HHM - raportti

Kahdeksas puolimaraton taivallettu onnellisesti maaliin! Ja voi juku, kuinka hyvin se kulkikaan. Tässä minun juoksuni Helsinki Half Marathonilla:

Heräsimme tänään kello 4.50, sillä majoituspaikassamme oli sattunut vesivahinko. Lähdimme siis liikkeelle kotoa aamulla kello 5.30 (hyi). En todellakaan ole aikaisten aamujen ystävä ja herääminen lähinnä ärsytti ja kisafiilis oli tipotiessään.

Söin aamupalaa autossa ja voin urheilujuomaa. Vatsassa tuntui oudolta. Helsingissä ei tarvinnut etsiä parkkipaikkaa, sillä juoksijat saivat pysäköidä Finlandia-talon parkkihalliin todella edullisesti. Siitä iso kiitos järjestäjille. Kamat kävin jättämässä kisatoimistoon, josta suuntasin tapaamaan kahta viehättävää leidiä, Juuliaa ja Minniä. Minni oli ystävällisesti hakenut mun juoksunumeron ja kisapaidan edellisenä iltana. Käytiin vessassa ja juteltiin. Etsiydyin omaan lähtöryhmääni verrytellen. Ei jännittänyt... Vieläkään.

Juoksussa oli mukana reilut pari tuhatta juoksijaa, mutta alusta asti pääsi juoksemaan ilman suurempia ruuhkia. Juoksu kulki tänään. Alussa yritin himmailla, koska ajattelin meneväni liian kovaa. Kello näytti 5.32 kilometrivauhtia. Tästä ei selvitä hengissä. Juoksutauko kolkutteli takaraivossa. Yritin hiljentää vauhtia, mutta se tuntui vain kiihtyvän. 3,94 kilometrin kohdalla tuoksui kanelipulla. Se oli ihanaa!

Reitti oli kaunis. Ihailin purjeveneitä ja alkukesän kauniita värejä. Hörppäilin jokaisella juomapisteellä joko urheilujuomaa tai vettä. Yht'äkkiä heräsin siihen, että edessä on 15km kyltti. Juoksu oli mennyt kevyesti eikä seinää ollut vielä näkynyt. Tässähän voi enkka paukkua. 

Reitin ainoa hankalaosuus oli tänään pitkä nousu Mäkelänrinteen hallille ja siitä kerrostaloalueelle. Hyi! Reidet alkoivat hapottaa ja kirosin kaikki maailman ylämäet jorpakkoon. Tässäkö se enkka meni?

Kaksi kilsaa ennen maalia tajusin, että tässähän on enkka tosiaan tulossa ja ehkä jopa 1.55.00 alitus! Voi jösses! Se olisi niin hienoa. Kaksi viimeistä kilsaa olivat pitkiä, mutta nopeita. Juoksin melkein 5.00 kilometrivauhtia. Reitti tuli rantaa pitkin ja siellä oli kannustajia. Maali näkyi edessä, mutta se oli kaukana. Annoin mennä, minkä töppöjaloistani pääsin. Maalisuoralla näin tuttujakin ja siitä sai lisää vauhtia. Maalissa kello pysähtyi uuteen ennätykseen 1.54.45 ja samalla aloitin ekaa kertaa 1.55.00 rajan! Mahtavaa! Jippii!

Keräilin kisaeväät ja mitalin (,joka oli hieno) ja suuntasin suihkuun Töölön urheiluhalliin. Kengistä löytyi tällä kertaa yksi irronnut kynsi ja neljä rakkulaa. Tapahtuma oli mielestäni todella onnistunut. Oma juoksu kulki tänään myös varsin kevyesti. Tämä kahdeksas puolikkaani oli varsin onnistunut! Nyt suuntaan palauttelemaan Honeymoonille Roomaan. Adios!

P.s. Polvi oli melkein kivuton koko juoksun!!