tiistai 12. syyskuuta 2017

Tampere puolimaraton

Tämä blogin päivitys tuntuu nyt hukkuvan arjen pyörittämisen jalkoihin, mutta lähinnä itselleni muistiin kirjoitan nyt raporttia tämän vuoden toisesta puolikkaasta. Paavon jälkeen siis oli pari kuukautta aikaa treenailla. Treenit sujuivat niin ja näin, mutta joka viikko tuli treenailtua jonkin verran. 

9.9. Oli sitten tämän vuoden toisen puolikkaan vuoro Tampereen puolimaraton-tapahtumassa. Olen jo monesti halunnut osallistua tähän tapahtumaan, mutta aina on ollut jotain muuta. Nyt vihdoin pääsin mukaan.

Lähdimme Tampereelle vasta lauantaina ja menomatka sujui hyvin tytön kanssa leikkiessä. Perillä minä lähdin hakemaan numeroa kisapaikalta ja perheeni jatkoi matkaa anoppilaan. Ilma oli aika kamala ja vettä satoi tosi paljon. Numeron haun jälkeen lähdin heti vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään. Valitsin kisapaidaksi pitkähihaisen (en olekaan ensimmäisen puolikkaani lisäksi koskaan muulloin juossut pitkähihaisessa muistaakseni). 

Tavarasäilytyksestä oli pieni matka lähtöpaikalle ja hölkkäilin matkan. Jalat tuntuivat ihan hyviltä. Jännitti pikkuisen, mutta vähemmän kuin Paavolla. Pian olikin jo lähdön aika. Lähtö ja alku oli tosi ruuhkaisa ja paikoin jopa ahdistavan hidas ja tukkoinen. Kahden tunnin jäniksen kadotin heti. Alkumatkasta oli hyvin kannustajia ja onnistuin pitämään vauhdin suht maltillisena. Sade piiskasi kasvoja ja kengät olivat läpimärät jo ennen ensimmäisen kilometrin kylttiä. Sade ei kyllä minua oikeastaan haitannut yhtään. Jano ei tullut koko juoksun aikana kauheasti ja pitkähihainen osoittautui hyväksi valinnaksi. Jokaisella juomapisteellä join kuitenkin hörpyn uirheilujuomaa tai vettä. Ensimmäinen kymppi kulki helposti. Fiilis oli hyvä ja nautin juoksusta. Kympin kohdalla kurvattiin Ratinan stadionille tekemään kunniakierros ja se tuntui oudolta, kun katsomo oli typötyhjä ja alusta aika liukas.  Siinä vaiheessa seuraani liittyi kiristävä tunne palleassa, jonka huomasin pian olevan närästystä. Yritin pysähtyä juomaan ja juoda vain vettä loppumatkan, mutta närästys vaivasi loppuun asti. Kisareitti oli mielestäni aika kaunis ja siinä sai ihailla järvimaisemaa ja arboretumia. 17km kohdalla alkoi sitten meno muuttua hankalammaksi ja vauhti hiipua. Harmitti, mutta en saanut itsestäni enää irti. Siihen asti juoksu oli ollut helppoa, mutta sitten alkoi asentoa lösähtää ja askel painaa. 20 kohdalla näin mieheni ja tyttäreni kannustamassa. Siinä vaiheessa vielä uskoin, että kaksi tuntia alittuu. Kuitenkin viimeinen 1,1km oli minun mittarini mukaan 1,45km ja kahden tunnin alitus jäi siihen. Pingoin kaikilla voimilla, mutta lopputulos ylitti kahden tunnin yhdeksällä sekunnilla.





Maalissa en ollut pettynyt, vaikka harmittikin tuo muutaman sekunnin ylitys. Olin tosi tyytyväinen yli viiden minuutin parannukseen Paavolta ja siihen, että pystyin juoksemaan. Aika oli neljänneksi paras juoksemani puolikas ja olen tosi tyytyväinen. Suunta on ylöspäin! Litimärkänä, mitali kaulassa suuntasin hakemaan tavarani ja lähdin lämpimään suihkuun anoppilaan.


1 kommentti:

  1. Kiva, kun ehdit kirjoittamaan pitkästä aikaa!! Ja hyvinhän tuo Tampereen puolikas tosiaan sujui! :) Harmi, että sää oli noin sateinen, silloin kun itse juoksin siellä pari vuotta sitten, oli aivan mieletön keli ja maisemat tosi upean näköiset! Toisaalta sateella juokseminenkin on ihan hauskaa! :) Tsemppiä treeneihin jatkossakin ja kivaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista