Uuden vuoden alkaessa katsottiin jo mieheni kanssa meidän viikkorytmiin mulle kolme juoksupäivää. Hyvä suunnitelma odottaa vielä toteutumistaan, sillä sairaana ei tietenkään treenata. Viimeistään tässä vaiheessa voi heittää hyvästit kaikille aikatavoitteille ja asettaa ensikesän puolikkaalle pelkästään selviytymis-tavoitteen. Mulla on niin kova ikävä juoksemaan ja treenaamaan! Yhtenä päivänä puin juoksutrikoot vaan huvikseen päälle, mutta se ei kyllä ainakaan ikävää helpottanut :) sen jälkeen olenkin tyytynyt tavallisiin leggareihin ja villasukkiin.
Lauantaina meidän olisi tarkoitus mennä blogiaan henkiin herättelevän Kristan kanssa ekalla yhteiselle mama-juoksulenkille lapsiemme syntymän jälkeen. Voi että, miten toivon olevani kunnossa tuolloin. Olemme yhdessä käyneet vaunuilemassa, mutta nyt olisi vihdoin vuorossa taas juoksulenkki. Kerran se jo peruuntui meidän sairastelujen vuoksi. Me molemmat muuten tähtäämme ensi kesän Paavon puolikkaalle. Mukana silloin molemmilla pienet neidot kannustusjoukoissa :)
Tekipä hyvää näppäillä tämä teksti. En ole hirveästi poistunut kotoa viime päivinä. Tyttö nukkuu tulikuumana sylissä tätä kirjoittaessa. Jahka hän tuosta heräilee, niin annetaan lisää kuumelääkettä pikkumurulle ja luetaan Pikkutoukka Paksulainen yhdeksännen kerran tähän päivään. Oikein aurinkoista viikon jatkoa ruudun toiselle puolen. Nauttikaa sydäntalvesta meidän puolesta!
Kiitos seurasta!, :) pian uudelleen kunhan terveinä pysytään! 😊
VastaaPoista