maanantai 10. marraskuuta 2014

Ylpeän luisteluvalkun fiilistelyä!

Olipa hieno viikonloppu! Se kului pitkälti muodostelmaluistelun ensimmäisissä SM-valintakilpailuissa valmentajan roolissa. Varoitus: tämä kirjoitus sisältää fiilistelyä muodostelmaluistelusta ja viikonlopun kisatapahtimasta :)

Olen pyörinyt luistelupiireissä mukana yli 20 vuotta. Ensin luistellen itse ja sittemmin sekä valmentajana että tuomarina. Valmennan varsin nuoressa taitoluisteluseurassa, Kaarinan taitoluistelijoissa. Aloittaessani valmentamisen seurassa oli noin 40 luistelijaa ja yksi kilpauraa aloitteleva joukkue. Nyt, 9 vuotta myöhemmin, meillä on kuusi kilpailevaa joukkuetta, jotka pärjäävät hyvin kilpailuissa. On ollut upea seurata seuran kasvua ja kehitystä ja olla mukana rakentamassa sitä. Tällä hetkellä valmennan seuramme SM-noviiseja. Joukkueessa on 23 tyttöä, iältään 11-15 vuotiaita. 

Viikonloppuna olin siis kauden ensimmäisissä isoissa kisoissa tämän tiimin kanssa. Viime vuonna joukkue oli SM-kisoissa 10. Olemme kehittyneet viime kaudesta paljon. Tytöt ovat treenanneet ahkerasti ja luotto heihin oli kova. Tytöt tekivätkin upean kisasuorituksen, johon kylläkin mahtui vielä parannettavaa. Sijoituimme kovatasoisessa kisassa kolmanneksi tehden samalla seurahistoriaa nappaamalla seuramme ensimmäinen SM-tason mitalin. Uskomaton, unohtumaton kisa, joka sai tämän valkun herkistymään kyyneliin. Olen niin ylpeä joukkueestani! A moment to remember! Tätä varten tätä hommaa tehdään!




Luistelu on lajina tosi erityyppinen kuin juoksu. Ensinnäkin kilpailuohjelman kesto on vain pari minuuttia, kun taas juoksusuoritus kestää parhaimmillaan
useamman tunnin. Toiseksi luistelu on esteettinen laji. Siihen oleellisena asiana kuuluvat musiikkiin sopiva puku, meikit ja kampaus. Juoksussa usein mennään räkä poskella. Luistelu on esiintymistä, juoksu enemmän suoritusta. Muodostelmaluistelu on joukkuelaji kun taas juoksu on yksilösuoritus (viestejä lukuunottamatta).



Yhteistä molemmille lajeille on se, että ne saavat mut herkistymään. Maratonin vikoilla kilsoilla valahti pari kyyneltä poskelle, kun tajusin pääseväni maaliin. Pitkän matkan selättäminen ja uuden ennätyksen saaminen on tunteikasta. Luistelussa kaunis, onnistunut ohjelma nostattaa iholle kylmät väreet. Oman joukkueen onnistunut suoritus saa minut aina herkistymään. Molemmille lajeille on yhteistä myös se, että pääkopasta on kiinni aika paljon. Luistelussa ne pärjäävät, kenen pää kestää paineet. Maratonilla ne pääsevät maaliin, joiden pää kestää epätoivon hetken.


Olen varsin etuoikeutettu, kun saan olla mukana kahdessa erilaisessa lajissa. Vaikka oma luistelu on tämän kauden tauolla, niin valmennustyö on minulle tärkeä osa elämää. Se on ikään kuin harrastus siinä missä juoksukin. 



Näissä kisoissa juhlittiin myös muodostelmaluistelun 30-vuotista taivalta Suomessa. Nähtäisiinköhän tämä laji pian jo olympialaisissa? 

Nyt pois viikonlopun pilvilinnoista ja kohti maratonkoulua ja testijuoksua. Palaan kommenttienne pariin illalla. Ja tunnelmia tämän päivän suorituksesta luvassa lähipäivinä.

10 kommenttia:

  1. Onnea hienosta suorituksesta joukkueelle ja valmentajalle :)

    VastaaPoista
  2. Oi, mahtavaa! Nuo hetket jäävät muistoihin kullanhohtoisina ja ainutlaatuisine :)

    VastaaPoista
  3. Tosi upeaa, onnea! Hauskaa myös saada pilkahduksia luistelusta, kun se tosiaan on niin erilainen laji kuin juoksu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Pitääkin joskus ladata tänne ohjelman pätkä, niin näätte, minkälaista tämä laji on,

      Poista
  4. Jee, paljon onnea valmentajalle! :) Oot selkeästikin tehnyt hienoa työtä sun joukkueen ja teidän seuran parissa! Luistelu on mulle myös tosi rakas laji, ja seuraan sitä kiinnostuneena! Mua oikeestaan on aina vähän harmittanut etten alottanut ikinä muodostelmaa, vaikka siitä oli puhetta. Luistelun yksinluistelua pienenä 5 vuotta, mutten sitten se tosiaan jäi ratsastuksen takia. Nykyään kyllä seuraan aina luistelun em-kisat ja mm-kisat jne, ja nytkin ollaan itseasiasiassa lähdössä katsomaan em-kisoja tammikuussa Tukholmaan! :) Luistelu on varmaan mun suosikki penkkiurheilulaji! Ja jep, olen ehdottomasti sitä mieltä, että muodostelmaluistelu ansaitsisi olympialajipaikan! On se hieno laji, ehkä mä vielä aikuisena aloitan sen ;) Mulla on muutamia tuttuja, jotka on alottanut vasta nyt! Onnea vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina. Se on tosiaan hieno laji ja aikuismuodostelmassa on rutkasti joukkueita. Eikun mukaan vaan :) mäkin aloitin aikanaan yksinluistelussa, mutta hyppimisestä sain rasitusmurtuman selkään ja vaihto muodostelmaan oli ainoa keino jatkaa lajin parissa. En ole päivääkään katunut! Seuraan kyllä taitoluisteluliiton aktiivisesti. Parin vuoden päästä saadaan MM- kisat Suomeen, jee!

      Poista
  5. Mahtava fiilis sun puolestas :)! <3 Onnea!!

    Tuli ihan kylmät väreet! Mä aikoinani oon valmentanut salibandyssa 10-12 -vuotiaita poikia, ja se oli ehdottomasti parasta, mitä 17-20 vuotiaana vaan suinkin oman pelaamisen ohella sain tehdä. Oli ihan älyttömän hienoa nähdä poikien kehitys ja vaikkei samanlaista menestystä tullutkaan, oli aina ihana nähdä hymy hyvin menneen pelin tai harjoituksen jälkeen valmennettavien kasvoilla :) Ikävöin valmentamista aina silloin tällöin, jopa enemmän kuin omaa pelaamista.

    Luistelu vaikuttaa kyllä upealta lajilta! Kiva kun kirjoittelit vähän enemmän siitäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Mä olen jo monta kertaa suunnitellut lopettavani valmentamisen, mutta vielä olen ollut oikein tyytyväinen, että olen jatkanut. Se ottaa paljon, mutta antaa vielä enemmän.

      Mun mies on säbän pelaaja, joten se laji on tuttu myös. Hieno tunnelma on pelikatsomossakin usein.

      Poista