tiistai 25. marraskuuta 2014

Harmaa arki

Viime viikolla olin väsynyt ja hiukan kipeä. Ja kärttyinen! Voin rehellisesti sanoa, että vihaan marraskuuta. Koko ajan on pimeää ja synkkää. Töissä on ollut raskasta, koska on ollut niin paljon paperiasioita päivitettävänä ja palavereja toisten perään pidettävänä. Tuntuu, että arkeen ja harmauteen hukkuu ja päivät toistavat toisiaan. 

Eilen kuitenkin koin taas pienen heräämisen. Olimme sopineet, että mieheni käy kaupassa töiden jälkeen. Oli taas uusi viikko aluillaan tulvillaan tekemistä, ja olin taas hiukan äreällä tuulella. Päätäkin särki. Kaupassa ollessaan mieheni oli tarkistanut lottokuponkinsa ja huomasi voittaneensa muutaman kympin. No hän oli päättänyt sijoittaa rahat minuun. Sain tuliaisiksi kaupasta järkyttävän ison pehmosiilin. Me emme todellakaan ole pariskunta, joka ostelee toisilleen yllätyksiä vähän väliä. Pehmoleluja emme ole ostaneet varmaan koskaan. Yleensä teemme järkiostoksia. Siili oli kuulema puhutellut kaupassa ja niin tuo Simå Sydännaamaksi nimetty pehmosiili kotiutui meille. Vaikka mua nauratti tuo järkyttävän iso ja turha siili, niin se oli samaan aikaan aika liikuttavaa. Tajusin taas, että kiukuttelussa ja masentamassa ei ole mitään järkeä.

Tänään olen taas katsonut maailmaa aivan toisenlaisten lasien kautta. Kiikutin aamulla töihin joulukynttelikön ja ihasteltiin sitä lasten kanssa yhdessä. Tajusin, kuinka hauskaa mulla on töissä noiden veijareiden kanssa. Pian arvioinnit ovat valmiit ja voidaan joulukuussa fiilistellä yhdessä lähestyvää joulua. Tajusin myös, että enää kolme maanantaita ennen lomaa! Niinpä talsin hymyssä suin kotiin harmaassa vesisateessa, ripsarit poskilla valuen ja kengät märkinä. Ulkolutin koiran, joka oli naama hymyssä vastassa, koska oli odottanut mua taas koko päivän saapuvaksi. Tehtiin vielä astetta pidempi päivälenkki kuin normaalisti, koska se on Remy-murun päivän kohokohta. Nyt tässä kokkailen ihan tavallista arkiruokaa ja odotan, että voidaan syödä yhdessä ennen kuin minä karkaan illan maratonkouluun oppimaan taas uutta juoksusta. Illalla saattaa olla aikaa katsoa vielä yksi jakso lempisarjaani How I met your motheria tai lukea tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa. Ja nukahtaa sitten illalla luotettavan kumppanin viereen.

Onni ja ilo on tässä, arjessa. Liian usein odotan lomaa tai viikonloppua tai yhtä tiettyä asiaa ja unohdan, miten hienoa jokapäiväinen arki on. Lupaan itselleni, että etsin jokaisesta päivästä hyviä asioita ennen joulua ja keskityn niihin. On ihanaa, että mulla on kiva työ. On ihanaa, että mulla koira, joka osaa lukea mun ajatuksia ja ymmärtää mun fiiliksiä ihan joka päivä. On ihanaa, että mä pystyn juoksemaan ja urheilemaan ja saan siitä hyvää fiilistä. On ihanaa, että saan valmentaa muutaman päivänä viikossa motivoituneita luistelijoita. On ihanaa, että mulla on hölmö mies, joka keksii älyttömiä juttuja ja saa mut joka päivä nauramaan. On ihanaa, että on arki, koska silloin loma ja viikonloput tuntuu erityisen kivoilta. Ja on ihanaa, että sohvalla istuu Simå, joka muistuttaa minua tästä kaikesta.









13 kommenttia:

  1. Olipa kiva ylläri <3. How I met your mother on yks munki lemppari :). Mulla katos tänään vikoilla tunneilla ääni. Saas nähdä miten huomenna käy! Kyllä se arkikin välillä on tosi kivaa. Ja toisaalta, miltäs ne lomatkaan tuntuis jos arki olis koko ajan jotain muuta kuin sitä tavallista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Toivottavasti äänesi löytää takaisin. Tätä työtä ei tehdä ilman ääntä. Onkohan koulussa sisäilma kunnossa, jos ihan yllättäen ääni katoaa? Kivaa (hiljaista?) viikkoa :)

      Poista
    2. En tiiä. Voi olla, että kun nyt pitkästä aikaa oon opettanut paljon niin ääni rasittunut liikaa tms. Edelleenkään ei kyllä ole yhtään kipeä olo muuten, edes kurkku. Lähen kyllä töihin, katotaan kuinka käy ;). Mulla on kyllä flunssat ollu tosi lieviä viime aikoina, että ehkä on sit joku flunssakin?

      Poista
  2. Olipas kiva postaus, tuli hyvä mieli! Marraskuu on kyllä aika rankka pimeyksineen, mutta siitä voi onneksi löytää hyviäkin juttuja, kuten sä olet tehnyt :) superihana ajatus tuon siilin takana, halu piristää ja kertoa , että toinen on ajatuksissa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulle tuli hyvä mieli sinun kommentistasi!

      Poista
  3. Aaaw, huippuja oivalluksia Simån kautta ;) Ihana yllätys, piriste! Jokaisessa päivässä on tosiaan jotain hyvää ja sulla tuntuu niitä harmauden keskellä olevan paljon, kun vain annat niille tilaa! Ensi maanantaina on muuten joulukuu ;) Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukuu on tosiaan nurkan takana jo. Joko on joulukalenteri valmiina?

      Poista
  4. Oi mikä ihanuus!! :) jokainen päivä voi olla hyvä päivä, jos vaan niin päättää. Mulla työ antaa hyvää perspektiiviä elämään; saan sentään lähteä sieltä kotiin, eikä minun tarvitse maata piuhoissa ja letkussa taistelemassa elämästäni. Elämä ja terveys on etuoikeus, joka usein meiltä unohtuu. Toki joskus vain on kiukkupäiviä, eikä mikään tunnu pisristävän. Silloin voi ainakin ajatella, että huomenna on kuitenkin aina uusi päivä.
    Tsemppiä marraskuun selättämiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta. Täytyisi itsekin muistaa, miten iso lahja terveys on. Ja miten etuoikeutettuja me olemme, jotka voimme urheilla ja ulkoilla. Kiitos hienosta kommentista.

      Poista
  5. Voi ei, miten ihana teksti!! Ja tuo siili, ihana!! :) Tulipa tästä hyvä mieli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Ihanaa, jos sullekin on tullut hyvä mieli :)

      Poista
  6. Ihana teksti ja ihana siili!! :) Luin tän vasta nyt, ja aika samoja asioita ollaan omien ärtymystemme keskellä pohdittu! Jokaisessa päivässä on tosiaan jotain hyvää, ja on tärkeätä oppia elämään hetkessä, eikä aina odottaa jotain tai tavoitella muuta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tämä pikkujouluaikakin on tosi kivaa, kun saa koristella kotia ja valmistella joulua. Kivaa lauantain jatkoa!

      Poista