Mitä seuraavaksi?

Tämän vuoden juoksutapahtumat on taputeltu. Kaksi puolikasta ja city survivors olivat mielestäni sopiva setti tähän vuoteen. Tosin vielä marraskuussa osallistun yhteen kisaan, josta kerron tässä postauksessa.

Mitä siis seuraavaksi? Töihinpaluu odottaa helmikuussa. Tarkoitus olisi lokakuu höntsätä juoksua ja saada vihdoin autotalli ja tämän vuoden pihahommat pakettiin. Marraskuussa sitten aloitan kunnon harjoittelun kohti uusia tavoitteita. Silloinkin treenimäärä tulee olemaan varmaankin siinä kolme kertaa/viikko. Lähinnä tarkoitus olisi lisätä vauhtikestävyyttä ja pitkiksiä treeniin.

Marraskuussa lisäpotkua treenaamiseen saan virtual race-tapahtumasta. Osallistun PH virtual race-tapahtumaan Suomen joukkueessa ja valitsin itselleni kolmesta kategoriasta keskimmäisen matkatavoitteen. Minulla on siis tavoitteena juosta marraskuun aikana 140km ja lähetän juoksudatani kilpailun tapahtumaan internetin välityksellä ja jos saan tuon määrän kilsoja kasaan, Minut palkitaan mitalilla ja paidalla. Toivon, että tämä tapahtuma siivittää minut kiinni hyvään harjoitusrytmiin ja tuo motivaatiota lenkille lähtöön marraskuuun pimeydessä. Tapahtumalla on myös some-kanavia, joissa voi seurata muita tapahtumassa mukana olevia juoksijoita. Pieni tapahtumamaksu meni vielä kaikenkukkuraksi hyväntekeväisyyteen.

Jos marraskuussa saisin kunnon treenirytmin päälle ja motivaatio säilyisi läpi talven, niin ensi keväänä tai alkukesänä voisin lähteä puolikkaan ennätysjahtiin. Mitään tapahtumia en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta voisin alkaa niitä pikkuhiljaa miettimään. Onko jotain suosikkia ehdottaa? Maratoneja haluan myös juosta lisää, mutta aika näyttää, koska on seuraavaksi sellaisen aika.

City Survivors Turku

Meillä oli lauantaina miehen kanssa treffit. Tyttö oli hoidossa ja me suunnattiin yhdessä City Survivors-kilpailuun, joka on kaupunkisuunnistuksen ja juoksukisan yhdistelmä kaikenlaisilla toimintarasteila höystettynä. Apuna sai käyttää kännykkää ja julkista liikennettä, jos halusi.

Matkaan lähdettiin Paavon Stanionilta. Mua tietenkin jännitti lähdössä :) Lähdössä saatiin vihje ensimmäisestä rastista ja lähdimme heti juoksemaan kohti ekaa määränpäätä, joka löytyi nopealla googlettamisella. Samassa lähtöryhmässä lähti suunnistajapariskunta, jonka juoksuvauhti oli suht samoissa meidän kanssa ja saimme heistä hyvät kilpakumppanit. 

Juoksuvauhti meillä oli koko kisan 5.30-5.50/km. Mentiin siis ihan mun vauhdilla. Rastit sisälsivät erilaisia tehtäviä. Oli ristikoita, kiipeämistä, burpeita, matikkatehtäviä, sanallista päättelyä, säkin kantamista ja tietokysymyksiä. Rasteilta toisille etenimme juosten koko matkan ja onnistuimme mielestäni tekemään ihan hyvät reittivalinnat. Juostua tuli 15,8km.

Suunnistajapariskunta oli koko matkan piirun verran edellä meitä. Viimeiseltä rastilta he pääsivät lähtemään meitä hiukan aiemmin ja saimme heitä hiukan kiinni juosten, mutta viimeisellä rastilla, jossa piti ylittää pystysuoria seiniä, menimme ohi ja tuulettamalla ohitimme maaliviivan hiukan heitä ennen. Koko kisan läpi vallinnut hyvä yhteistyömme ja tiimihenkemme sai pienen kruunun heidän voitostaan. Terveisiä vaan hyville kilpakumppaneille, joiden kanssa heti maalissa juteltiin kisasta. Sillä vaikka meillä ei tässä kisassa mitään tulostavoitetta ollut, niin koko ajan mentiin niin täysillä kuin pystyttiin ja katsottiin mihin se riittää.

Aikaa meillä kisan suorittamiseen meni ihan vähän alle 2,5 tuntia. Rasteista hankalin, oli ehkä matemaattinen rasti Suurtorilla (siitä kaikki kunnia mun miehelle!) ja hauskin ehdottomasti viimeinen seinien ylitys. En kyllä yhtään tiedä, että miten mulla on jalat täynnä mustelmia tämän kisan jälkeen, koska fyysisiä rasteja oli aika vähän.

Koko kisan meillä oli hyvä flow päällä. Oltiin hyvä tiimi ja tämä päivä oli hauska! Juuri täydelliset ja meidän näköiset treffit, jotka oikeuttavat vielä kilpasarjan viidenteen sijaan. Huumisteltiin meidän suoritusta vielä eilen ja todettiin, että toivottavasti tämä kisa tulee uudelleen Turkuun. Ihanan rento juoksukisa, jossa pääsi tekemään täysillä parhaassa seurassa. Oikein kivaa vaihtelua tavallisille juoksukisoille. Meillä oli onnistuneet ja meidän näköiset treffit!

Tampere puolimaraton

Tämä blogin päivitys tuntuu nyt hukkuvan arjen pyörittämisen jalkoihin, mutta lähinnä itselleni muistiin kirjoitan nyt raporttia tämän vuoden toisesta puolikkaasta. Paavon jälkeen siis oli pari kuukautta aikaa treenailla. Treenit sujuivat niin ja näin, mutta joka viikko tuli treenailtua jonkin verran. 

9.9. Oli sitten tämän vuoden toisen puolikkaan vuoro Tampereen puolimaraton-tapahtumassa. Olen jo monesti halunnut osallistua tähän tapahtumaan, mutta aina on ollut jotain muuta. Nyt vihdoin pääsin mukaan.

Lähdimme Tampereelle vasta lauantaina ja menomatka sujui hyvin tytön kanssa leikkiessä. Perillä minä lähdin hakemaan numeroa kisapaikalta ja perheeni jatkoi matkaa anoppilaan. Ilma oli aika kamala ja vettä satoi tosi paljon. Numeron haun jälkeen lähdin heti vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään. Valitsin kisapaidaksi pitkähihaisen (en olekaan ensimmäisen puolikkaani lisäksi koskaan muulloin juossut pitkähihaisessa muistaakseni). 

Tavarasäilytyksestä oli pieni matka lähtöpaikalle ja hölkkäilin matkan. Jalat tuntuivat ihan hyviltä. Jännitti pikkuisen, mutta vähemmän kuin Paavolla. Pian olikin jo lähdön aika. Lähtö ja alku oli tosi ruuhkaisa ja paikoin jopa ahdistavan hidas ja tukkoinen. Kahden tunnin jäniksen kadotin heti. Alkumatkasta oli hyvin kannustajia ja onnistuin pitämään vauhdin suht maltillisena. Sade piiskasi kasvoja ja kengät olivat läpimärät jo ennen ensimmäisen kilometrin kylttiä. Sade ei kyllä minua oikeastaan haitannut yhtään. Jano ei tullut koko juoksun aikana kauheasti ja pitkähihainen osoittautui hyväksi valinnaksi. Jokaisella juomapisteellä join kuitenkin hörpyn uirheilujuomaa tai vettä. Ensimmäinen kymppi kulki helposti. Fiilis oli hyvä ja nautin juoksusta. Kympin kohdalla kurvattiin Ratinan stadionille tekemään kunniakierros ja se tuntui oudolta, kun katsomo oli typötyhjä ja alusta aika liukas.  Siinä vaiheessa seuraani liittyi kiristävä tunne palleassa, jonka huomasin pian olevan närästystä. Yritin pysähtyä juomaan ja juoda vain vettä loppumatkan, mutta närästys vaivasi loppuun asti. Kisareitti oli mielestäni aika kaunis ja siinä sai ihailla järvimaisemaa ja arboretumia. 17km kohdalla alkoi sitten meno muuttua hankalammaksi ja vauhti hiipua. Harmitti, mutta en saanut itsestäni enää irti. Siihen asti juoksu oli ollut helppoa, mutta sitten alkoi asentoa lösähtää ja askel painaa. 20 kohdalla näin mieheni ja tyttäreni kannustamassa. Siinä vaiheessa vielä uskoin, että kaksi tuntia alittuu. Kuitenkin viimeinen 1,1km oli minun mittarini mukaan 1,45km ja kahden tunnin alitus jäi siihen. Pingoin kaikilla voimilla, mutta lopputulos ylitti kahden tunnin yhdeksällä sekunnilla.

Maalissa en ollut pettynyt, vaikka harmittikin tuo muutaman sekunnin ylitys. Olin tosi tyytyväinen yli viiden minuutin parannukseen Paavolta ja siihen, että pystyin juoksemaan. Aika oli neljänneksi paras juoksemani puolikas ja olen tosi tyytyväinen. Suunta on ylöspäin! Litimärkänä, mitali kaulassa suuntasin hakemaan tavarani ja lähdin lämpimään suihkuun anoppilaan.

Kohti seuraavaa haastetta

Paavosta on nyt kulunut hiukan yli viikko. Palautuminen sujui hyvin ja pikkuhiljaa olen aloittamassa seuraavaan haasteeseen harjoittelemista. Tämän vuoden toisen puolikkaan meinaan juosta syyskuun alussa Tampereella Tampereen puolimaraton-tapahtumassa.

Jos haluan parantaa aikaa, olisi juostava alle pari pitkää pitkistä ja tehtävä myös vauhtikestävyystreeniä. Lisäksi haluaisin saada pari imetyksen lopettamisen jälkeen kertynyttä kiloa pois vartalosta. Lihaskuntoa jalkoihin ja keskivartaloon on myös suunnitteilla. Suurin este harjoitteluun on edelleen tuo autotallin ja pihan rakentaminen, joka syö kaiken vapaa-ajan. Toivotaan, että edes hiukan saisin ajasta syyskuussa pois.

Harjoittelumotivaatio on kyllä kohdallaan. Ennen Paavoa voitin juoksujalkaa-blogin arvonnassa (kyllä, arvonnoissa on näköjään mahdollista voittaa!!) Kari Traa-setin, jossa oli juoksupantoja, juoksuhanskat ja juoksusukat sekä ihana urheilukassi. En ole ostanut itselleni pitkään aikaan mitään enkä varsinkaan mitään urheiluvaatteita, joten tämä paketti osui suoraan urheilusuoneen ja toi osaltaan myös motivaatiota. Oonko ainut, joka saa uusista urheiluvaatteista lisää treenimotivaatiota?

Muuten elämä rullaa vauhdilla eteenpäin! Viime viikonloppuna katkaisin napanuoraa fanittamalla Ultra Brata Ruisrockissa. Tällä viikolla vieraillaan Puuhamaassa oman murun ja kummitytön kanssa sekä valmistellaan viikonlopun 1v-synttäreitä. Oikeasti, mun lapsi on pian vuoden! Mitä ihmettä 😁? Ensi viikolla saadaan kotiin odotettuja vieraita, kun tyttäremme Amerikassa asuvat kummit tulevat kylään 😊 Ja jossain välissä olisi tarkoitus karata lenkillekin ja nauttia kesäpäivistä!

Paavo Nurmen puolikas - 10. Puolimaraton

Jalat ovat hiukan kipeät, päässä tuntuu nestehukka vieläkin aavistuksen ja isovarpaissa on hiertymät. Paavo Nurmi maraton on takana ja samalla minun kymmenes puolimaratonini. Fiilikset ovat hiukan ristiriitaiset, mutta ovat kääntymässä positiivisen puolelle. Tässä raporttia ja fiiliksiä mun ekasta puolikkaasta tytön syntymän jälkeen.

Lauantai aamu alkoi kello neljä, kun tyttö alkoi itkemään puhkeavaa hammastaan. Ei ehkä optimaalisin aloitus juoksukisapäivälle. Aamu meni jännittäessä. Jännitys oli kovempaa kuin vielä koskaan ennen puolikasta. Tiesin sen johtuvan epävarmuudesta omaa kuntoa kohtaan. Lisäksi olin ladannut itselleni aika paljon odotuksia tähän kisaan ( en niinkään ajan, vaan enemmän fiiliksen suhteen). Vihdoin kello näytti puolta yhtätoista ja oli aika lähteä kohti tapahtuma-aluetta.

Ensimmäiseksi alueella kävin vessassa (aamun paniikkipissa numero 125!!) ja heti toiseksi treffasin Kristan ja Candy on the run- blogin Karoliinan. Karoliinan kanssa ei oltu ennen törmätty livenä, mutta juttu luisti rennosti heti kättelystä asti. Käytiin yhdessä verrytelemässä ja oli kyllä tosi kivaa, kun oli seuraa. Hiukan ehkä jännityskin hälveni. Mä yleensä vetäydyn omiin oloihin, kun jännittää, mutta nyt juttu luisti niin mukavasti, että aika lensi ja olikin jo aika siirtyä erittäin ruuhkaisaan lähtökarsinaan. Viimeisen viiden minuutin aikana unohdin jopa jännittää ja lähtöpamaus tuli pienenä yllätyksenä. Sitten mentiinkin jo!

Töppöjalat viilettivät turhan lujaa ensimmäiset kilsat, vaikka kuinka yritin niitä muistuttaa keulimisesta. Aurinko porotti liian kuumasti ja huomasin jo neljän kilsan kohdalla, että tätä vauhtia en kykene pitämään loppuun asti. Vaikka monen muiun juoksijan mielestä keli oli hyvä, niin mulle kuumuus oli ahdistavaa. Tätä tilannetta olin etukäteen jännittänytkin. Ekalla juoma-asemalla join liikaa ja oli pakko pysähtyä seuraavaan vessaan nopeasti. Neste ei imeytynyt ihan kunnolla. Otin geelin, mutta hiukan liian myöhään koska kylmä hiki oli päässyt nousemaan. Vauhti alkoi tippua kuuden kilsan jälkeen ja siinä vaiheessa heitin hyvästi kahden tunnin alitukselle ja päätin vain keskittyä maaliviivan ylittämiseen.

Vauhti tippui ja tippui. Jalat tuntuivat hyvältä, mutta olo oli nestehukkainen. Aurinko meni onneksi pilveen 10 kilsan jälkeen, mutta tilalle tuli vastatuuli. Köpöttelin rauhallisesti ja keskityin juoma-asemilla juomaan tarpeeksi. Toisen geelin otin 14 kilometrin kohdalla. 

Ruissalossa mietin, että kyllä on ihmisen kunto huono! Sitten päässä alkoi surrata ajatus kunnon paranemisesta ja siitä, mitä se vaatii. Lisää pitkiä lenkkejä ja vauhtikestävyyttä. Ja lisää lihaskuntoa!! Ja kesäystäväni jäätelön kanssa ei pitäisi ihan joka päivä hengailla. Jahka nyt täältä ekalta puolikkaalta selvitään, niin aloitan näitä suunnitelmia toteuttamaan.

Ja niin sitä selvittiin. Jokirannassa oli kannustajia ja kannustamassa oli myös ne kaksi tärkeintä, joista toinen kylläkin veteli päikkäreitä. Kuulin, kun kuuluttaja huuteli, että vielä on noin puoli minuuttia aikaa alittaa kaksi tuntia. Siinä vaiheessa harmitti, niin että meinasi roskia mennä silmään. Viime puolimaralla kaksi tuntia alittui kepeästi ja nyt oli vielä kilometri matkaa maaliin. Jonkun verran yritin ottaa loppukiriä ja muutaman selän pystyin ohittamaan. Maaliviivan ylittyessä harmitti! Aika pysähtyi vähän alle 2.06.

Harmitti vielä kovin siinä vaiheessa, kun
näin jo hereillä olevan lapseni ja sain mitalin kaulaan. Kristan ja Karoliinan kanssa käytiin hakemassa eväät ja tavarat ja pikkuhiljaa heitettiin heipat ja lähdettiin kotio.

Kotimatkalla mietin matkaa. Aika oli yli 10 minuuttia ennätystä huonompi. On vain myönnettävä itselle, että tämä on tämän hetken kunto. Karoliina sanoi ennen juoksua, että puolikaskin on matka, jota pitää kunnioittaa ja näinhän se on. Mieli alkoi kohota. Minä pääsin maaliin! Illalla nestehukka iski päälle kunnolla ja ilta menikin sängynpohjalla päänsärkyä potien.

Nyt kun mietin lauantaina, olen pelkästään iloinen. Olen iloinen katsellessani juoksututtujen hyväntuulisia kisakuvia, sillä minäkin sain olla taas osana tuota hienoa juoksupäivää. Kahden tunnin alitus vaatii lisää treeniä ja työtä, mutta olihan tuo lauantain juoksu taas tauon jälkeen aivan pahuksen siistiä! Ja nyt, kun katselen Paavon osallistujamitalia, joka on pienten sormien hypisteltävänä jo toista päivää, mietin että enpä olisi joskus uskonut juoksevani kymmenen puolimaratonia. Aika mahtavaa! Seuraava puolikaskin on jo suunnitteilla ja kuten arvata saattaa, juoksuinto on kova!

Onnea kaikille Paavolla maaliin juosseille ja erityiskiitos Kristalle ja Karoliinalla seurasta. Oli siistiä!

P.s. Kiitos kuvista Krista ja Karoliina

Kohti Paavoa!

Huhheijaa! Taas on aikaa kulunut. Blogi on ollut hiljainen, koska a) vauva ja b) autotallityömaa. Kaikki vapaat hetket kuluu rakentaessa ja kun pieni tyttö on hereillä, niin keskityn häneen. 

Toukokuusta on hypätty kesäkuuhun ja heinäkuu häämöttää ovella. Juoksemaan en ole kerennyt niin paljon kuin olisin halunnut. Etenkin vauhtikestävyyden harjoitteleminen on jäänyt liian vähälle. Tästä huolimatta mun kymmenes puolimaraton lähestyy. Tämä puolikas on myös ensimmäinen puolimaraton, jonka juoksen raskauden jälkeen. 

Eli siis ensi lauantaina olisi tarkoitus juosta Paavo Nurmi maratonilla puolikas. Ennätysjuoksua en lähde hakemaan, mutta kyllä minä itselleni pienen tavoitteen olen asettanut. Jännitys on tällä hetkellä aivan kamalaa! En ole koskaan jännittänyt juoksua näin paljon. Olen epävarma kunnostani ja siksi siis jännittää, mutta voi miten paljon tuota tapahtumaa odotan!! Numerolappu rintaan vihdoin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen  :)

Yritän lähteä liikkeelle hitaasti. Mun täytyy tsempata tässä tosi paljon, ettei lähde mopo keulimaan heti alussa. Kiristän sitten 10km jälkeen, jos on paukkuja. Kannustamaan on tulossa oma perheeni ja etenkin tytön näkeminen matkalla on varmasti tsemppaavaa. Yritän myös olla ajattelematta maalia koko ajan, vaikka pelkkä ajatus maaliviivasta saa naamani onnelliseen hymyyn. Saattaa tulla itku sitä ylittäessä...

Tämä puolikas on minulle kunnon testauksen paikka. Syksyllä olisi tarkoitus juosta toinen puolikas, johon voi sitten asettaa tarkemman tavoiteajan tämän juoksun perusteella. 10. Puolimaraton on minulle kuitenkin merkittävä virstapylväs ja oli aika mikä tahansa, niin voin olla tyytyväinen jos maaliin pääsen.

Oi ihana toukokuu

Ja otsikolla tietysti viittaan sarkastisesti tähän säähän! Siis lunta ja rakeita jo toista päivää. Toukokuussa! 

Treenit viime postauksen jälkeen ovat kulkeneet hyvin ja olen pystynyt pitämään treenirytmiä yllä. Viime viikolla sai juosta pelkässä juoksupaidassa, kun aurinko lämmitti. Eilen juoksukoulussa saatiinkin sitten lumihiutaleita naamalle. Pakko todeta, että se aurinko oli hiukan enemmän mun makuun tässä vaiheessa vuotta...

Meidän vappu sujui rauhallisesti. Riehuttiin ilmapallojen kanssa ja syötiin munkkeja. Perheemme nuorimmainen otti niin paljon intoa foliopalloistaan, että harkitsin jo hetken ostavani heliumtäytyöpullon kotiin. Vapun jälkeen aloitettiin pihatöitä ja ensi viikolla kylvetään nurmi (, jos ei sada lunta!). Muuten elellään perusarkea vielä toukokuu ennen kuin miehellänikin alkaa loma.

Juoksukoulussa oli testijuoksu, jossa sain uudet sykerajat ja vauhtirajat. Pk-tahti on edelleen hidasta, 6.30-7.30/km. Tätä hidasta juoksua yritän tahkoa nyt parhaani mukaan. Tänäänkin olin tuolla lumihiutaleiden ja rakeiden keskellä tekemässä pienen lenkin. Varpaat kastui ja ilma otti päähän, mutta silti edes muutaman kilsan pyyhällys! 

Juoksun lisäksi olen tehnyt lihaskuntoa ja käynyt luistelemassa, Jeejee! Vaikka juoksu on ihanaa, niin luisteleminen on kyllä mun laji. Oli aivan mahtavaa tauon jälkeen viilettää jäällä ja unohtaa kaikki muu. Tulevana sunnuntaina juhlin ensimmäistä äitienpäivääni. Kotiväki toivottavasti hemmottelee hyvällä ruualla ja pusuilla. Onnea etukäteen kaikille muillekin äideille. Juhlaan on aihetta myös ensi viikolla, kun mittariin pärähtää kaksi vuotta avioelämää. Siispä juhlaa ja juoksua luvassa (toivottavasti hiukan vähälumisemmassa kelissä).