Tällä viikolla olen ollut hyvin kiitollinen siitä, että koulurakennuksemme on yksikerroksinen. Reidet ovat maratonin jäljeen olleet holtittomat. Myös lämpimät ilmat ovat olleet varsin miellyttäviä, sillä sandaalit ovat palvelleet parhaiten irtoamaisillaan olevia varpaankynsiä. Jalkoja olen vetreyttänyt työmatkapyöräilyllä ja pitkillä koiralenkeillä, jotka on tottakai tehty HCM:n tapahtumapaita päällä.
Uni tuli kunnolla silmään vasta viime yönä. Edellisyönä heräilin jatkuvaan nälkään. Nyt on onneksi olotila tasoittunut taas normaaliksi. Juoksemaankin on jostain syystä tehnyt ihan kauheasti mieli. Nyt on kuitenkin tauko päällä. Vesijuoksemaan olen menossa ekan kerran perjantaina ja viikonloppuna kuntosalille. Täytyy malttaa mieltä juoksun suhteen ja urheilla muuten, vaikka maratonhuuma onkin vielä päällä. Nämä jälkiendorfiinit on kyllä kummallisia. Tällä hetkellä mun tekis mieli sanoa kaikille, että "menkää juoksemaan maraton. Mä olen tehnyt se kahdesti ja se on niin parasta."
Varmasti ihana päästä aina aloittamaan "kaikki alusta", kun lukuvuosi alkaa. Joskus ihmettelin, että eikö opettajia kyllästytä jankuttaa samoja asioita vuodesta toiseen, vaan ainahan on uudet korvat :)
VastaaPoistaSamaa fiilistä tuon juoksemisen kans ja mulla iski tänään päälle masennus. Vissiin nuo endorfiinit sitten loppui :D
Varpaankynsistä yksi ilmoitti ylitse muiden haluavansa päästä irti ja seuraavaa tilalle. Saa nyt nähdä milloin se ei enää olis kosketusarka. On tää hullujen hommaa, mutta niiiiiin ihanaa.
Aurinkoista ja yksitasoista viikkoa :)
En ainakaan vielä ole tähän työhön leipääntynyt. Jokainen päivä on erilainen, vaikka olenkin jo opettanut samoja asioita useampana vuonna
PoistaKivaa viikonloppua!
Endorfiinipölly on kyllä varsin ihanaa! Silloin tekeekin mieli kannustaa muutakin lajin pariin ;) Kiitos vain tsemppauksesta, josko tänä syksynä jossakin vaiheessa vielä maratonin juoksisi. Katsotaan. :p Mutta tsemppiä arkeen ja open hommiin!:)
VastaaPoista