Joulujuoksu 5.12.

Tämä postaus on puhtaasti mainospostaus. Mainos kuitenkin liittyy juoksuun ja siihen liittyy paljon hyvää tahtoa ja mieltä, joten suosittelen lukemaan eteenpäin.

Oletkin ehkä kuullut Pelastakaa lapset ry:n vuosittaisesta joulujuoksusta. Tänä vuonna kyseinen päätempaus järjestetään 5.12. Helsingissä. Tämän juoksun sääntöihin kuitenkin kuuluu, että sen voi juosta missä vain ja siksipä muutamat turkulaiset juoksubloggaajat ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja päättäneet tempaista tänne Turkuun oman joulujuoksun. Turun joulujuoksun idean äiti on juoksukaverini Krista ja hänen tapahtuma postauksen löydät alla olevasta osoitteesta.

http://kristamblogi.fitfashion.fi/2015/10/

Turun joulujuoksu pidetään 5.12. Klo 14.00 ja lenkin pituus on joko 5km tai 10km valintasi mukaan. Juoksu lähtee valtakunnan ykkösjoulukuusen juurelta eli Turun Tuomiokirkon pihalta. Mukaan pääset lahjoittamalla haluamasi summan Pelastakaa lapset ry:lle osoitteessa www.joulujuoksu.fi. Itse olen monena vuonna laittanut joulukorttirahat hyvänteväisyyteem ja Pelastakaa lapset ry on hyvä kohde. Rahoilla tuet mm. Lastenkotien toimintaa. Porkkanana vielä, että jaossa on pipoja muutamille juoksijoille. Ilmoittaudu mukaan siis heti!

Itse en harmikseni pääse osallistumaan, sillä kyseinen viikonloppu kuluu luistelukisoissa. Onneksi joulujuoksun voi suorittaa myös itsenäisesti, joten enköhän minäkin juokse kympin Pelastakaa lapset ry:n hyväksi (sukulaisten ei tarvitse tänäkään vuonna odotella kortteja). Toivottavasti juuri sinä pääset kuitenkin mukaan joko Helsingin tai Turun tapahtumaan. Turun tapahtumasta on olemassa myös facebook-tapahtuma, josta löydät ajankohtaisinta tietoa tapahtumasta. Ja jos et pääse mukaan tapahtumaan tapahtumapäivänä, niin tee kuten minä ja hölkkää itseksesi hyvän asian puolesta lahjoittamalla rahaa joulujuoksun sivuilla.

Marraskuun alku

PK- kausi on alkanut. Maratonkoulussa olen käynyt jo kahdesti. Tasotesti on juostu ja tulokset ja uudet sykerajat saan viimeistään tiistaina, jolloin meidät jaetaan myös tämän kauden harjoitusryhmiin. Mukava porukka on taas maratonkoulussa koossa. Aika moni vanha on jatkanut, joten paljon tuttuja juoksukavereita on mukana ja jutut ovat jatkuneet siitä, mihin kesällä jäätiin.

Ilmojen kylmettyä olen huomannut, että mun juoksutakit ovat surkeassa kunnossa ja talveksi tarvitsen uuden. Muuten varusteeni ovat hyvässä kunnossa, vaikka Adidaksen ultra boost-kengät himottavat edelleen. PK- kauden olen onnistunut myös käynnistämään omatoimisesti ja olen pimeistä illoista huolimatta saanut itseni lenkille. Huomenna olisi tarkoitus juosta eka pidempi lenkki sitten maratonin. Maanantaina mulla onkin Kristan kanssa juoksutreffit ja tiistaina taas maratonkoulu.

Juoksun kisakausi päättyi, mutta toisen lajini eli muodostelmaluistelun kisakausi alkoi. Eli kilpailemaan pääsen (vaikkakin valmentajan roolissa), mikä on hyvä tällaiselle kilpailujen ystävälle. Viime viikonloppuna oli kauden avaus. Eka kisa ei sujunut ihan halutulla tavalla, mutta pisteet olivat siitä huolimatta hyvät ja lupaavat mahtavaa kautta valmentamalleni joukkueelle. Tänä vuonna kilpailemme kotimaan lisäksi Itävallassa Suomea edustaen.

Tänään ei irtoa enempää positiivista tekstia. Kauheat tapahtumat maailmalla vetävät mielen harmaaksi ja tuntuu jotenkin väärältä kirjoittaa positiivista juttua, kun uutiset ja some ovat täynnä lohduttomia viestejä. Ensi viikolla tulossa postausta hyväntekeväisyysjuoksusta. 

Yhteenveto kisakaudesta

Kuten olen täällä todennut jo aiemmin todennut, niin mun tämän vuoden kisat on kisattu. Ennen uuden PK-kauden alkua kirjoitan vielä tiivistelmän kisoista ja omasta kehityksestäni. 

Mun kisakausi otti varaslähdön uuden vuoden aaton juoksussa, jossa juoksin noin 10,5km. Juoksu tuntui raskaalta ja paikka paikoin oli liukasta. Tapahtuma itsessään oli tosi hauska ja hyvin järjestetty. Ihan tosi kiva tapa ottaa uusi vuosi vastaan.  Tulokset eivät tosin olleet vielä tuolloin parantuneet ja kympin kipittelinkin aikalailla samaan aikaan kuin aikaisemminkin. Salosta on kuitenkin muistona on mitalin lisäksi kolmas sija, mikä tietysti lämmitti mieltä. 

Vuoden eka kunnon tapahtuma oli puolimaraton Prahassa, jossa juoksin maaliskuussa. Prahan juoksusta on muodostunut minulle itselleni tärkein juoksu, koska siellä alitin ensimmäistä kertaa maagisen kahden tunnin rajan. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen itseeni juoksun jälkeen. Maalissa taisi päästä pieni onnen itkukin. Prahasta sain paljon lisää uskoa itseeni juoksijana. Prahan juoksu oli myös muuten aivan mieletön kokemus, sillä siinä näki kaupunkia hienolla tavalla ja tunnelma oli koko juoksun upea. 

Prahan jälkeen osallistuin kympille Masku maraton- tapahtumassa blogiyhteistyön merkeissä. Tapahtumaan lähdin yhdessä Kristan kanssa. Sateisessa kelissä juoksu kulki kivasti ja tapahtumasta jäi myös hyvät fiilikset. Kympin ennätys kirjoitettiin uudelleen ja oli kivaa, kun matkassa oli kisakaveri.

Kesäkuussa ensimmäisten polvivaivojen jälkeen juoksin ekan kerran rouvana juoksutapahtumassa. Helsinki Half Marathon oli omaan makuuni erinomaisesti järjestetty kisatapahtuma. Oma juoksu kulki tuolloin kuin unelma ja se onkin ehkä onnistunein kisajuoksuni. Kilometrit vain viuhuvat silmissä, eikä kunnon seinää tullut vastaan missään vaiheessa. Maalissa yllätin itseni alittamalla 1.55,00 ekaa kertaa. Helsinki Half Marathon nousi Suomessa juoksemistani puolikkaista suosikikseni ja sinne aion suunnata jatkossakin. Tapahtumasta sai muistoksi Adidaksen paidan, joka oli niin mukava, että siitä tuli mun tän vuoden kisapaita ja juoksin se päällä myös maratonin.

Vain kolmen viikon kisatauon jälkeen juoksin Paavo Nurmi- Maratonilla puolikkaan. Lähdin liikkeelle hiukan liian rivakasti, mutta siitä huolimatta onnistuin parantamaan HHM:n aikaani yli minuutilla. Paavolta on myös mun puolimaraton ennätys eli 1.53,22. Paavolta päällimmäisenä mieleen jäi hyvä henki. Kisassa oli paljon tuttuja mukana ja oli kiva jakaa heidän kanssa tuntojaan sekä ennen että jälkeen juoksun. Juoksin ensimmäistä kertaa tässä hienossa tapahtumassa, mutta en varmasti viimeistä.

Paavon jälkeen alkoi keskittyminen maratonille. Polvi vaivasi maratonille asti, joten osallistumistakin jännitin viime hetkille asti. Päätin kuitenkin juosta, vaikka harjoittelu ei sujunut suunnitelmien mukaan. Toisen maratonini juoksin ensimmäisen tapaan Helsinki City Marathonilla erittäin lämpimänä kesäpäivänä. Lämmin ilma verotti juoksua, mutta maraton oli kyllä niin paljon helpompi kuin ensimmäinen. Aikani parani yli puolella tunnilla ja olin kyllä tyytyväinen aikaan ja juoksuun, vaikka jäinkin kaksi minuuttia tavoitteestani. Maratonpeikko selätettiin ja aloin haaveilla jälleen uusista maratoneista. Tämän vuoden maratonilla hienoin hetki oli tottakais juosta stadionille maaliin. 

Viimeinen lappujuoksu oli Itämeri maraton, jossa juoksin varttimaran. Juoksu kulki ihan hyvin, vaikka harjoittelusta oli taukoa. Salon uuden vuoden juoksussa (, jossa matka oli suunnilleen sama) aikani parani yli neljä minuuttia. Hangon juoksutapahtuma oli mukava päätös hyvälle ja onnistuneelle kaudelle.

Tiivistetysti voin todeta, että tämä oli ehdottomasti paras juoksuvuoteni. Maratonkoulun oikeaoppiminen treeniohjelma ja tuki auttoivat minua harjoittelemaan oikein ja pääsin huikeisiin tuloksiin. Vaikka kauteen mahtui polvivaivaa ja huonoja harjoituksia, niin mä olen erittäin tyytyväinen omaan kehitykseeni. Tästä on hyvä jatkaa.

Tämäm hetken viralliset ennätykseni:

Maraton 4.32,04

Puolimaraton 1.53,22

Kymppi 53.12

Tällä hetkellä päämatkani on puolimaraton ja seuraavaksi lähden siinä tavoittelemaan 1.50,00 alitusta (Hui, miten hurjalta kuulostaa...). Kymppejä juoksen lähinnä silloin, kun kisavarvasta kolottaa ja en kuitenkaan jaksa puolikkaalle lähteä. Kokonaisiksi maratoneissa tavoittelen edelleen vain maaliin pääsyä, vaikka tietysti ajan parantaminen edes muutamalla sekunnilla on aina kivaa. Maratoneissa haaveissani siintää osallistuminen Pariisin ja Tukholman maratoneille.

Nyt on aika aloittaa taas PK- kausi ja startata maratonkoulussa. 

Täällä taas!

Honeymoon on nyt vietetty. Kotiin palattiin keskiviikkona illalla ja pari päivää ehdin olla jo töissäkin ennen viikonloppua. Matka oli ihana! Kunnon irtiotto syksystä ja arjesta. Näin levännyt en ole pitkään aikaan ollut.

Häämatkamme siis suuntautui Karibialle, Aruballa ja Curacaolle. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Aruballa, jossa oli kilometreittäin valkoista hiekkarantaa ja turkoosia vettä. Joka aamu aloitimme päivämme 1-1,5 tunnin lenkillä rannalla ja se oli kyllä ihan parasta. Juostiin ja käveltiin paljain varpain. Yhtenä päivänä kävimme snorklaamassa toisen maailman sodan aikaan upotetuilla tankkereilla katamaraanilla. Curacaolla pääurheilulajimme oli uinti. Hotellialueella oli 50metrin allas, jossa uimme joka päivä matkaa. Innostuin harjoittelemaan vapaauintia, mutta ihan vielä se ei suju niin hyvin, että kannattaisi triathlonista haaveilla, joskin pieni uintikärpänen puraisi :) Lisäksi snorklasimme hotellin rannan laguunissa värikkäiden kalojen ympärillä. Ikimuistoisia elämyksiä oli mönkijällä toteutettu saarikierros ja uinti delfiinin kanssa. Koko reissun saimme nauttia ihanasta auringon paisteesta ja hyvästä ruuasta. Ihan mahtava kymmenen päivän loma parhaassa seurassa.

Parhaillaan on menossa aivan kamala jetlag! Viime yönä uni tuli puoli neljä ja aamulla en meinannut saada silmiä auki yhdeksältä. Onneksi ulkona on tänään ihana syksyinen keli. Täällä Kaarinassa juostiin tänään Kaarinan syysmaraton, jonne lähdin koiran kanssa kannustamaan tuttuja. Juoksemassa oli kavereita maratonkoulusta ja juoksukaverini Krista. Rempun kanssa kannustimme melkein pari tuntia juoksijoita. Kympillä tehtiin naisten rataennätys, mutta yleisesti moni vakutti pettyneeltä suorituksiin ja oli paljon keskeyttäneitä. Maalissa en nähnyt montaa onnellista tuuletusta. Tottakai pettymys kuuluu myös tähän lajiin ja aina ei voi onnistua. Näin kävi myös muutamalle minun tutulleni tällä kertaa. Heidän pettymystään seuratessa osasin taas olla hyvin kiitollinen omasta onnistuneesta kisakaudesta, joka ei sisältänyt yhtään huonoa kisaa, vaikka huonoja harjoituksia olikin monia. Kisaturistina oli kuitenkin kivaa olla. Juoksukisoissa on aina ihan omanlaisensa fiilis :)

Maratonkoululaisten kanssa jutellessa tulin myös tehneeksi sen päätöksen, että lähden mukaan maratonkouluun myös tänä vuonna. Olen pohtinut osallistumista pitkin syksyä, koska meillä on aluillaan talon rakennus- projektia ja muuta, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että osallistun kouluun. Valmentajan kanssa olen asiasta myös jutellut ja hän on valmis tekemään minulle ohjelman, joka sopii yhteen muun elämäni kanssa. Maratonkoulun saan vielä "luokan kertaajana" aika paljon halvemmalla, joten hintakaan ei ole paha, vaikkei ihan täysillä pystyisi kouluun osallistumaan. Parasta maratonkoulussa on tiistain yhteistreenit ja mukavat porukka, jonka kanssa voi jakaa niin hyvät kuin huonotkin juoksujutut. Pari viikkoa vielä ja sitten sekin alkaa.

Varttimara Itämeri Maratonilla

Tämän vuoden viimeinen lappujuoksu tuli juostua eilen upeassa syysauringossa Hangon Itämeri Maratonilla. Matkaksi valikoin tällä kertaa elämäni ensimmäisen varttimaran eli 10,55km matkan. Matkaa lähdettiin aamutuimaan ystäväporukalla, josta osa oli menossa suorittamaan elämänsä ekaa puolimaratonia. Autossa oli odottava tunnelma ja iloinen mieli.

Perillä Hangossa löysimme helposti kisapaikalle, joka sijiatsi koulussa. Kävimme ilmoittautumassa ja hakemassa kisanumerot ja tapahtuman tekniset juoksupaidat. Vessassa juoksemisen ja varusteiden vaihdon lomassa tuttu jännityksen tunne alkoi ilmoittaa itsestään. Mitä ihmettä mä näissä tapahtumissa aina jännitän?

Ennen lähtöä verryttelimme pikkuisen. Sovimme, että juoksen kannustamaan ystäviäni puolimaratonin 18,5km kohdalle oman suoritukseni jälkeen ja juoksen siitä erään ensikertalaisen tukena maaliin. Toivotin kovasti tsemppiä kavereilleni ja samalla iloitsin heidän tulevista suorituksistaan.

Omaan kisaan olin päättänyt lähteä juoksemaan ensi sijaisesti kympin aikaa ja päätin kellottaa sen itselleni. Tavoitteni oli juosta kymppi alle 53 minuutin. Lähdössä hakeuduin aika eteen. Oli ihana odottaa lähtölaukausta, kun tiesin, ettei minun tarvitse jännittää polvikipua. Lähdin matkaan rivakasti ja eka kilsa taittui aikaan 5.10. Päätin höllätä hiukan, jotta jaksan loppuun asti. Reitti kulki kauniisti Hangon keskustan läpi, jossa oli ihmisiä kannustamassa. Meri väreili syysauringon paisteessa. Reitti oli todella kaunis. Se kulki pienen hetken metsänreunaa. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste ja päätin hörppästä vettä. Vesipisteeltä puolimaratonin ja maratonin kiertäjät jatkoivat eri suuntaan kuin me varttimaralaiset. Reitti vaihtui omakotitaloalueelle, jossa talojen pihalla oli perheitä kannustamassa meitä. Erityisesti mieltä lämmitti lapsien katuliiduilla kirjoittamat tsemppiviestit asfaltin pinnassa.

Oma vauhtini pysyi ekan kilsan jälkeen tasaisena kunnes kuuden kilsan jälkeen vauhti hiukan hiipui ja väsymys alkoi painaa. Kannustaja huikkasi mulle vähän ennen seitsemän kilomertin kylttiä, että olen naisten neljäntenä, josta sainkin kivasti lisäenergiaa ja vauhti alkoi taas rullaamaan kevyemmin. Kahdeksan kilomertin kohdalla oltiin taas Hangon keskustassa upeiden villojen ympäröimänä. Hymyilin kannustajille sekä vatsaan tulleella kokonaisen kärjelle. Yhdeksän kilsan kohdalla kuulin takaatani lähestyvän naisen askeleet. Päätin, etten päästä häntä ohi ainakaan ennen kymppiä. 10 km kohdalla juoksin tämän naisen kanssa rinta rinnan ja kellotin itselleni ajan 52,36, joka on siis uusi epävirallinen kympin enkkani. Viimeinen viisisataa metriä olivatkin sitten täyttä tuskaa, sillä 10 km kohdalta alkoi jyrkkänousu, johon hiivuin aivan totaalisesti. Nainen paineli ohitseni ja itse lyllersin mäen ylös. Maaliin juoksin ajalla 55,07 ja se oikeutti naisten sarjan viidenteen sijaan 118 naisen joukosta. Pahuksen hyvinhän mä siis vedin!

Maalissa join hiukan vettä ja söin puolikkaan banaanin. Pakkasin mitalin spibeltiini ja kannustin muutaman varttimaran juoksijan maaliin ennne kuin suuntasin kevyellä hölkällä puolimaratonin 18,5km kohdalle. Herätin aika paljon ihmetystä järjestäjissä juoksemalla vastapäivään :) Katsoin itselleni hyvän paikan ja kannustin kovaäänisesti kaikkia ohijuoksijoita, joista melkein jokainen kommentoi kannustustani jollain tavalla. Tuli hyvä mieli, että pystyin tsemppaamaan niin monia matkallaan. Ystäviäni kannustin myös tottakai. Ja hiukan ennen kuin osasin odottaa saapui myös se ystäväni, jonka kanssa minun oli määrä juosta maaliin. Kannustin koko matkan ja sain hänen vauhtinsa kasvamaan. Menimme vielä melkein kymmenen juoksija  ohikin. Oli siistiä nähdä, miten oma kannustus ja tuki valoi uskoa häneen ja sieltä hän kipitti elämänsä ekan puolimaran maaliin komeasti alle tavoitellun kahden ja puolen tunnin. Hänen onnistumisensa oli eilisessä päivässä parempaa kuin oman suoritukseni tuoma ilo. Ihan mahtavaa nähdä ystäviensä ylittävän itsensä.

Kotimatkalle lähdettiin melko pian sen jälkeen. Turussa jatkoimme jälkipelejä hyvän ruuan ja paljun kera. Kotiin tulin kympin aikoihin aivan väsyneenä ja onnellisenä. Mulla on ollut aivan upea juoksun kisakausi. En voi lakata hämmästelemättä sitä, millaisiin suorituksiin olen venynyt. Nyt on tankki jotenkin tyhjä ja on vaikea miettiä seuraavia tavoitteita. Ainoa varma asia on, että juoksu tulee olemaan osa elämääni vielä pitkään. Nyt haluan vain juosta rennosti ilman ohjelmaa seuraavan kuukauden nauttien syksystä ja mietin sitten seuraavia tavoitteita ja talven harjoittelua. Viikon päästä kuitenkin tulee pikkubreikki, kun lähdemme Caribialle varsinaiselle häämatkallemme. Tosin lenkkikamat aion pakata mukaan sinnekin :)

Tilannepäivitys

Viikko sitten piti aloittaa taas kunnolla juokseminen ja lenkkeily. Polvi tuntuu hyvältä ja uskoisin sen kestävän säännöllisen harjoittelun. Olin odottanut kovasti viime sunnuntain yhteislenkkiä, mutta sitten iski syksyn eka tauti päälle ja viikon liikuntakielto. Huomenna onneksi pitäisi päästä taas urheilemaan.

Maratonin jälkeen olen miettinyt tavoitteita. Tänä vuonna olen saavuttanut melkein kaikki itselleni laaditut tavoitteet. En voisi olla tyytyväisempi. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut minulle, että alitan 1.55.00 puolimaralla komeasti, niin tuskin olisin uskonut. Olen juossut tänä vuonna kolme puolikasta ja parantanut jokaisella aikaani. Olen juossut ennätykseni maralla ja kympillä. Aika mahtava kisakausi siis kaikista polvivaivoista huolimatta. Silti tekisi mieli vielä kisata kerran ennen seuraavaa peruskuntokautta. Ajattelin osallistua eilisiin Ruissalojuoksuihin, mutta tauti sotki suunnitelmat. Niinpä perjantaina laitoin ilmoituksen sisään Hangon itämerijuoksuun.

Hankoon saan mukaan muutaman ystävänikin. Ensin meillä oli tarkoitus suunnata tällä porukalla Tartoon juoksemaan, mutta matkaan tuli mutkia. Onneksi sentään päästää Hankoon. Minä ilmoittauduin kympille, sillä en halua itselleni paineita juoksusta. En halua enää lähteä kisaan miettien, että kestääkö polvi maaliin. Hangosta lähden hakemaan rennon juoksun, johon on hyvä päättää kisakausi. Kiva lähteä nauttimaan päivästä ystävien kanssa. Polven tiedän kestävän mukana.

Hangon juoksu on jo kahden viikon päästä. Sen jälkeen lähdemme häämatkallemme, jonka jälkeen aloitan uuden PK-kauden. Pian on siis tämä kisakausi takana ja on aika suunnata katseet tulevaan. Sitä ennen kuitenkin valmistaudun kympille. 

Tough Viking Kaisaniemi kisaturistin silmin

Tapahtumarikas viikonloppu on takana ja uusi viikko edessä. Tämä viikko tuo tullessan tämän vuoden viimeiset häät upeissa puitteissa Turun Ruissalossa. Lisäksi tulevalla viikolla olisi tarkoitus juosta kaksi kympin lenkkiä ja jatkaa vesijuoksua ja saliharjoittelua. Töissä on luvassa paloasemalla vierailua ja vanhempainiltaa. Taloprojektikin etenee ja sen tiimoilta tapaamme rakennusmestareita.

Nyt kuitenkin viikonlopun kuulumisiin ja Tough Viking- tapahtuman raporttiin. Me lähdimme lauantaina aamulla kahdeksan aikoihin kohti Helsinkiä. Oli outoa matkata juoksukisaan farkuissa ja jännittämättä. Pysäköimme auton Töölön kisahallissa parkkialueelle. Mieheni lähti siitä kohti Kaisaniemen kisa-aluetta ja minä jäin ulkoiluttamaan koiraa Kisahallin ympäristöön. Kylmät väreet nousivat selkää pitkin kun kävelin stadionin ohi ja muistelin kolmen viikon takaisen maratonin viimeisiä metrejä. Meinasi taas tulla tippa linssiin :D

Rempu jäi autoon päiväunille ja minä suuntasin kaatosateessa Kaisaniemeen. Lähtöalueella olikin jo monta Viikinkiä valmiina ja omanikin löysin tavarasäilytyksestä. Tavarasäilytyksessä tavarat laitettiin jätesäkkeihin, joka hiukan nauratti minua, mutta oli siinä ilmassa kyllä oikein hyvä ratkaisu. Lähtöryhmiä oli monta ja lähdöt olivat kymmenen minuutin välein. 11.30 päästin oman viikinkini ja hänen taistelijaparinsa liikkeelle. Katsoin lähdön ensimmäisen esteen, joka oli amerikkalaisen jalkapallon pelaajien taklaus ja siellä jo moni keräili itseään.

Lähdön jälkeen hyppelehdin litimärissä kangaskengissäni Elielinaukion taakse kannustamaan kisaajia. Kirosin ilman ja kotiin jääneet saappaat. Yritin kannustaa parhaani mukaan, sillä minua aina ärsyttää tienvarressa seisovat hiljaiset kannustajat. Nopeasti alkoi ärsyttää se, että melkein joka toinen kilpailija käveli, vaikka ei oltu edes puolimatkassa. Ajattelin, että moni oli lähtenyt soitellen sotaan...

Kun omat oli kannustettu, niin siirryin takaisin lähtöalueelle, jossa sijaitsi myös maali. Alueella olikin yksi kisan pahimmista esteistä, joka oli ylös juostava ramppi. Tuon esteen suorittamista oli viihdyttävä seurata. Ramppi oli kyllä vaikea ja vain muutama pääsi sen ylös. Minun mieheni pääsi sen ylös, mutta hänen kaverinsa ei viidellä yrittämällä päässyt. Seurasin myös tuliesteen ja verkkoesteen ja jäin odottelemaan maaliintuloa alueelle.

Taistelijapari saapui maaliin tunnin ja viidenkymmenen minuutin päästä suoritettuaan viimeisen vesi- ja sähköesteen. Maalissa he olivat märkiä ja hiukan likaisia, mutta hyväkuntoisia. Kisa ei ollut niin raskas, mitä pojat olivat ajatellet. Esteet olivat kivoja ja minun mieheni oli suorittanut kaikki esteet. Vaikeimpia esteitä olivat olleet ramppi ja köyden silppaaminen. Ärsytystä aiheutti se, että melkein joka esteelle joutui hiukan jonottamaan, joten aikaa ei sinänsä voinut katsoa. Mutta kivaa oli ja ensi vuonna kuulema uudestaan! Yleisönäkin oli kiva olla. Pakko todeta, että tällainen estejuoksu ei välttämättä olisi mun juttu...

Kisan jälkeen pojat kävivät suihkussa ja menimme porukalla pizzalle. Me jatkoimmekin matkaa Tampereelle, jossa sunnuntaina juhlittiin siis ihanaa kummityttöämme. Juhlat onnistuivat hienosti ja tyttö käyttäytyi mallikkaasti.