset ovat ottaneet vain takapakkia. No, nyt uuteen nousuun ja toivottavasti ilman tulehduksia ja flunssapöpöjä! Tässä on parisen kuukautta aikaa ekaan juoksutapahtumaan ja se antaa kyllä harjoitteluunkin motivaatiota. Tänä vuonna minut nähdään starttiviivalla Paavo Nurmen puolikkaalla ja toivottavasti myös Tampereen puolimaratonilla.






keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Sairastuvalta päivää

Ulkona on mitä hienoin keli! Aurinko paistaa ja pakkanen kipeistelee. Meillä sitä ihaillaan ikkunan takaa, sillä täällä on sairastupa. Itse olen ollut meidän neidin syntymän jälkeen kuudesti flunssassa ja vaikka viimeisin tauti alkaa olla voiton puolella, niin yskä ärsyttää edelleen. Tällä kertaa flunssalta ei välttynyt meidän perheen nuorinkaan, vaan myös pikkuinen on joutunut sairastamaan. Vierailimme ensiksi hänen kanssaan sairaalassa laryngiitin vuoksi ja nyt hänen siitä alkanut flunssansa äitiy keuhkokuumeeksi :(. En ollut osannut kuvitellakaan, miten kamalaa oman lapsen sairastaminen on. Parit itkut on omasta toimestanikin itketty, kun ruoka ei lapselle maistu tai kun yöllä herätään klo 03.00 viidettä kertaa yskimään. Toivottavasti nyt lääkkeet tehoavat ja tauti alkaa talttua.

Uuden vuoden alkaessa katsottiin jo mieheni kanssa meidän viikkorytmiin mulle kolme juoksupäivää. Hyvä suunnitelma odottaa vielä toteutumistaan, sillä sairaana ei tietenkään treenata. Viimeistään tässä vaiheessa voi heittää hyvästit kaikille aikatavoitteille ja asettaa ensikesän puolikkaalle pelkästään selviytymis-tavoitteen. Mulla on niin kova ikävä juoksemaan ja treenaamaan! Yhtenä päivänä puin juoksutrikoot vaan huvikseen päälle, mutta se ei kyllä ainakaan ikävää helpottanut :) sen jälkeen olenkin tyytynyt tavallisiin leggareihin ja villasukkiin.



Lauantaina meidän olisi tarkoitus mennä blogiaan henkiin herättelevän Kristan kanssa ekalla yhteiselle mama-juoksulenkille lapsiemme syntymän jälkeen. Voi että, miten toivon olevani kunnossa tuolloin. Olemme yhdessä käyneet vaunuilemassa, mutta nyt olisi vihdoin vuorossa taas juoksulenkki. Kerran se jo peruuntui meidän sairastelujen vuoksi. Me molemmat muuten tähtäämme ensi kesän Paavon puolikkaalle. Mukana silloin molemmilla pienet neidot kannustusjoukoissa :)

Tekipä hyvää näppäillä tämä teksti. En ole hirveästi poistunut kotoa viime päivinä. Tyttö nukkuu tulikuumana sylissä tätä kirjoittaessa. Jahka hän tuosta heräilee, niin annetaan lisää kuumelääkettä pikkumurulle ja luetaan Pikkutoukka Paksulainen yhdeksännen kerran tähän päivään. Oikein aurinkoista viikon jatkoa ruudun toiselle puolen. Nauttikaa sydäntalvesta meidän puolesta!




keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi vuosi

2017 vuotta on jo eletty tovi. Meidän joulu meni pienessä kaaoksessa, kun muutimme uuteen kotiin viikko ennen joulua. Täällä kotona on vielä tehtävää ja sisutus olisi tarkoitus saada kokonaan valmiiksi kevään aikana, mutta silti täällä on aivan ihana asua! Onhan tämä meidän itse tekemä ja suunnittelema. Täällä meidän tyttö saa kasvaa aikuiseksi (, jos miehen rakennuskärpänem ei puraise uudelleen). Vanhan kodin ovea sulkiessa iski silti ihan kamala haikeus, sillä niin paljon hyviä muistoja syntyi niiden seinien sisäpuolella. Muistot onneksi pysyvät!

2017 on lähestulkoon kokonaan vielä edessä. Minä aion ottaa tästä vuodesta kaiken irti. Vuosi 2016 oli upea - rakensimme perheen ja talon. Tänä vuonna otamme rauhallisemmin ja nautimme tyttäremme kehittymisestä ja uudesta kodista. Tavoitteena minulla on nauttia joka päivästä! Lapselle täyttää puoli vuotta huomenna ja nyt olen tajunnut, miten nopeasti aika menee. En halua hukata hetkeäkään hänen elämästään. Lisäksi tietysti haluan kohottaa kuntoani ja löytää lihakseni takaisin. Juoksun suhteen tavoitteena on räpiköidä puolimaraton tai kaksi maaliin asti. Olen sairastellut pisin syksyä, joten aikatavoitteita en aseta. Kaikki riippuu siitä, miten paljon pystyn keväällä treenaamaan. Tulen tänä vuonna juoksemaan ainakin Paavo Nurmen puolikkaan. Lisäksi syksyllä oleva Tampereen puolimaraton kiinnostaa. Onko jollain kokemusta siitä tapahtumasta? Keväällä olisi kiva käydä jolkottelemassa kymppi omaksi iloksi ja käydä haistelemassa kisafiilistä. Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!





torstai 17. marraskuuta 2016

#rapakunto

Maratonkoulu on alkanut ja nyt sitä on jo kulunut kolme kertaa. Tasotestin tein tiistaina ja pakko sanoa, että raskaus on tehnyt tehtävänsä kunnolle :) sykkeet ovat korkeammat ja vauhti hitaampaa. Se oli tietysti odotettavissakin. Nyt odottelen tämän hetkisiä sykerajojani ja yritän löytää aikaa peruskunnon kohottamiseen. Hitaita lenkkejä luvassa siis rapakunnon kehittämiseksi.

Päivät kotona menevät vauhdilla meidän tytön kanssa. Hän on aktiivinen pikkumimmi ja päivät koostuvat leikeistä ja sylihetkistä. Vaunulenkeillä käydään kerran päivässä. En voi uskoa, että huomenna meidän vauva täyttää jo neljä kuukautta. Sen kunniaksi aloitetaan perunan maistelu. Me aloitimme myös vauvauinnin ja se on mukavaa, koko perheen ( - koira) yhteistä puuhaa. Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan mieheni ensimmäistä isänpäivää. Lahjaksi hän sai tytön kanssa askartelemani paidan sekä seitsemän kerran isä-vauva - jumppakurssin.



Uusi koti etenee kovaa vauhtia. Tänään asennetaan raput ja neljän viikon päästä olisi tarkoitus muuttaa meidän omaan, uuteen kotiin. Odotan sitä malttamattomana, vaikka tästä kodista lähteminen tuntuu haikealta. Täällä ehti tapahtumaan niin paljon hyviä asioita.  Muuton jälkeen uskon, että juoksulle jää paremmin aikaa ja pystyn vihdoin aloittamaan säännöllisen harjoittelun kohti ensi vuoden kisoja.