torstai 26. helmikuuta 2015

Endorfiinipöllyssä

Tiedättekö sen tunteen, kun juoksu kulkee hyvin? Kun hyvä lenkki pelastaa muuten melko huonon päivän? Mulla oli eilen sellainen päivä. Juoksu on kulkenut koko alkuvuoden ihan hyvin. Eilen olin sopinut juoksutreffit Kristan kanssa neljäksi. Lähtökohdat lenkille olivat huonot: töissä oli puuroa lounaaksi, kaikki ärsytti, auto oli huollossa, lemppari juoksusukat pesussa, väsytti jne. Edellytykset 17 km lenkin onnistumiselle eivät siis olleet kummoiset.

Toisin kävi. Noin kahdeksan kilsan kohdalla katsahdimme ekaa kertaa kelloa. Krista totesi, että vauhtimme on kasvanut syksystä. Ja niinhän se olikin! Me paineltiin reippaasti alle 6min/km vauhtia, eikä tuntunut lainkaan pahalta. Koko loppulenkki sujui samaa tahtia. Olimme koko matkan alle kahden tunnin puolimara- vauhdissa. Kahden tunnin alitus puolikkaalla on mun juoksutavoite ja sitä vauhtia paineltiin eilen 17 kilsaa ja oli sellainen olo, että pari kilsaa päälle olisi vielä mennyt. Viimeiset kilsat olin yhtä hymyä ja taisi siinä pari onnenhypähdystäkin tulla matkan varrella.





Eilinen lenkki oli mulle tämän vuoden paras. Fiilis oli niin hyvä sekä juostessa että lenkin jälkeen. Eilinen auttoi taas uskomaan itseeni ja tavoitteisiin. Laitoin kotona vielä juoksukouluvalkulle viestiä ja hän lupasi katsoa minulle viimeistelyohjelman Prahaan ensi viikon treeneissä. Voi juku! Odotan jo niin kovin vuoden ekaa starttia.

Oli pakko lähettää miehelle huumisteluviesti heti lenkin jälkeen. Vastaus oli varsin tyhjentävä :D

Mun jalat huilaavat loppuviikon. Maanantaina laitan seuraavaksi lenkkikamat ylle. Viikonloppu kuluu taas toisen, rakkaan lajin parissa Tampereella, jossa luistellaan muodostelmaluistelun SM-kilpailut. We are ready to fight!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Reilut blogit- haaste ja alkuviikon juoksut

Lenkkareissa-blogi haastoi minut mukaan Reilut blogit-kampanjaan, jossa on ideana kertoa oman elämän kulutustapoja. Tästä pääsette Ninnin kirjoitukseen http://lenkkareissa.blogspot.fi/2015/02/reilut-blogit-kampanja-haastaa.html  .Näitä asioita on aina hyvä miettiä. Ensin vastaukseni haasteeseen, lopussa alkuviikon treenit.

Haasteen säännöt olivat seuraavat:
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä kehityksellä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan joku toinen

Ja minun vastaukseni:

1. Mulla on tässä paljon petrattavaa. Kierrätän tottakai pullot, lehdet, lasit, metallit jne. Vanhat vaatteet raijjaan kirpparille, annan työkaverien lapsille tai laitan ne UFF:lle. Meidän koulu on vihreän lipun koulu, joten töissä tulee paljon ajateltua asioita, joista suurin osa siirtyy myös kotiin. Sähköä pyrin säästämään mm. Valojen sammuttamisella. Ruokaa ei juurikaan mene roskiin. Kävelen töihin ja käytän jonkin verran busseja, mutta ajan myös autolla aika usein. Lisäksi lennän vuosittain lentokoneella, harrastan luistelua jäähalleissa ja ostan uusia vaatteita. Ja mullahan on koira! Luin jostain, että koiran ekojalanjälki on suurempi kuin katumaasturin. Luomutuotteita voisin käyttää myös enemmän, vaikka lähiruokaa syönkin paljon ja kerään myös itse marjat ja sienet pakkaseen.



2. Kestävässä matkailussa en myöskään ole malliesimerkki. Käymme yleensä perusturistiposekuvat ottamassa niissä samoissa paikoissa kuin muutkin turret. Valitsen tähän kohtaan esimerkin viime kesän retkeltämme Seattlessa. Kävimme siellä miekkavalassafarilla, joka oli yksi hienoimmista elämyksistäni ikinä. Valaita seurasimme avomerelle asti kunnes löysimme jpod-lauman, johon kuuluu mm. Maailman vanhin miekkavalas. Katselimme valaita hyvän matkan päästä, jotta emme häirinneet niitä. Ne kuitenkin oikein esiintyivät veneellemme hyppien ja leikkien. Ne eläimet olivat uljaita ja onnellisia omassa elinympäristössään. Silloin tunsin itseni pieneksi. Kyseisellä reissulla kävimme myös monessa luonnonpuistossa noudattaen niiden ohjeita mm. roskaamisesta, reitillä pysymisestä ja eläinten ruokinnasta.






3. Haastan mukaan Candy on the run- blogin.


Ja sitten alkuviikon treeneihin. Eilen kävin hitaalla PK-lenkillä. Kymppiin kului aikaa tällä kertaa tunti ja yhdeksän minsaa. Jalat olivat aika juntturassa. Tänään maratonkoulussa juttelimme alkuun tavoitteista. Omat tavoitteet ovat selvillä ja osan niistä olen täälläkin sanonut ääneen. Uskon puute vaivaa toisinaan, mutta kyllä mä kuitenkin uskon itseeni. Ei sitä kukaan muukaan mun puolesta tee. Alkukeskusteluiden jälkeen juostiin vauhdin tuntemusharjoitus, jossa yritettiin juosta tiettyjä vauhteja kelloon katsomatta. Aika vaikeaa, kun on tottunut aina juoksemaan kellon kanssa. Hyvä kahdeksan kilsan treeni tuli ja vauhdit vaihteli neljästä ja puolesta aina seiskaan asti. 

Nyt teen taas sataa asiaa yhtä aikaa: syön, leikin koiran kanssa, katson telkkaria, kirjoitan tätä (suokaa anteeksi kirjoitusvirheet) ja suunnittelen huomista matskun tuntia. Huomenna olisi tarkoitus juosta Kristan kanssa 16km. Toivottavasti jalat jaksavat tai muuten Kristalle tulee kiva reppuselkätreeni, kun saa kantaa mut lenkiltä kotiin. Pistetäänpä tämä päivä pakettiin, niin huominen sujuu, toivottavasti!



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Haaste kavereille

Tänään kerron teille ystävilleni keksimästäni haasteesta:

Meitä on jäänyt reilun kymmenen tytön porukka vanhoista luisteluajoista. Nuo kaverit olivat silloisia joukkuekavereitani ja jo silloin hyvin tärkeitä ystäviä. Nykyään he ovat parhaita ystäviäni. Elämäntilanteet ovat muuttuneet. Yhdessä ollaan kasvettu myös luistelun jälkeen. Osalla on jo lapsia ja perhe, mutta ystävyys on säilynyt.



Ensimmäisen puolikkaan olen juossut kahden luistelukaverini kanssa. Viime vuonna olin Tukholmassa yhden joukkuekaverini kanssa juoksemassa. Muuten nämä ystäväni eivät ole juoksemisesta innostuneet. Olen ainut laatuani ;) Tukholmassa keksimme, että haastamme koko ystäväporukan juoksutapahtumaan. Ideana oli ensin Tukholman puolikas, mutta koska siihen osuu yhteiset, tärkeät juhlat niin tapahtuma vaihtui Tarto marathon- tapahtumaan. Se sopiikin paremmin, koska kolme ystävä saa lapsen kesällä ja Tartossa on tarjolla myös lyhyempi, 10km matka.

Askartelimme asiaan kuuluvat passit, joissa on 20 kohtaa, joista kerätään passiin tarroja. Joka kuukausi järjestetään yksi yhteislenkki. Lisäksi maratonmatkalla on erilaisia suorituksia, joista tarroja voi ansaita. Passin pääidea on yhteiset lenkit ja yhteinen juoksutapahtuma, vaikka eniten tarroja kerännyt voittaakin tämän haasteen. Tarton puolikas on mun tämän vuoden viimeinen juoksutapahtuma lokakuussa. Nähtäväksi jää, kuinka moni ystäväni juoksee sen kanssani. Haaste on ainakin heitetty! 



Tänään oltiin taas Kristan kanssa juoksemassa. Krista on muuttanut bloggailemaan Fitfashionin alle (http://runawaymama.fitfashion.fi). Yhteislenkkimme päätti mun tähän mennessä parhaan juoksuviikon. Kilsoja kertyi  noin 70, jotka koostuivat mm. Kahdesta pitkästä, kahdesta kympistä ja veto- ja palauttelutreeneistä. Samalla asetin itselleni jälleen yhden haasteen tälle vuodelle. Haluan juosta yli 100 kilsan viikon. Nyt kuitenkin valmistaudun uuteen työviikkoon. Ensi viikonloppuna kisataan viimeiset muodostelmaluistelukisat tälle kaudelle kun taitellaan SM-mitaleista. Seuraavaan lomaan on aikaa neljä ja puoli viikkoa. Se tarkoittaa sitä, että tämän vuoden ekan puolikkaan starttiin on aikaa alle viisi viikkoa. Praha, täältä tullaan! 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hannan keittiössä - viherpirtelö

Tykkään kokkailla ja kokeilla uusi juttuja keittiössä. Leivonta ei niinkään ole mun juttu, mutta ruuanlaitto on kivaa. Silloin tällöin ajattelin juoksujuttujen lisäksi jakaa kivoja reseptejä. Ensimmäisenä on vuorossa mun uusin välipalasuosikkini, viherpirtelö.

Hannan viherpirtelö

1 annos sisältää:
- puolikkaan sitruunan mehu
- pellavan siemeniä
- palan kurkkua
- salaattia
- pinaattia
- mieleisiäsi yrttejä, esim. Sitruunamelissa, minttu, basilika, lehtipersilja
- kylmää vettä

Pellavan siemeniä pitää liottaa vedessä, jotta ne tulevat ilmaisiksi. Sitten ne ja kaikki muut ainekset laitetaan tehosekoittimeen ja surautetaan pirtelö valmiiksi. Oikean ainemäärän oppii kokeilemalla. Itse laitan vähän kaikkea. Aluksi pirtelö oli oudon terveellisen makuista, mutta nykyään juon tällaisen päivittäin ja se on mielestäni tosi hyvää. Jopa mieheni pitää tästä :)

Ainekset tehosekoittimessa


Sitruuna mukaan 


Skål! Ääntä kohden. Iloisen vihreän väristä.

Onko teillä jokin oma viherpirtelöresepti? Kuulisin mielelläni.

Tänään olen viettänyt juoksuvapaata päivää. Maanantaina tuli taaperrettua kaverin kanssa 16km ja eilen maratonkoulussa 10km. Tänään olin aamusta hierojalla ja nyt on paikat hiukan hellinä. Huomenna on vuorossa kiihtyvävauhtinen lenkki ja loppuviikosta vielä pk-lenkkejä. Hyvät kilsat tulossa tälle viikolle, jes!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Blogin profiili instagramissa

Töppöjalkaa toisen eteen löytyy nyt instagramista nimellä toppojalkaatoiseneteen. Tämä profiili on avoin ja siellä jaan enemmän juoksu- ja treenikuvia kuin omassa henkilökohtaisessa instagram- tilissäni. Tervetuloa seuraamaan blogia instagramiinkin!

@toppojalkaatoiseneteen
@kantoha

Kuvamuistoja

Tänään olen koonnut kivoja kuvia häitä varten talteen. Olen katsellut vanhoja kuvia ja hymyillyt paljon. Ihania muistoja! Aloitan blogihaasteen, jonka heitän kaikille bloggaaville lukijoille: 10 hyvän mielen kuvaa matkan varrelta.

Tässä omani:


                                                                  1. Norsupusu



                                                                    2. My boy <3




                                                         3. Viimeinen SM-kisani




                                         4. Opiskelijan vappuasu ja maailman paras ystävä




5. I <3 NYC




6. Reunalla




7. Voi niitä aikoja...




8. Tylypahkaan!




9. Kisafiilis!

                                     



                                                          10. Kesä, mökki ja HOP!

                                             


Tänään olen menossa pitkikselle. Saan seuraakin mukaan. Ja huomenna on maratonkoulu. Tästä tulee hyvä treeniviikko!






torstai 12. helmikuuta 2015

Juoksemisen riemu

Tänään taas pääsin lenkille flunssan jälkeen. Kovasti lenkkitossut houkutti jo keskiviikkona ja torstaina, mutta olen kovin altis jälkitaudeille, joten päätin parantua kunnolla. Tänään olo oli jo niin hyvä, että uskaltauduin kevyelle hölkälle.

Jo treenitrikoiden jalkaan vetäminen oli ihanaa. Ulkona satoi räntää ja oli pimeää, mutta minä hymyilin. Hymyilin koko lyhyen lenkin ajan. Jalat tuntuivat kevyiltä ja kurkku oli enää vain hieman karhea. Viisi kilometriä taittui helposti ja olisi tehnyt mieli juosta pidempäänkin.



Mulla alkoi tänään muuten hiihtoloma. Joku voisi ajatella, että taas opettajilla on loma. Minä kuitenkin koen jo taas sen ansainneeni. Työstäni en viitsi vaitiolovelvollisuuden vuoksi juuri puhua, mutta se on aika raskasta, vaikkakin myös palkitsevaa ja mielenkiintoista. Teen töitä autismin kirjon lasten kanssa. Näihin joululoman jälkeisiin viikkoihin on opetuksen lisäksi mahtunut mm. Yksi kunnon potku vatsaan, muutamat holdaukset, monet raivarit ja lentävät sakset, puheluita ja wilmaviestejä vanhemmille sekä uuden opetussuunnitelman laatimista. Viikon loman jälkeen jaksaa taas. Lomasuunnitelmiakin on. Aion juosta, juosta ja juosta ;)

Kivaa viikonloppua lukijat ja erityisesti ihanaa ystävänpäivää jokaiselle. Mun ystävänpäivä kuluu turistina Helsingissä kahden parhaan ystäväni kanssa. Jeah!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Sairastamisen vaikeus

Takana on osittain erittäin kiva viikonloppu. Osittain siksi, että lauantaina aamulla heräsin tukkoiselta ja eilen sunnuntaina flunssa iski kunnolla päälle. Nyt siis niistän täällä viltin alla, pöh! Meille opettajille tarttuu kyllä kovin helposti kaikki lasten pöpöt töissä. Tässä kuitenkin lyhyesti mun viikonloppu:

Perjantaina viikonloppu sai hienon startin, kun menin katsomaan Disney on ice- jääshowta kolmevuotiaan kaverin lapsen kanssa. Pikku ystäväni on totaalisesti hullaantunut Disneyn uusimpaan prinsessatarinaan, Frozeniin. Tällä kertaa Disney on Ice:ssa olivat mukana myös Frozenin hahmot, joten tätä perjantaita oli odotettu. Show oli hieno. Olin viimeksi ollut Disneyn jääshowssa lapsena. Tehosteet olivat upeita. Frozenin aikana mm. Satoi lunta. Show kesti kaksi tuntia. Pikku neiti jaksoi katsoa koko show'n keskittyneesti ja antoi välillä raikuvat aplodit. Oli kuulema hienoin esitys ikinä!



Lauantaina mulla oli hääpuvun korjausompelusovitus Tampereella. Lähdimme siis anoppilaan viikonlopuksi. Hääpuku istui hyvin ja nyt se on Tampereen Morsiusgalleriassa osaavissa käsissä lyhennyksessä. Alle 100 päivää häihin. Korjaussovitukseen oli varattu tunnin aika. Mulla ei ollut ketään seuralaista mukana, mutta tunti meni nopeasti, koska mun puvun ompelija harrasti myös juoksemista ja rupateltiin niitä näitä treenaamisesta ja tapahtumista. On hauskaa, miten juokseminen yhdistää ventovieraita ihmisiä. Ompelijakin totesi, että olipa meillä kivaa!

Lauantaina olin suunnitellut lyhyen lenkin ja sunnuntaille pitkiksen, mutta päädyinkin sairaspedille. Ja sama jatkuu tänään. Miten se sairastaminen onkin niin vaikeaa? Koko ajan tekee mieli juoksemaan, vaikka pelkkä vessaan kävely huimaa päässä. Uskon, että flunssa on ohi jo huomenna tai ylihuomenna. En halua mitään jälkitauteja, joten mietin, että koska uskallan taas treenata? Jos kunto antaa myöden, niin torstaina voin mennä vesijuoksemaan. Huominen maratonkoulu ainakin jää välistä. Ainakin siis kaksi piinaavaa päivää vielä. Viikonloppuna sitten taas lenkkipoluille. Kivaa viikkoa kaikille teille. Nauttikaa juoksemisesta munkin puolesta!



P.S. Odottelen jännityksellä Adidasheimon valintatuloksia. Hain mukaan tämän kevään Adidasheimoon... Siitä lisää, jos onni potkaisee...


tiistai 3. helmikuuta 2015

Jalat jumissa

Tiistaina aamulla töihin kävellessä mietin, että miksi jalat ovat jumissa? Tajusin, että olin juossut aika paljon lähipäivinä. Perjantaina vetäisin 5*500 metrin vedot ja alku ja loppuverkat. Lauantaina juoksin kympin lenkin ja sunnuntaina tarvottiin Kristan kanssa loskassa 17 km. Maanantaina juoksin noin 12 km lumihangessa. Vaihtelevat sääolosuhteet ovat tehneet juoksualustasta raskaan. Reidet ja pohkeet ovat jumissa. Toki 45km neljään päivään on mulle aika paljon myös.

Tiistaina oli vielä maratonkoulu, jossa meillä oli taas tekniikkatreenit. Juoksua tuli yhteensä noin kuusi kilometriä, mutta tekniikkahyppelyiden jälkeen pohkeet huusivat armoa! Illalla tein venyttelyt ja rullailut. Nyt olenkin pitänyt kaksi päivää juoksutaukoa ja se on kyllä tehnyt hyvää. Vapaa-aikaani olen kuluttanut mm. Vaatehuoneen siistimisellä. Pohkeet ovat edelleen juntturassa, mutta reidet ovat palautuneet. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota vapaapäivien säännöllisyyteen. Huomenna taas töppöjalkaa toisen eteen ennen illan Disney-showta.

Viikonloppu meillä kului Tampereella. Siellä olisi siis tarkoitus juosta viikon pitkis vieraammissa maisemissa. Tänään tuli muuten postissa uusin Juoksijalehti, joten siitä tulee juttua taas lähiaikoina. Nyt toivettelen kaikille kivaa torstai-iltaa. Minä vetäydyn tästä yöpuulle.






maanantai 2. helmikuuta 2015

Katsaus tammikuuhun, katseet helmikuuhun

Vuoden 2015 eka kuukausi on takana. Mulle se olikin varsin tapahtumarikas. Tässä kirjoituksessa kertaan tammikuun kohokohdat ja vedän treenit yhteen. Lopuksi asetan vielä hiukan tavoitteita helmikuuhun.

Tammikuu alkoi uuden vuoden juoksun jälkeisellä niskajumilla ja sairastelulla. Loppiaisen jälkeen lähdin Berliiniin muodostelmaluistelukisoihin, josta napattiin melko makea voitto kotiin. Arkeen ja töihin paluu sujui helposti pienen matkan jälkeen. Kävin paljon valmentamassa ja juoksin hallille kiertotietä. Yksi kohokohdista oli tietysti Manic Run työkamujen kanssa. 


Cup of Berlinin kultamitalit

Treenattua tuli yllättävän hyvin, vaikka olin sairastuvalla ja reissussa. Yhteiskilsat tammikuusta olivat 125,5km. Pari pitkistä tuli juostua ja aika monta kymppiä. Juoksukoulussa paras harjoitus oli se, jossa juostiin ensin 2km 7min/km vauhtia, 3km 6min/km vauhtia, 3km 5min/km vauhtia ja lopuksi vielä 2km 7min/km vauhtia. Lisäksi olen tehnyt kotona satunnaisesti lihaskuntoa ja venyttelyä. Hieronnassa en käynyt ja sen kyllä tuntee. Pitää pian mennä hierojalla taas.

Helmikuu on startannut hienosti. Eilen käytiin Kristan kanssa pitkiksellä, 17km loskasateessa. Tänään juoksin kauppaan ja takaisin yhteensä 10km lumihangessa. Nyt tuntuu reisissä. Helmikuussa aion juosta enemmän kilometrejä kuin tammikuussa. Tavoitteena on juosta yksi pitkis joka viikko (pitkis mulle = yli 15km). Lisäksi haluan päästä hiihtämään! Lihaskuntoa teen kotona edelleen ja vesijuoksemassa käyn varmasti.

Yhden tammikuun viikon juoksut harjoituspäiväkirjasta

Helmikuuhun mahtuu myös muuta mukavaa liikunnan lisäksi. Heti huomenna on luvassa pientä juhlaa arjen keskelle, kun meillä tulee mieheni kanssa taas yksi vuosi yhteiseloa lisää. Ensi perjantaina menen katsomaan Disney on ice- jääshowta pienen prinsessan kanssa. Hääpuvun korjausompelut aloitetaan lauantaina. Ystävänpäivänä meidän ihana karvakamu Remy täyttää jo kuusi vuotta. Samana päivänä juhlin ystävänpäivää kahden parhaan kaverini kanssa Helsingissä. Tuosta retkestä onkin hyvä aloittaa hiihtoloma. Helmikuu huipentuu muodostelmaluistelun SM-kisoihin helmikuun viimeisenä päivänä. Paljon kivaa ohjelmaa, joista varmasti tulee juttua myös tänne blogiin juoksujuttujen seuraksi.


Käsi kädessä on menty jo kahdeksan vuotta. Tulkoon niitä vielä monen monta lisää!



Voih, tältä meidän koiruli näytti kotiutuessaan melkein kuusi vuotta sitten.


Mitkä olivat teidän tammikuun kohokohdat? Entä mitä odotatte eniten helmikuulta?

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kauniina lenkillä!


17km loskasateessa Kristan kanssa. Kotiin saapui kaunis juoksija! Ei mulla muuta. Muistakaa aina meikata ennen lenkkiä ;) Kivaa sunnuntai-iltaa!