tiistai 2. joulukuuta 2014

Juoksuhifistelyä

Aikoinaan, ekaa puolikasta suunnitellessa ajattelin, että juoksu on halpa harrastus. Sitä voi tehdä koska vaan. Hyvät kengät pitää olla, mutta that's it. Ja sitten vaan juostaan.

Nykyään tuo ajatus tuntuu hassulta. Juoksu on edelleen todella halpa harrastus verrattuna esim. omaan päälajiini, muodostelmaluisteluun. Mutta en kyllä enää ole täysin samaa mieltä siitä, että juokseminen olisi halpaa. Mitä enemmän juoksee, sen enemmän vaatii varusteilta, tapahtumilta ja valmennukselta.

Muistan vielä, kun ostin ekat juoksutrikooni. Alelaarista ostetut Niken perustrikoot, jotka kestivät opiskelijabudjetin. Muistan vielä sen tunteen, kun tuulihousun lahkeet eivät enää kahisseet. Nyt mulla on jo erilaisia trikoita useampi pari, enkä todellakaan enää juoksisi tuulareissa.

Ensimmäisen puolikkaani juoksin lasten asicseilla. Voi, mikä törppö olinkaan! Ajattelin, että mullahan sopii nuo lasten koot, joten säästän pari kymppiä. Ja pah! Kengät kuluivat loppuun nopeasti, koska painoa oli enemmän kuin lapsilla. Alussa mulla oli myös vain yhdet kengät. Nyt mulla on kahdet, tavallaan kolmet, juoksulenkkarit, joita vaihtelen ja yhdet kävelylenkkarit. Tekee jaloillekin hyvää, kun välillä vaihtaa kenkää. Sitä paitsi, minä taidan olla juoksutossuaddikti. Mun heikkous on selkeästi juoksukengät siinä missä toisilla on korkokengät.

Juoksuvaatteita löytyy myös erilaisia. Kesätarkoitukseen on T-paitoja, shortsit ja capri-trikoot, talveen talvitrikoot ja drymax- paitoja ja aluskerrastoja sekä juoksutakkeja. On juoksusukkia, kompressiovaatteita, juoksupipo, juoksuhanskat, juoksuliivit ja juoksukello. Enhän ole ainoa? Koska nuo kaikki kertyivät kaappiin?



Materialismionnellisuuden lisäksi olen koukuttanut itseni juoksutapahtumiin. Tykkään niiden tunnelmasta ja siitä pienestä jännityksestä, joka maaliviivalla aina on. Tykkään siitä, että on tavoitteita ja voi voittaa itsensä. Ja tykkään ennen kaikkea siitä fiiliksestä, joka tulee aina siinä vaiheessa kun maaliviiva häämöttää edessä ja rutistaa itsestään vielä viimeiset mehut irti.



Uusin juoksukoukutukseni on juoksuvalmennus ja maratonkoulu. Olen alkanut todelliseksi juoksuhifistelijäksi ja lainasin jopa kirjastosta yhden juoksuaiheisen kirjan. Juoksijalehtikin on kolahtanut postilaatikkoon jo vuoden päivät ja sieltä on saanut monia vinkkejä ammattilaisilta. Maratonkoulu on tähän asti vaikuttanut aivan loistavalta. Saan mielestäni rahoilleni vastinetta ammattitaitoisella ja henkilökohtaisella valmennuksella.

Rahaa siis saa tähänkin harrastukseen menemään. Toisaalta käytän hyvillä mielin ylimääräiset eurot omaan hyvinvointiini ja harrastukseeni. Tuon rahan voisi käyttää paljon huonomminkin. Juoksutapahtumat ovat minulle juhlapäiviä. Tykkään pukeutua silloin kivoihin juoksuvaatteisiin ja juosta hyvillä juokskengillä. Ja valmistautuminen noihin päiviin sujuu parhaiten osaavassa valmennuksessa. Ehkä tätä hommaa voisi tehdä halvemmallakin budjetilla, mutta varmasti myös paljon kalliimmalla.

Juoksuharrastuksen kalleus on kiinni pitkälti omasta itsestä ja omista vaatimuksista. Mulla vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan; nälkä kasvaa syödessä. Miten teillä? 

14 kommenttia:

  1. Tuo on hauska ilmiö, että kun trikoot laittaa jalkaan, niin ei pysty enää muilla juoksemaan. :) Kampetta kyllä kertyy salakavalasti! Kengät on varmaan mulle ne tärkeimmät, kun jonkin verran on jalkaongelmia ollut. Joulupukilta toivoin lisää kerrastoja. Hiihtelen niissä kotonakin, kun olen tällainen tyyliniekka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on usein urheilukerrasto kotona päällä. Tyyliniekka siis minäkin :)

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa, jostain niitä juoksukamoja vaan kertyy :) Pakkohan niitä on jonkun verran ollakin, kun pitää löytyä vaatetta sekä helteille että koville pakkasille. Viime viikolla ostin uuden juoksupipon, mutta muuten lähiaikoina on tainnut olla vähemmän hankintoja. Kunnon hanskat talveksi pitäisi ainakin vielä löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että Suomessa tarvitaan monenlaisen kelin varusteita. Mäkään en ole lähiaikoina ostanut mitään ja pysyin myös kovana maratonkoulun varusteillassa. Joulupukille on kyllä yksi juoksuaiheisen toive...

      Poista
  3. Hih, voin samaistua aikalailla tähän sun tekstiisi ;) Mäkin muistan sen päivän, kun vedin lainatrikoilla ekan kerran (HCR:lla) ja sittenhän oli saatava omat!! En vois kuvitellakaan juoksevani enää puuvilla t-paidassa ja tuulihousuissa! Huh :) Tapahtumiin tykkään myös osallistua, vaikka onhan ne aika kalliita.. mutta juhlapäiviä, kuten sanoit! Kenkiä mulla on paaaljon, kun on joka "lajiin" omat.. on peruslenkkarit, talvilenkkarit, maastolenkkarit, suunnistusnastarit, salikengät... huhhuh ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvillapaita ja tuularit, huh huh! Miten ne ei sillon hiertänyt, kun nykyään pieni saumakohtakin saattaa hiertää, jos sattui olemaan väärässä paikassa.

      Poista
  4. Hei mulla on samanlainen Spibelt :) ihan huippu! Tuolla periferiassa, mistä oon kotoisin, on liikunta ja urheilu melko ilmaista. Kuntosalille (joka on ihan hyvä) on kertamaksu 3e, eikä mistään latumaksuista oo talvella puhettakaan. Siksi mun oli alkuun kauhean vaikea ajatella, että liikunnasta pitää maksaa. No nykyisin mulla menee 40e kuussa kuntosalijäsenyyteen ja asia on ihan fine mulle, mutta porukat kauhistelevat hintoja, joita täällä kiskotaan :D tottumiskysymys, mutta hassua kuinka isoja eroja on edelleen maaseudun ja kaupunkien välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo spibelt oli itseasiassa mun synttärilahja mieheltä. On kyllä näppärä, vaikka muistuttaakin vanhan ajan vyölaukkua : D 40 e/kk on mun mielestä vielä aika edullinen salijäsenyys. Tosi. Itse vaihdoin juuri elixian salijäsenyyteni halvempaan eli ihan tähän naapurin uimahallin saliin. Hyvin ajaa sekin asiansa ja euroja säätyy :)

      Poista
  5. Kyllä todellakin nälkä kasvaa syödessä :D itsellä rajoittaa tämä hoitovapaalla olo budjettia huomattavasti mutta tulee kyllä viikottain kuolattua uusia vaatteita :D ja oon kade sun hienoille vaatteille, itse kun juoksee toista vuotta vanhoilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on kyllä melkein kaikki jostain alelaarista pengottuja yksilöitä. Mussa on aika paljon tarjoushaukan vikaa :) Et muuten vissiin ole vielä yhteislenkeillä bongannut mun kainaloreikiä takeissa tai paikattua polvea yksissä trikoissa. Kuluneita yksilöitä mullakin on päällä :)

      Poista
  6. Kuulostaa tutulta, joskin juoksukenkiä mulla on vaan yhdet, mutta on mulla sitten salikengät ja spinning-kengät vielä erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on muuten vielä salikengät, mutta ne on aika paljon myös koulussa liikuntatunneilla käytössä.

      Poista
  7. Hihii, juoksuhifistely on kivaa! <3 Olen huomannut saman, että juoksuharrastuksestakin voi tehdä hyvin kalliin harrastuksen, ja koko ajan tulee enemmän tekniikkaa yms käyttöön, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että pakollista ei ole kuin hyvät, itselle sopivat kengät! :) Itse tosin tykkään ihanista juoksuvaatteista ja varusteista, ja kenkiäkin on aika monet…ja juoksutapahtumiin on myös päästävä jne. Sillä tavalla se ihana harrastus vaan koukuttaa! ;) Kivaa viikon jatkoa Hanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että on muitakin hifistelijöitä. Kenkien lisäksi GPS- toiminnolla varustettu kello on tärkeä varuste mulle. Sen avulla pystyy seuraamaan kehittymistä, vaikka mun garmini onkin ihan perusmalli. Tarjouksesta sekin bongattu. Kivaa viikkoa sinullekin.

      Poista