sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Varttimara Itämeri Maratonilla

Tämän vuoden viimeinen lappujuoksu tuli juostua eilen upeassa syysauringossa Hangon Itämeri Maratonilla. Matkaksi valikoin tällä kertaa elämäni ensimmäisen varttimaran eli 10,55km matkan. Matkaa lähdettiin aamutuimaan ystäväporukalla, josta osa oli menossa suorittamaan elämänsä ekaa puolimaratonia. Autossa oli odottava tunnelma ja iloinen mieli.

Perillä Hangossa löysimme helposti kisapaikalle, joka sijiatsi koulussa. Kävimme ilmoittautumassa ja hakemassa kisanumerot ja tapahtuman tekniset juoksupaidat. Vessassa juoksemisen ja varusteiden vaihdon lomassa tuttu jännityksen tunne alkoi ilmoittaa itsestään. Mitä ihmettä mä näissä tapahtumissa aina jännitän?



Ennen lähtöä verryttelimme pikkuisen. Sovimme, että juoksen kannustamaan ystäviäni puolimaratonin 18,5km kohdalle oman suoritukseni jälkeen ja juoksen siitä erään ensikertalaisen tukena maaliin. Toivotin kovasti tsemppiä kavereilleni ja samalla iloitsin heidän tulevista suorituksistaan.

Omaan kisaan olin päättänyt lähteä juoksemaan ensi sijaisesti kympin aikaa ja päätin kellottaa sen itselleni. Tavoitteni oli juosta kymppi alle 53 minuutin. Lähdössä hakeuduin aika eteen. Oli ihana odottaa lähtölaukausta, kun tiesin, ettei minun tarvitse jännittää polvikipua. Lähdin matkaan rivakasti ja eka kilsa taittui aikaan 5.10. Päätin höllätä hiukan, jotta jaksan loppuun asti. Reitti kulki kauniisti Hangon keskustan läpi, jossa oli ihmisiä kannustamassa. Meri väreili syysauringon paisteessa. Reitti oli todella kaunis. Se kulki pienen hetken metsänreunaa. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste ja päätin hörppästä vettä. Vesipisteeltä puolimaratonin ja maratonin kiertäjät jatkoivat eri suuntaan kuin me varttimaralaiset. Reitti vaihtui omakotitaloalueelle, jossa talojen pihalla oli perheitä kannustamassa meitä. Erityisesti mieltä lämmitti lapsien katuliiduilla kirjoittamat tsemppiviestit asfaltin pinnassa.

Oma vauhtini pysyi ekan kilsan jälkeen tasaisena kunnes kuuden kilsan jälkeen vauhti hiukan hiipui ja väsymys alkoi painaa. Kannustaja huikkasi mulle vähän ennen seitsemän kilomertin kylttiä, että olen naisten neljäntenä, josta sainkin kivasti lisäenergiaa ja vauhti alkoi taas rullaamaan kevyemmin. Kahdeksan kilomertin kohdalla oltiin taas Hangon keskustassa upeiden villojen ympäröimänä. Hymyilin kannustajille sekä vatsaan tulleella kokonaisen kärjelle. Yhdeksän kilsan kohdalla kuulin takaatani lähestyvän naisen askeleet. Päätin, etten päästä häntä ohi ainakaan ennen kymppiä. 10 km kohdalla juoksin tämän naisen kanssa rinta rinnan ja kellotin itselleni ajan 52,36, joka on siis uusi epävirallinen kympin enkkani. Viimeinen viisisataa metriä olivatkin sitten täyttä tuskaa, sillä 10 km kohdalta alkoi jyrkkänousu, johon hiivuin aivan totaalisesti. Nainen paineli ohitseni ja itse lyllersin mäen ylös. Maaliin juoksin ajalla 55,07 ja se oikeutti naisten sarjan viidenteen sijaan 118 naisen joukosta. Pahuksen hyvinhän mä siis vedin!



Maalissa join hiukan vettä ja söin puolikkaan banaanin. Pakkasin mitalin spibeltiini ja kannustin muutaman varttimaran juoksijan maaliin ennne kuin suuntasin kevyellä hölkällä puolimaratonin 18,5km kohdalle. Herätin aika paljon ihmetystä järjestäjissä juoksemalla vastapäivään :) Katsoin itselleni hyvän paikan ja kannustin kovaäänisesti kaikkia ohijuoksijoita, joista melkein jokainen kommentoi kannustustani jollain tavalla. Tuli hyvä mieli, että pystyin tsemppaamaan niin monia matkallaan. Ystäviäni kannustin myös tottakai. Ja hiukan ennen kuin osasin odottaa saapui myös se ystäväni, jonka kanssa minun oli määrä juosta maaliin. Kannustin koko matkan ja sain hänen vauhtinsa kasvamaan. Menimme vielä melkein kymmenen juoksija  ohikin. Oli siistiä nähdä, miten oma kannustus ja tuki valoi uskoa häneen ja sieltä hän kipitti elämänsä ekan puolimaran maaliin komeasti alle tavoitellun kahden ja puolen tunnin. Hänen onnistumisensa oli eilisessä päivässä parempaa kuin oman suoritukseni tuoma ilo. Ihan mahtavaa nähdä ystäviensä ylittävän itsensä.

Kotimatkalle lähdettiin melko pian sen jälkeen. Turussa jatkoimme jälkipelejä hyvän ruuan ja paljun kera. Kotiin tulin kympin aikoihin aivan väsyneenä ja onnellisenä. Mulla on ollut aivan upea juoksun kisakausi. En voi lakata hämmästelemättä sitä, millaisiin suorituksiin olen venynyt. Nyt on tankki jotenkin tyhjä ja on vaikea miettiä seuraavia tavoitteita. Ainoa varma asia on, että juoksu tulee olemaan osa elämääni vielä pitkään. Nyt haluan vain juosta rennosti ilman ohjelmaa seuraavan kuukauden nauttien syksystä ja mietin sitten seuraavia tavoitteita ja talven harjoittelua. Viikon päästä kuitenkin tulee pikkubreikki, kun lähdemme Caribialle varsinaiselle häämatkallemme. Tosin lenkkikamat aion pakata mukaan sinnekin :)



6 kommenttia:

  1. Onnea enkasta Hanna, sulla on ollut kyllä hieno juoksuvuosi!! :) Ja ihanaa Karibialle! Minnepäin? Just kattelin meidän häämatkakuvia sieltä, ja tuli kyllä sellainen fiilis, että olipa se huippu reissu! :) Kivaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me mennään Aruballe ja Curacaolle. Sinne on luvattu ihanan lämmintä ja aurinkoista keliä. Tulee kivaan kohtaan, kun täällä alkaa jo säät viiletä. Tsemppiä loppuodotukseen Karoliina.

      Poista
  2. Olipa kiva raportti ja ihan mielettömän hyvä veto sulla!:) Onnea!! Ihanaa häämatkaa, sopivaan aikaan karkaatte kun ilmat viilenee juuri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Ja matkan jälkeen kyllä vihdoin juostaan taas yhdessä lenkki.

      Poista
  3. Onnittelut hienosta juoksusta! :) Vaikuttaa tosi kivalta tapahtumalta, itsellänikin oli tuo tapahtuma mielessä mutta en uskaltanut osallistua vain viikkoa ennen maratonia... Oon tosi kateellinen Karibiasta, nauttikaa lomasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli kyllä kiva tapahtuma. Reitin varrella järjestäjiä olisi saanut olla hiukan enemmän, mutta muuten tunnelmaltaan oikein ihana kisa. Tsemppiä maraan!

      Poista