Endorfiinipöllyssä

Tiedättekö sen tunteen, kun juoksu kulkee hyvin? Kun hyvä lenkki pelastaa muuten melko huonon päivän? Mulla oli eilen sellainen päivä. Juoksu on kulkenut koko alkuvuoden ihan hyvin. Eilen olin sopinut juoksutreffit Kristan kanssa neljäksi. Lähtökohdat lenkille olivat huonot: töissä oli puuroa lounaaksi, kaikki ärsytti, auto oli huollossa, lemppari juoksusukat pesussa, väsytti jne. Edellytykset 17 km lenkin onnistumiselle eivät siis olleet kummoiset.

Toisin kävi. Noin kahdeksan kilsan kohdalla katsahdimme ekaa kertaa kelloa. Krista totesi, että vauhtimme on kasvanut syksystä. Ja niinhän se olikin! Me paineltiin reippaasti alle 6min/km vauhtia, eikä tuntunut lainkaan pahalta. Koko loppulenkki sujui samaa tahtia. Olimme koko matkan alle kahden tunnin puolimara- vauhdissa. Kahden tunnin alitus puolikkaalla on mun juoksutavoite ja sitä vauhtia paineltiin eilen 17 kilsaa ja oli sellainen olo, että pari kilsaa päälle olisi vielä mennyt. Viimeiset kilsat olin yhtä hymyä ja taisi siinä pari onnenhypähdystäkin tulla matkan varrella.

Eilinen lenkki oli mulle tämän vuoden paras. Fiilis oli niin hyvä sekä juostessa että lenkin jälkeen. Eilinen auttoi taas uskomaan itseeni ja tavoitteisiin. Laitoin kotona vielä juoksukouluvalkulle viestiä ja hän lupasi katsoa minulle viimeistelyohjelman Prahaan ensi viikon treeneissä. Voi juku! Odotan jo niin kovin vuoden ekaa starttia.

Oli pakko lähettää miehelle huumisteluviesti heti lenkin jälkeen. Vastaus oli varsin tyhjentävä :D

Mun jalat huilaavat loppuviikon. Maanantaina laitan seuraavaksi lenkkikamat ylle. Viikonloppu kuluu taas toisen, rakkaan lajin parissa Tampereella, jossa luistellaan muodostelmaluistelun SM-kilpailut. We are ready to fight!

Reilut blogit- haaste ja alkuviikon juoksut

Lenkkareissa-blogi haastoi minut mukaan Reilut blogit-kampanjaan, jossa on ideana kertoa oman elämän kulutustapoja. Tästä pääsette Ninnin kirjoitukseen http://lenkkareissa.blogspot.fi/2015/02/reilut-blogit-kampanja-haastaa.html  .Näitä asioita on aina hyvä miettiä. Ensin vastaukseni haasteeseen, lopussa alkuviikon treenit.

Haasteen säännöt olivat seuraavat:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä kehityksellä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan joku toinen

Ja minun vastaukseni:

1. Mulla on tässä paljon petrattavaa. Kierrätän tottakai pullot, lehdet, lasit, metallit jne. Vanhat vaatteet raijjaan kirpparille, annan työkaverien lapsille tai laitan ne UFF:lle. Meidän koulu on vihreän lipun koulu, joten töissä tulee paljon ajateltua asioita, joista suurin osa siirtyy myös kotiin. Sähköä pyrin säästämään mm. Valojen sammuttamisella. Ruokaa ei juurikaan mene roskiin. Kävelen töihin ja käytän jonkin verran busseja, mutta ajan myös autolla aika usein. Lisäksi lennän vuosittain lentokoneella, harrastan luistelua jäähalleissa ja ostan uusia vaatteita. Ja mullahan on koira! Luin jostain, että koiran ekojalanjälki on suurempi kuin katumaasturin. Luomutuotteita voisin käyttää myös enemmän, vaikka lähiruokaa syönkin paljon ja kerään myös itse marjat ja sienet pakkaseen.

2. Kestävässä matkailussa en myöskään ole malliesimerkki. Käymme yleensä perusturistiposekuvat ottamassa niissä samoissa paikoissa kuin muutkin turret. Valitsen tähän kohtaan esimerkin viime kesän retkeltämme Seattlessa. Kävimme siellä miekkavalassafarilla, joka oli yksi hienoimmista elämyksistäni ikinä. Valaita seurasimme avomerelle asti kunnes löysimme jpod-lauman, johon kuuluu mm. Maailman vanhin miekkavalas. Katselimme valaita hyvän matkan päästä, jotta emme häirinneet niitä. Ne kuitenkin oikein esiintyivät veneellemme hyppien ja leikkien. Ne eläimet olivat uljaita ja onnellisia omassa elinympäristössään. Silloin tunsin itseni pieneksi. Kyseisellä reissulla kävimme myös monessa luonnonpuistossa noudattaen niiden ohjeita mm. roskaamisesta, reitillä pysymisestä ja eläinten ruokinnasta.

3. Haastan mukaan Candy on the run- blogin.

Ja sitten alkuviikon treeneihin. Eilen kävin hitaalla PK-lenkillä. Kymppiin kului aikaa tällä kertaa tunti ja yhdeksän minsaa. Jalat olivat aika juntturassa. Tänään maratonkoulussa juttelimme alkuun tavoitteista. Omat tavoitteet ovat selvillä ja osan niistä olen täälläkin sanonut ääneen. Uskon puute vaivaa toisinaan, mutta kyllä mä kuitenkin uskon itseeni. Ei sitä kukaan muukaan mun puolesta tee. Alkukeskusteluiden jälkeen juostiin vauhdin tuntemusharjoitus, jossa yritettiin juosta tiettyjä vauhteja kelloon katsomatta. Aika vaikeaa, kun on tottunut aina juoksemaan kellon kanssa. Hyvä kahdeksan kilsan treeni tuli ja vauhdit vaihteli neljästä ja puolesta aina seiskaan asti. 

Nyt teen taas sataa asiaa yhtä aikaa: syön, leikin koiran kanssa, katson telkkaria, kirjoitan tätä (suokaa anteeksi kirjoitusvirheet) ja suunnittelen huomista matskun tuntia. Huomenna olisi tarkoitus juosta Kristan kanssa 16km. Toivottavasti jalat jaksavat tai muuten Kristalle tulee kiva reppuselkätreeni, kun saa kantaa mut lenkiltä kotiin. Pistetäänpä tämä päivä pakettiin, niin huominen sujuu, toivottavasti!

Haaste kavereille

Tänään kerron teille ystävilleni keksimästäni haasteesta:

Meitä on jäänyt reilun kymmenen tytön porukka vanhoista luisteluajoista. Nuo kaverit olivat silloisia joukkuekavereitani ja jo silloin hyvin tärkeitä ystäviä. Nykyään he ovat parhaita ystäviäni. Elämäntilanteet ovat muuttuneet. Yhdessä ollaan kasvettu myös luistelun jälkeen. Osalla on jo lapsia ja perhe, mutta ystävyys on säilynyt.

Ensimmäisen puolikkaan olen juossut kahden luistelukaverini kanssa. Viime vuonna olin Tukholmassa yhden joukkuekaverini kanssa juoksemassa. Muuten nämä ystäväni eivät ole juoksemisesta innostuneet. Olen ainut laatuani ;) Tukholmassa keksimme, että haastamme koko ystäväporukan juoksutapahtumaan. Ideana oli ensin Tukholman puolikas, mutta koska siihen osuu yhteiset, tärkeät juhlat niin tapahtuma vaihtui Tarto marathon- tapahtumaan. Se sopiikin paremmin, koska kolme ystävä saa lapsen kesällä ja Tartossa on tarjolla myös lyhyempi, 10km matka.

Askartelimme asiaan kuuluvat passit, joissa on 20 kohtaa, joista kerätään passiin tarroja. Joka kuukausi järjestetään yksi yhteislenkki. Lisäksi maratonmatkalla on erilaisia suorituksia, joista tarroja voi ansaita. Passin pääidea on yhteiset lenkit ja yhteinen juoksutapahtuma, vaikka eniten tarroja kerännyt voittaakin tämän haasteen. Tarton puolikas on mun tämän vuoden viimeinen juoksutapahtuma lokakuussa. Nähtäväksi jää, kuinka moni ystäväni juoksee sen kanssani. Haaste on ainakin heitetty! 

Tänään oltiin taas Kristan kanssa juoksemassa. Krista on muuttanut bloggailemaan Fitfashionin alle (http://runawaymama.fitfashion.fi). Yhteislenkkimme päätti mun tähän mennessä parhaan juoksuviikon. Kilsoja kertyi  noin 70, jotka koostuivat mm. Kahdesta pitkästä, kahdesta kympistä ja veto- ja palauttelutreeneistä. Samalla asetin itselleni jälleen yhden haasteen tälle vuodelle. Haluan juosta yli 100 kilsan viikon. Nyt kuitenkin valmistaudun uuteen työviikkoon. Ensi viikonloppuna kisataan viimeiset muodostelmaluistelukisat tälle kaudelle kun taitellaan SM-mitaleista. Seuraavaan lomaan on aikaa neljä ja puoli viikkoa. Se tarkoittaa sitä, että tämän vuoden ekan puolikkaan starttiin on aikaa alle viisi viikkoa. Praha, täältä tullaan! 

Hannan keittiössä - viherpirtelö

Tykkään kokkailla ja kokeilla uusi juttuja keittiössä. Leivonta ei niinkään ole mun juttu, mutta ruuanlaitto on kivaa. Silloin tällöin ajattelin juoksujuttujen lisäksi jakaa kivoja reseptejä. Ensimmäisenä on vuorossa mun uusin välipalasuosikkini, viherpirtelö.

Hannan viherpirtelö

1 annos sisältää:

- puolikkaan sitruunan mehu

- pellavan siemeniä

- palan kurkkua

- salaattia

- pinaattia

- mieleisiäsi yrttejä, esim. Sitruunamelissa, minttu, basilika, lehtipersilja

- kylmää vettä

Pellavan siemeniä pitää liottaa vedessä, jotta ne tulevat ilmaisiksi. Sitten ne ja kaikki muut ainekset laitetaan tehosekoittimeen ja surautetaan pirtelö valmiiksi. Oikean ainemäärän oppii kokeilemalla. Itse laitan vähän kaikkea. Aluksi pirtelö oli oudon terveellisen makuista, mutta nykyään juon tällaisen päivittäin ja se on mielestäni tosi hyvää. Jopa mieheni pitää tästä :)

Ainekset tehosekoittimessa

Sitruuna mukaan 

Skål! Ääntä kohden. Iloisen vihreän väristä.

Onko teillä jokin oma viherpirtelöresepti? Kuulisin mielelläni.

Tänään olen viettänyt juoksuvapaata päivää. Maanantaina tuli taaperrettua kaverin kanssa 16km ja eilen maratonkoulussa 10km. Tänään olin aamusta hierojalla ja nyt on paikat hiukan hellinä. Huomenna on vuorossa kiihtyvävauhtinen lenkki ja loppuviikosta vielä pk-lenkkejä. Hyvät kilsat tulossa tälle viikolle, jes!

Blogin profiili instagramissa

Töppöjalkaa toisen eteen löytyy nyt instagramista nimellä toppojalkaatoiseneteen. Tämä profiili on avoin ja siellä jaan enemmän juoksu- ja treenikuvia kuin omassa henkilökohtaisessa instagram- tilissäni. Tervetuloa seuraamaan blogia instagramiinkin!

@toppojalkaatoiseneteen

@kantoha

Kuvamuistoja

Tänään olen koonnut kivoja kuvia häitä varten talteen. Olen katsellut vanhoja kuvia ja hymyillyt paljon. Ihania muistoja! Aloitan blogihaasteen, jonka heitän kaikille bloggaaville lukijoille: 10 hyvän mielen kuvaa matkan varrelta.

Tässä omani:


                                                                  1. Norsupusu

                                                                    2. My boy <3

                                                         3. Viimeinen SM-kisani

                                         4. Opiskelijan vappuasu ja maailman paras ystävä

5. I <3 NYC

6. Reunalla

7. Voi niitä aikoja...

8. Tylypahkaan!

9. Kisafiilis!

                                     

                                                          10. Kesä, mökki ja HOP!

                                             

Tänään olen menossa pitkikselle. Saan seuraakin mukaan. Ja huomenna on maratonkoulu. Tästä tulee hyvä treeniviikko!

Juoksemisen riemu

Tänään taas pääsin lenkille flunssan jälkeen. Kovasti lenkkitossut houkutti jo keskiviikkona ja torstaina, mutta olen kovin altis jälkitaudeille, joten päätin parantua kunnolla. Tänään olo oli jo niin hyvä, että uskaltauduin kevyelle hölkälle.

Jo treenitrikoiden jalkaan vetäminen oli ihanaa. Ulkona satoi räntää ja oli pimeää, mutta minä hymyilin. Hymyilin koko lyhyen lenkin ajan. Jalat tuntuivat kevyiltä ja kurkku oli enää vain hieman karhea. Viisi kilometriä taittui helposti ja olisi tehnyt mieli juosta pidempäänkin.

Mulla alkoi tänään muuten hiihtoloma. Joku voisi ajatella, että taas opettajilla on loma. Minä kuitenkin koen jo taas sen ansainneeni. Työstäni en viitsi vaitiolovelvollisuuden vuoksi juuri puhua, mutta se on aika raskasta, vaikkakin myös palkitsevaa ja mielenkiintoista. Teen töitä autismin kirjon lasten kanssa. Näihin joululoman jälkeisiin viikkoihin on opetuksen lisäksi mahtunut mm. Yksi kunnon potku vatsaan, muutamat holdaukset, monet raivarit ja lentävät sakset, puheluita ja wilmaviestejä vanhemmille sekä uuden opetussuunnitelman laatimista. Viikon loman jälkeen jaksaa taas. Lomasuunnitelmiakin on. Aion juosta, juosta ja juosta ;)

Kivaa viikonloppua lukijat ja erityisesti ihanaa ystävänpäivää jokaiselle. Mun ystävänpäivä kuluu turistina Helsingissä kahden parhaan ystäväni kanssa. Jeah!